Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi kaudelle 2020–2021 on valittu Joni Ollikainen ja Timo Veijola. Valinta tehtiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa 15. lokakuuta. Joni Ollikainen on kolmannen vuoden kauppatieteiden opiskelija, Timo Veijola on kolmannen vuoden konetekniikan opiskelija. Ollikainen sai äänestyksessä 14 ääntä, Veijola 10,5. Nyt päättyvällä kaudella hallituksen opiskelijajäseninä toimivat Jonne Kettunen ja Miina-Anniina Heiskanen. Heistä kumpikaan ei asettunut ehdolle enää tänä […]
Oulun yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi kaudelle 2020–2021 on valittu Joni Ollikainen ja Timo Veijola. Valinta tehtiin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksessa 15. lokakuuta.
Joni Ollikainen on kolmannen vuoden kauppatieteiden opiskelija, Timo Veijola on kolmannen vuoden konetekniikan opiskelija. Ollikainen sai äänestyksessä 14 ääntä, Veijola 10,5.
Nyt päättyvällä kaudella hallituksen opiskelijajäseninä toimivat Jonne Kettunen ja Miina-Anniina Heiskanen. Heistä kumpikaan ei asettunut ehdolle enää tänä syksynä.
Hallitukseen haki kuusi opiskelijaa, jotka haastateltiin edustajiston kokouksessa 1. lokakuuta. Hakijoita olivat Ollikaisen ja Veijolan lisäksi Benjamin Michelin, Jussi Vaara, Nuuti Vasari sekä Bruno Gioia Sandler.
Hallitus on yliopistolain mukaan yliopiston ylin päätöksentekoelin. Hallitus valitsee yliopiston rehtorin ja päättää muun muassa yliopiston strategiasta ja budjetista. Oulun yliopiston hallitukseen valitaan kaksi opiskelijajäsentä.
Tänä syksynä OYY valitsee suuren määrän myös muita hallinnon opiskelijaedustajia, eli hallopedejä. Haku on avoinna 14. marraskuuta saakka.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
"Jos opiskelijat eivät itse ole kantaansa kertomassa, heidän näkökulmansa voi unohtua päätöksenteosta", kirjoittaa Sanna Kangasniemi. Hänen mukaansa opiskelijoiden näkökulmien sekä visioiden tulee näkyä ja kuulua yliopistolla.
Mitä tehdä, jos ruuan laatu on heikentynyt, opintosuunnitelma on kohtuuttoman kuormittava tai lukujärjestyksen aikataulu ei vastaa todellisuutta? Silloin voi olla yhteydessä hallinnon opiskelijaedustajaan eli hallopediin. He tekevät arvokasta työtä paremman Oulun yliopiston puolesta toimimalla opiskelijoiden edustajina työryhmissä ja hallinnon päättävissä elimissä.
Jos opiskelijat eivät itse ole kantaansa kertomassa, heidän näkökulmansa voi unohtua päätöksenteosta. Heitä todella kannattaa kuunnella, ovathan opiskelijat oman opiskelunsa ja arkensa parhaat asiantuntijat.
Suomessa niin julkishallinnolliset yliopistolaitokset kuin säätiömuotoiset säätiöyliopistotkin perustuvat ajatukselle akateemisesta yhteisöstä, jonka ytimen muodostavat professorit, yliopiston henkilökunta ja opiskelijat. Näin varmistetaan, että akateeminen yhteisö käyttää päätöksenteossa kaikkea osaamistaan. Nämä kolme ryhmää johtavat myös Oulun yliopistoa edustuksellisesti niissä toimielimissä, joista on säädetty yliopistolaissa ja yliopiston johtosäännössä. Jotta opiskelijoiden näkökulmat ja visiot näkyisivät ja kuuluisivat yliopistolla, tarvitaan juuri hallopedeja.
Opiskelijaedustajan tehtävässä halloped pääsee tutustumaan suuren tieteellisen laitoksen johtamiseen. Hallopedina opiskelija oppii kokous- ja neuvottelutaitoja ja pääsee avartamaan omaa näkemystään yliopiston päätöksenteosta eri hallinnon tasoilla. Vaikuttamisen paikkoja on monia. Yliopiston ylin päättävä elin on hallitus, joka päättää muun muassa Oulun yliopiston toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä strategiasta. Vaikuttamistyötä tehdään myös yliopistokollegiossa, koulutusneuvostossa ja koulutuksen johtoryhmässä, tiedekuntien hallituksissa, johtoryhmissä ja koulutustoimikunnissa sekä tutkinto-ohjelmatiimeissä. Lisäksi yliopistolla toimii terveys- ja hyvinvointityöryhmät, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunta, tiedekunnittaiset tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmät sekä kaksi ravintolatoimikuntaa.
Hallopedin tehtävässä oppii siis niin yliopiston laadunhallinnasta, henkilöstöasioista kuin opetuksen kehittämistyöstäkin. Opiskelijaedustaja pääsee myös luomaan kontakteja akateemisen yhteisön muihin edustajiin. Keskustelu ja näkemysten vaihtaminen eri ryhmien kesken ovatkin arvokas osa työtä.
Yliopiston sisäisten hallinnollisten toimielimien lisäksi opiskelijat vaikuttavat Oulun yliopiston ulkopuolisissa toimielimissä, kuten Unirestan, Oulun ylioppilasavun ja PSOASin hallituksissa, valtakunnallisesti toimivassa YTHS:n valtuuskunnassa ja paikallisesti toimivassa YTHS:n Oulun terveyspalveluyksikön johtokunnassa. Opiskelijoiden äänen kuuluminen ei siis rajoitu vain yliopiston seinien sisälle.
Olen itse toiminut hallinnon opiskelijaedustajana duaalimallin toisella puolella ammattikorkeakoulussa. Osallistuin päätöksentekoon korkeakoulun sisäisissä ja ulkoisissa toimielimissä, kuten kampuskohtaisissa opiskelijahyvinvointiryhmissä, kampuksen opintokollegiossa ja tutkinto-ohjelmatiimissä. Opiskelijaedustajana huomasin nopeasti, ettei kaikki ole niin yksinkertaista ja helposti muutettavaa kuin miltä se voi opiskelijan silmin näyttää. Esimerkiksi Oulun ammattikorkeakoulussa toisen opintopsykologin tarve oli tunnistettu ja tunnustettu, mutta silti palkkaamiseen johtava päätös vaati ylivuotista lobbaustyötä sekä useita selvityksiä ja konsultointia eri toimielinten kesken. Korkeakoulua pyörittääkin valtava hallinnollinen koneisto, joka tarkkailee ja tekee päätöksiä, jotka vaikuttavat muun muassa opiskelijan hyvinvointiin, opetuksen laatuun ja korkeakoulun maineeseen.
Olen silti huomannut, että jo yhdellä päätöksellä voi olla dominoefektin kaltainen vaikutus, jossa yksikin asia tai ihminen saa aikaan tapahtumien sarjan. Siksi kehotan kaikkia hakemaan hallopediksi: juuri sinä voit olla se ensimmäinen domino, joka saa aikaan muutoksen.
Oulun yliopistossa toimii yli sata OYY:n hallituksen tai edustajiston valitsemaa hallinnon opiskelijaedustajaa. Avoimia paikkoja voi hakea lokakuun alusta alkaen halloped.fi -sivuston kautta.
Julkaistu
SHARE
Sanna Kangasniemi
OYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija, jonka mielestä jokainen päivä on mahdollisuus.
Matti Kauppi oli yksi Oulun yliopiston ensimmäisistä opiskelijoista.
Lapsena hän oli ajatellut, josko hänestä olisi kasvinjalostajaksi tai biologian opettajaksi. Ja jos ei ura urkenisi yliopistolla, niin sitten olisi mukava työskennellä puutarhurina.
Toisin kävi. Kun elämässä tuli sopiva hetki lähteä yliopistolta, hän lähtikin opiskelemaan lisää. Yliopistolta hän sai oikeastaan kaiken: toki tutkinnon ja työn, mutta myös vaimon, ison osan ystävistä ja suunnan elämälle.
Lokakuun 3. päivänä vuonna 1959 Oulussa vallitsi juhlatunnelma. Syksyisenä lauantaipäivänä aurinko vilahteli pilvien välistä, väkeä liikkui kaupungilla tuhatmäärin. Liput liehuivat salossa.
Suuri muutos oli saapunut kaupunkiin, ja nyt sitä juhlistettiin koko Oulun voimin. Laki Oulun yliopistosta oli allekirjoitettu 8. heinäkuuta 1958, ja reilua vuotta myöhemmin oli yliopiston ensimmäisten avajaisten aika.
Kaupungin suurin saatavilla oleva kokoushuoneisto, NMKY:n tennishalli, oli täynnä siististi pukeutunutta juhlakansaa. Kaupunginorkesteri istui korotetulla tasolla, juhlavieraat kylki kyljessä täysillä penkkiriveillä. Vieraiden joukossa olivat muun muassa eduskunnan varapuhemies Johannes Virolainen, pääministeri V.J.Sukselainen, kansanedustaja, entinen opetusministeri Kerttu Saalasti, akateemikot Martti Haavio ja Kustaa Vilkuna ja Oulun hiippakunnan piispa Olavi Heliövaara.
Oli kyseessä sitten ministeri tai akateemikko, pukukoodi ohjasi vieraita kunnioittavan juhlavaan pukeutumiseen: frakki tai tumma puku, naisilla tumma lyhyt puku ilman hattua, kunniamerkit.
Juhlan alkaessa saliin astui akateemikkojen, korkeakoulujen kanslerien ja rehtorien sekä yliopiston väliaikaisen konsistorin ja vt. professorien ja apulaisprofessorien muodostama kulkue. Muun yleisön seisoessa, orkesterin soittaessa Erik Tulindbergin menuettia, akateeminen kulkue saapui saliin Oulun yliopiston ensimmäisen rehtorin Pentti Kaiteran johtamana. Juhlaväki kasvoi vielä muutamalla hengellä, kun presidentti Urho Kekkonen ja hänen vaimonsa Sylvi Kekkonen, maaherrat Kalle Määttä ja Martti Miettunen puolisoineen ja adjutantit saapuivat saliin Porilaisten marssin saattelemana. Pentti Kaiteran pitämän avajaisesitelmän jälkeen tervehdykset kuultiin presidentti Urho Kekkoselta, opetusministeri Heikki Hosialta ja Helsingin yliopiston rehtorilta, professori Edwin Linkomieheltä.
NMKY:n ääriään myötä täynnä olevan hallin lattiataso oli täynnä tuolirivejä, ja vaille tuolia jääneitä ylioppilaita seisoi parvekkeilla ja niille johtaville portailla.
Heidän joukossaan ei ollut Matti Kauppi. Monen muun ylioppilaan tavoin hän seurasi avajaisjuhlaa televisiosta Oulun lyseon juhlasalissa, muutaman sadan metrin päässä juhlapaikasta.
Hän suhteensa yliopistoon oli kuitenkin erilainen kuin monella juhlavieraalla: parin päivän päästä avajaisista hän aloittaisi opinnot yhtenä Oulun yliopiston ensimmäisistä 424 opiskelijasta.
Metsän kautta kotiin
Kempeleestä kotoisin oleva Matti Kauppi kuuli Oulun yliopiston avaamisesta keväällä 1959, suorittaessaan vielä asepalvelustaan Pohjan prikaatissa Oulussa. Elokuussa järjestettiin erilliset pääsykokeet biologien kaikissa kolmessa oppiaineessa, kasvi-, eläin- ja maantieteessä. Kokeista selvittyään Kaupille saapui tieto: tervetuloa Oulun yliopistoon!
Kiinnostus luontoon ja sen ihmeisiin oli ilmennyt jo koulupoikana. Kun muut kempeleläiset kansakoululaiset valitsivat koulupäivän päätteeksi maantiereitin päästäkseen mahdollisimman nopeasti kotiin, Kauppi ja eräs hänen ystävänsä kulkivat mieluummin metsän kautta. Kaverista tuli myöhemmin puutarhuri, Kaupista biologi.
Aloittaessaan toimintansa 60 vuotta sitten Oulun yliopisto järjestäytyi aluksi filosofiseen ja teknilliseen tiedekuntaan. Osaksi yliopistoa liitettiin jo vuonna 1953 perustettu Oulun opettajakorkeakoulu, lääketieteellinen tiedekunta aloitti syksyllä 1960.
Kaupilla opiskelija-arkeen tutustuminen alkoi pian yliopiston avajaisten jälkeen Oulun keskustassa Kasarmintie 7:ssa, nykyisen taidemuseon tiloissa. Åströmin konttorirakennuksen ylin kerros oli kokonaan vuokrattu Oulun yliopiston kasvi- ja eläintieteen laitoksille.
Kaupilla on edelleen tallessa opintokirja, johon suoritetut tentit ja luennot merkittiin. Ensimmäiset merkinnät ovat lokakuun alusta 1959, kun professori Lauri Siivosen eläinmorfologian kurssi käynnistyi.
Opetusta annettiin luennoilla ja kursseilla.Kursseihin käytettiin Kaupin mukaan nykyhetkeen verrattuna paljon aikaa: yksi kurssi saattoi sisältää kolme tuntia viikossa ja kestää koko talven. Päivät olivat täysiä, kurssia ja luentoja oli aamusta pitkälle iltapäivään, vain tunnin, parin tauko välissä. Koska opiskelijoilla ei ollut omaa ravintolaa, ruokatunnilla syötiin joko omia eväitä tai pyöräiltiin keskustaan Albertinkujan Tekun talolle.
Nuori yliopisto sai paljon aiemmilta yliopistoilta. Helsingistä ja Turusta Oulu sai ensimmäiset professorinsa, samaten vuosisadan alun mallia olevat messinkiset Leitz-mikroskoopit tulivat Helsingistä. Ensimmäisenä vuonna professorit toivat opetusta varten omia näytteitä mukanaan. Näin oli tehtävä, jotta nuorilla biologian opiskelijoilla olisi jotain tutkittavaa.
“Professorit olivat suuria herroja. Me opiskelijatkin olimme herroja ja neitejä, mutta professoreita piti puhutella erittäin kunnioittavasti – ei nyt sentään herra professoriksi.”
Myös kurssiassistentit keräsivät ja säilöivät itse kasveja kuivaamalla ja säilömällä formaliiniin. Homeita kasvatettiin itse leivällä lasikuvun alla, leväsieniä jopa kärpäsen raadoilla.
Mikroskoopeissa tutkittava materiaali oli preparoitava, eli näyte oli käsiteltävä tutkimista varten itse, Kauppi muistelee. Esimerkiksi kasveja tutkiessa opiskelijan tuli ensin nostaa purkista säilytysnesteessä kelluva näyte ja leikata siitä hyvin ohuita leikkeitä tutkittavaksi. Ensimmäisten kurssien elävin muisto on formaliiniin säilöttyjen kasvin ja eläinten kamala haju. Toisaalta Kaupista tuli jatkuvan partakoneen terällä tehtävän leikkausharjoituksen myötä taitava leikkaaja.
Kursseista pidettiin lukukauden lopussa kirjallinen loppukuulustelu, josta tuli merkintä arvosanoineen opintokirjaan. Opintoviikkoja tai -pisteitä ei alkuvaiheessa kerätty, ja myös opinnäytetöiden ohjaus oli yliopiston alkuvuosina vähäistä. Matti Kaupin mukaan opiskelija työskentelikin opinnäytteiden parissa paljolti itsenäisesti, välillä myös hakaten päätä itsenäisesti seinään tehdessään turhaa työtä ohjauksen puutteessa.
Suhde luentoja pitäviin professoreihin oli hyvin muodollinen, Kauppi muistelee.
“Professorit olivat suuria herroja. Me opiskelijatkin olimme herroja ja neitejä, mutta professoreita piti puhutella erittäin kunnioittavasti – ei nyt sentään herra professoriksi. ”
Kaupin opiskeluviikko oli kuusipäiväinen. Maanantai ja tiistai oli varattu eläintieteelle, keskiviikko ja torstai kasvitieteelle, perjantai ja lauantai maantieteelle.
Oliko opiskelu tuoreessa yliopistossa raskasta? Kuinka kuormittavaa opiskelu tuolloin oli?
Matti Kaupin mukaan hän kyllä istui muiden tapaan luennoilla kiltisti, olivathan luennot elintärkeitä. Ei siksi, että osallistumisia olisi erityisen tarkkaan seurattu, vaan siksi, että luennoille oli osallistuttava, jos halusi tietää mitä siellä puhuttiin. Erillisiä jaettavia luentomonisteita ei ollut, ellei sitten kanssaopiskelija ystävällisesti monistanut omia muistiinpanojaan kalkkeeripaperin avulla. Kursseja Kauppi piti muutenkin luentoja mukavampina, sillä niissä oli luentoja väljemmät aikataulut.
Töitä siis tehtiin, mutta ehkä tahti oli nykyistä rauhallisempi: “Meillä oli aikaa!”
Manimyyrien myyntiä
Vaikka opiskeluviikko jatkui lauantaille asti, mahtui oululaisen opiskelijan elämään muutakin kuin luentoja ja tenttejä.
Matti Kaupille opiskelijaelämän luomisessa ylioppilaskunta oli isossa roolissa. Hänen mukaansa oululaisen opiskelijaelämän kehittyminen alkoi varsinaisesti vasta, kun ylioppilaskunta muutti alkuvuonna 1960 Kauppurienkatu 2:een. Taloa kutsuttiin Kaupin mukaan tuttavallisemmin kunnan taloksi: mennään kuntaan, eli ylioppilaskuntaan.
Hänellä itsellään on OYY:n ensimmäinen jäsenkortti. Sen hän sai oikeastaan sattumalta.
Asuessaan Oulun ensimmäisessä opiskelija-asuntotalossa Domus Botnicassa Kauppi kuuli huhuja, että samasta talosta huoneen saaneelta ylioppilaskunnalta saisi pian jäsenkortteja. Asiasta kuultuaan Kauppi ja kämppäkaveri Pekka Keränen koputtivat toimiston ovelle heti kello 16, ja saivat korttinsa: Kaupille tuli numero 1, Keräselle numero 2.
Sittemmin jäsenkortista on koitunut Kaupille ainakin se hyöty, että sillä pääsi jonon ohi ylioppilastalo Rauhalan avajaistansseihin.
“Tykki puhui ja rehtori puhui ja rehtori sai ensimmäisen yliopiston avaimen. Raketit lentelivät ilmaan, valkolakit söivät hernekeittoa, joivat kaljaa ja taas ammuttiin tykillä.”
Matti Kauppi osallistui opintojen ohella kiltatoimintaan. Hän oli perustamassa Oulun yliopiston biologikilta Syntaksista, ja sihteeriksi valittuna hän kirjoitti myös perustavan kokouksen pöytäkirjan. 1960-luvulla oululaisopiskelijat tekivät myös kovasti töitä opiskelija-asuntopulan helpottamiseksi: Kauppikin oli mukana keräämässä paperia ja myymässä manimyyriä, myyrämaskotteja, joilla rahoitettiin Välkkylän ylioppilaskylän rakentamista.
Kauppi oli myös mukana marraskuussa 1966 marssimassa keskustasta Kuivasjärvelle osana suurta opiskelijatempausta. Marraskuun ensimmäisenä päivänä toistatuhatta oululaisopiskelijaa marssi pitkän matkan kaivamaan kuoppaa ja täyttämään peltoa. Kyseessä oli symbolinen teko: tuolloin tuleva yliopistoalue oli vielä soista peltomaisemaa, ja opiskelijat halusivat tehdä osansa kaivamalla yliopiston perustan. Tempaus ei ollut protesti, vaan positiivinen mielenosoitus, jonka tarkoituksena oli osoittaa kiitollisuutta yliopiston sijaintipaikasta.
Oulun ylioppilaslehdessä tilannetta kuvattiin näin: “Tykki puhui ja rehtori puhui ja rehtori sai ensimmäisen yliopiston avaimen. Raketit lentelivät ilmaan, valkolakit söivät hernekeittoa, joivat kaljaa ja taas ammuttiin tykillä.”
Jo ennen yliopiston aloittamista Oulussa oli toiminut useamman vuoden ajan Oulun opettajakorkeakoulu. Opettajakorkeakoulun opiskelijatkäynnistivät esimerkiksi “Operaatio Lohkareen”, malmilohkareiden myyntitempauksen, jolla kerättiin rahaa opiskelija-asuntolaa varten. Opettajakorkeakoululla oli myös oma ylioppilaskuntansa, joka toimitti omaa opiskelijalehteään, organisoi harrastuskerhoja, järjesti juhlia ja organisoi tiettävästi esimerkiksi Oulun ensimmäisen vappulakituksen. Frans Mikael Franzénin sijaan lakin sai vappuna 1958 Uno AronKaarnavenepoika-pronssiveistos. Silloiset ylioppilaat pitivät piispa Franzénia liian arvovaltaisena kohteena lakitettavaksi, eikä hänen päänsä koko ollut käytössä olleelle ylioppilaslakille sopiva.
Matti Kauppi muistelee, ettei itse juuri tavannut pedagogian opiskelijoita. No, moni heistä asui kyllä samassa talossa Toivoniemen Domus Botnicassa, ja joskus heihin törmäsi opiskelijariennoissa. Hän muistelee opettajaopiskelijoiden järjestäneen myös railakkaita juhlia, joista yksi johti radion seremonialliseen hautaamiseen Merikosken alakanavaan.
“Mutta me olimme kilttejä poikia.”
Matti Kauppi eläköityi yliassistentin virasta vuonna 2000. Oulun yliopisto antoi Kaupille oikeastaan kaiken: vaimon, tutkinnon, työn, ison osan ystävistä ja tuttavista, suunnan elämälle.
Yliopisto ei antanut lähteä
Matti Kaupin kanssa samaan aikaan aloittaneiden tavoitteet olivat selvillä: biologian ja maantieteen lehtorin pätevyys taskuun ja ulos maailmaan!
Kauppikin oli jo siirtymässä yliopistolta eteenpäin, kohti valmistumista ja opettajuutta. Siinä vaiheessa, kun hän olisi ollut opintojensa puolesta valmis työelämään, hän jäikin syventämään opintojaan. Vuonna 1965 hän tapasi yliopistolla tulevan vaimonsa Annelin, jolla käynnistyivät fysikaalisen kemian ja biokemian opinnot. Matti Kauppi päätti seurata hänen perässään takaisin opintoihin.
“Siinä vaiheessa kun minun piti lähteä yliopistolta, lähdinkin opiskelemaan kemiaa ja biokemiaa.”
Molemmat opiskelivat vuosien ajan töiden rinnalla kasvatustiedettä, erilaisia kenttäopintoja, lisäkursseja tietokoneiden käytöstä – kaikkea, mitä opetustehtävissä yliopistolla tarvitsi. Vuosien aikana syntyivät myös väitöskirjat. Anneli Kauppi tutki lehtipuiden kantojen rakenteellisia ja toiminnallisia mahdollisuuksia vesametsäkasvatuksessa. Matti Kauppi kehitteli väitöskirjassaan menetelmiä, joilla herkkiä jäkäliä käytetään välineenä ilman saastetutkimuksessa.
“Siinä vaiheessa kun minun piti lähteä yliopistolta, lähdinkin opiskelemaan kemiaa ja biokemiaa.”
Kauppi oli työskennellyt jo opintojen ohella kurssiassistenttina professorin apulaisena. Sen jälkeen työura jatkui Oulun yliopistolla erilaisissa määräaikaisissa töissä tuntiopettajana, assistenttina, puutarha-amanuenssina, muutamaan otteeseen virkaatekevänä apulaisprofessorina. Jäkälät pysyivät edelleen tärkeimpänä tutkimuskohteena ja yhteistyötä tehtiin useiden ulkomaisten tutkijoiden kanssa. Osassa julkaisuista myös vaimo Anneli oli osallisena.
Yksi Kaupin työtehtävistä oli yliopiston kasvitieteellisen puutarhan rakentaminen. Se rakennettiin alkujaan Hupisaarille, josta kaupungin oma puutarha oli siirtynyt Peltolaan väljempiin tiloihin. Työ puutarhan parissa käynnistyi keväällä 1961. Kasvit tulivat Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta, josta Raikko Ruotsalo toimitti ne Ouluun, mukana tarkat ohjeet kasvien sijoittamisesta.
Hupisaarille kaavailtiin myös itse yliopiston sijoittamista, erilaisissa vuokratiloissa asustavalla Oulun yliopistolla kun ei ollut yliopiston ensimmäisinä vuosina yhtä yhtenäistä tilaa. Yliopistoa ehdotettiin sijoitettavaksi niin Sanginsuuhun, Virpiniemeen kuin keskustan liepeille Koskikeskukseenkin.
Matti Kauppiakin ohjeistettiin valitsemaan Hupisaaren puista ja pensaista ne, joita ei ainakaan saisi poistaa yliopiston vallatessa alueen. Kauppi valitsikin, mutta yliopisto sijoitettiin lopulta Linnanmaalle. Kasvitieteellinen puutarha seurasi perästä kampukselle vuonna 1983.
Elämä, ura, ystävät
Matti Kauppi eläköityi yliassistentin virasta vuonna 2000. Oulun yliopisto antoi Kaupille oikeastaan kaiken: vaimon, tutkinnon, työn, ison osan ystävistä ja tuttavista, suunnan elämälle.
“Elämän sisältö, työ ja huvikin”, Matti Kauppi kuvaa yliopiston roolia elämässään.
Lapsena Matti Kauppi oli ajatellut, josko hänestä tulisi kasvinjalostaja tai biologian opettaja. Jos ei ura urkenisi yliopistolla, niin sitten olisi mukava työskennellä puutarhurina.
Ei hänestä tullut biologian lehtoria, niin kuin monesta, ja niin kuin alun perin piti. Ei kasvinjalostajaa tai puutarhanjohtajaakaan, vaikka hän hoiti jälkimmäistä pestiä vuoden ajan.
Mutta 81 vuotta elämää on sujunut hyvässä kunnossa, ehkä juuri siksi, että hän on harrastanut puutarhanhoitoa.
Ja vielä tämänkin muiston yliopisto on Kaupille antanut:
Yliopiston avajaispäivänä Matti Kauppi halusi nähdä kaupungin järjestämän ilotulituksen Koskikeskuksen yllä. Kun näkymä ei tuntunut oikein riittävältä oman kerroksen parvekkeelta, hän nousi Domus Botnican neljännen kerroksen parvekkeelle.
Ilotulitus oli houkutellut parvekkeelle paljon opiskelijoita. Yhtäkkiä Kauppia työnnettiin sivuun – joku tärkeän oloinen mieshenkilö otti parvekkeelta tilaa. Syynä olivat arvovieraat: ilotulitus kiinnosti myös maaherra Kalle Määtän puolisoa Jenni Määttää ja presidentti Urho Kekkosen puolisoa Sylvi Kekkosta.
“Muistan, että siinä minä sitten Kekkosen rouvan olkapään yli katselin ilotulitusta.”
Jutun lähteinä käytetty lisäksi Matti Kaupin haastatteluja Yliopiston arki – tallennushankkeessa (haastattelijat Tiina Kuokkanen ja Tiia Salo) ja Aktuumin numerossa 2/08, Oulun korkeakouluseuran (nyk. Oulun yliopistoseura) julkaisua Oulun yliopiston avajaisista, Anna Niemisen toimittamaa OYY:n historiateosta Uunosta Välkyksi – Oulun yliopiston ylioppilaskunta vuosina 1959–2009 (2009) ja sanomalehti Kalevan 4. lokakuuta 1959 julkaistua numeroa.
Muokattu 8.10.2019 kello 17.20: Korjattu Kaupin väitöskirja-aihetta koskeva väärä tieto: aiheena oli jäkälät, ei punajäkälä.
Matti Kauppi
» Yksi Oulun yliopistossa syksyllä 1959 opintonsa aloittaneista alumneista. » Valmistunut Oulun yliopistosta maisteriksi vuonna 1965, lisensiaatiksi 1972 ja tohtoriksi 1980. Pro gradu -työn aiheena laiduntamisen vaikutukset Liminganlahden rantaniittyjen kasvillisuuteen, lisensiaatin työn aiheena jäkälien lannoitusmahdollisuudet ja jäkälien käytöstä ilman saastumisen indikaattoreina. Väitöskirja käsitteli jäkälien käyttöä ilmansaastumisen tutkimuksessa. » Aloitti assistenttina Oulun yliopiston kasvianatomian kurssilla keväällä 1962. Työskenteli Oulun yliopistolla eri tehtävissä vuoteen 2000 asti.
”Kovin paljon on muuttunut Oulussa niistä päivistä, kun yliopisto aloitti, ja kovin paljon kaikista muutoksista on Oulun yliopiston ansiota. Voin vain olla iloinen, että minulle on myönnetty mahdollisuus kertoa tästä Oulun ylioppilaslehden sivuilla 60 vuoden jälkeen. Työiloa ja luottamusta tulevaan kaikille yliopistossa työtään tekeville ja uutta opiskeleville!”
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Tänä vuonna Oulun yliopiston Tutkijoiden yössä on tarjolla yli 30 työpajaa, luentoa ja esitelmää eri tieteenaloilta.
Illan aikana on mahdollisuus vierailla myös yliopiston eläinmuseon virtuaalitodellisuusversiossa.
Tutkijatohtori Matti Pouken mukaan virtuaaliversio on uskollinen alkuperäiselle kohteelle. Toki virtuaalitodellisuus mahdollistaa myös asioita, joita tosielämän museo ei voinut tarjota. Siksi osaan museon eläimistä on lisätty esimerkiksi pieniä ekstrajuttuja, kuten animaatioita ja äänijälkiä.
Perjantaina 27. syyskuuta Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella järjestetään neljättä kertaa Tutkijoiden yö.
Syyskuun viimeisenä perjantaina järjestettävä tiedetapahtuma järjestetään Suomessa Oulun lisäksi yhdessätoista muussa kaupungissa, yhtä aikaa yli 300 eurooppalaisen kaupungin kanssa.
Oulussa Tutkijoiden yön ohjelmaan kuuluu niin työpajoja, paneelikeskusteluita kuin luentojakin. Aiemmilta vuosilta palaavat monet suositut työpajat, kuten logopedian työpaja, jossa ovat mukana lukukoira ja -kissa, Ötökkäakatemia ja vesiötökät ja arkeologien muumiotutkimus.
Tänä vuonna illan ohjelmassa on myös virtuaalinen eläinmuseo. Tutkijatohtori Matti Pouke Jokapaikan tietotekniikan tutkimusyksiköstä (Ubicomp) kertoo, että museoon pääsee tutustumaan salissa TF103 virtuaalitodellisuuslasit silmillä.
Kyseessä on ohjelmakuvauksen mukaan interaktiivinen room-scale virtuaalitodellisuuskokemus. Tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuudessa pystyy etenemään jonkin verran myös fyysisellä kävelyllä, muuten liikkuminen tapahtuu virtuaalimaailman sisällä.
Linnanmaan kampuksella sijainnut Oulun yliopiston eläinmuseo suljettiin loppuvuonna 2017. Perusteena sulkemiselle oli tarve saada kasvavalle kampukselle lisää tilaa ruokailulle ja opiskelulle. Näyttelytilan alakerta tulikin Juveneksen Foodoo-ravintolan ruokailutilaksi, toisen kerroksen tilat tulevat Oulun ammattikorkeakoulun käyttöön. Jo museon sulkemisaikaan tiedotettiin suunnitelmista museon 3D-mallintamiseksi.
Tilan kuvantamistyö alkoi museon ovien sulkeutumisen jälkeen joulukuussa 2017, kun museo laserkeilattiin ja valokuvattiin. Niiden perusteella tilasta muodostettiin 3D-malli. Vaikka Linnanmaan näyttelytila oli kooltaan mittava, noin 800 neliömetriä, Matti Pouken mukaan kaikista työläin osuus koko projektissa on ollut museon eläinten 3D-mallintaminen. Eläimiä on skannattu yksi kerrallaan Ubicompin tiloissa olevalla 3D-skannerilla.
”Vaikka museosta onkin digitoitu jo vaikka kuinka paljon, työtä vielä piisaa. Kyseessä on kuitenkin kymmenistä tuhansista näytekappaleista.”
Matti Pouken mukaan virtuaalinen eläinmuseo on uskollinen alkuperäiselle kohteelle. Virtuaaliversiota suunnitellessa kuultiin esimerkiksi eläinmuseon henkilökunnan kantoja siitä, mikä museossa oli erityisen merkityksellistä ja mitkä asiat pitäisi ehdottomasti säilyttää.
”Ulkoasultaan ja geometrialtaan tilat ovat yksi yhteen. Esimerkiksi mittakaava on säilytetty niin, että [museon näyttelyssä esillä olleiden] karhun ja hirven koko tulisi mahdollisimman hyvin toistetuksi virtuaalimaailmassakin. Dioraama oli oma lisänsä, sen tuottaminen ja säilyttäminen on tehty mahdollisimman yksityiskohtaisesti.”
Virtuaalitodellisuus mahdollistaa luonnollisesti myös asioita, joita perinteinen museo ei voinut tarjota. Osaan museon eläimistä on lisätty lisäksi pieniä ekstrajuttuja, kuten animaatioita ja äänijälkiä. Virtuaalimuseossa liikuskellessa voi esimerkiksi klikata museon kohdetta ja saada siitä lisätietoa, sillä ohjelmassa on integraatio alkuperäiseen lajitietokantaan.
Lisäksi maailmasta löytyy interaktiivinen virtuaalimetsä, jossa voi nähdä, miltä museon kokoelmassa ollut eläin näyttäisi luonnossa alkuperäisessä ympäristössään.
Sulkemispäätöksestä tehtiin viime vuoden tammikuussa myös tutkintapyyntö oikeuskanslerille. Vuosi sitten annetussa ratkaisussa apulaisoikeuskanslerin sijainen Kimmo Hakonen totesi, että Oulun kaupunki ei käsitellyt eläinmuseota koskevaa valtuustoaloitetta ajoissa. Oulun yliopiston osalta ei ilmennyt toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista tai virheellistä menettelyä tai laiminlyöntiä.
Torstaina 17. tammikuuta tiedotettiin, että eläinmuseon tulevaisuutta selvittänyt työryhmä ehdottaa ”uudentyyppisen luontonäyttelyn” sijoittamista tulevaisuudessa Tiedekeskus Tietomaan kolmanteen kerrokseen.
Tietomaa on osa Luuppia. Museo- ja tiedekeskus Luupin johtaja Jonna Tamminen sanoo nyt, ettei asiasta ole tehty vielä virallista päätöstä kaupungin toimesta. Suunnitelmista on kyllä valmistunut elokuun lopussa raportti, jossa ehdotetaan eläinmuseon näyttelyn sijoittamista joko Tietomaan kolmanteen tai neljänteen kerrokseen. Raportti on myös luovutettu Oulun kaupunginjohtajalle Päivi Laajalalle ja yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.
Tammisen mukaan alustavan näyttelysuunnitelman työnimi on ihminen ja luonto. Näyttelyn ajatuksena on tarkastella erilaisia ympäristöjä eläimen näkökulmasta. Näyttelysuunnitelman laadinnassa on Tammisen mukaan kuultu niin Tietomaan kävijöitä kuin oululaisia opettajiakin. Vastauksista ilmeni, että uudessa eläinmuseossa tulisi olla tiedekeskukselle tyypillisiä vuorovaikutteisia elementtejä, mutta myös eläinmuseon täytettyjä eläimiä.
Jonna Tammisen mukaan Tietomaassa näyttelytila olisi kooltaan huomattavasti Linnanmaata pienempi. Myös kerroskorkeus on huomattavasti aiempaa tilaa matalampi. Siksi esimerkiksi linnustoa ei voi pitää esillä samalla lailla kuin Linnanmaalla – erilainen tila vaatii erilaisia keinoja esittämiseen.
Museohankkeen tarkemmasta aikataulusta Tamminen ei osaa vielä sanoa. Vaikka raportti on laadittu ja luovutettu eteenpäin, virallisia päätöksiä ei ole tehty.
Myös Tietomaan sijainti on vielä avoinna. Helmikuussa tiedotettiin, että koko Luuppi haluttaisiin siirtää lähemmäs keskustaa. Luupin toimintakonsepti- ja tilatyöryhmä esitti tuolloin, että keskustaan rakennettaisiin Luupille nykyaikainen näyttely- ja tapahtumatila, joka ”yhdistää aivan uudella toimintamallilla Pohjois-Pohjanmaan museon, Tiedekeskus Tietomaan ja Oulun taidemuseon”.
Jonna Tammisen mukaan hanketyöryhmän työskentely on edelleen käynnissä, ja sen työ jatkuu helmikuun loppuun asti. Yhtenä vaihtoehtona tosiaan on, että vanhojen tilojen sijaan rakennetaan kokonaan uusi rakennus. Muitakin versioita on esitetty, ja yhdessä skenaariossa nykyiset tilat peruskorjattaisiin, Tamminen sanoo.
”Helmikuun loppuun mennessä tehdään päätös siitä, mikä tuleva tila on.”
Dioraamaa tarjottiin tekijälle
Eläinmuseon tulevaisuus näyttää johtavan Tietomaahan, mutta entäs nykyhetki?
Oulun yliopisto on kertonut olevansa sitoutunut rahoittamaan uuden näyttelyn rakentamista ja tukemaan sen toimintaa jatkossakin.
Yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen sanoo, että tutkimukselle ja koulutukselle relevantit eläinmuseon kokoelmat ovat yliopiston kampuksella. Tutkimuskokoelmat ja työskentelytilat sijaitsevat nyt kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä. Osa näyttelyn systemaattisesta osastosta on siirretty myös yliopiston J-käytävän varrelle.
Museon sulkemishetkellä paljon keskustelua herätti näyttelytilan seinään rakennettu dioraama, yli 50-metrinen kolmiulotteinen teos, jossa Suomenlahti vaihtuu Jäämereksi ja kesä talveksi.
Oulun yliopiston hallitusehdotti viime vuoden elokuussa dioraaman osittaista säilyttämistä sen nykyisissä tiloissa. Yliopisto esitti dioraaman tekijälle, konservaattori Heikki Kangasperkolle, että dioraaman kolme ensimmäistä osaa jäisivät entisen eläinmuseon tilaan, ja muut dioraaman osat välivarastoitaisiin vielä myöhempää sijoitusta varten. Hallitus tarjosi Kangasperkolle myös mahdollisuutta vastaanottaa teos itselleen.
Yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo, että Foodoon ravintolan rakentamisen valmistelun yhteydessä dioraamojen ja niiden taustamaalausten säilyttämisen mahdollisuutta selvitettiin Oulun kaupungin museon kulttuuriperintötyön asiantuntijan avustuksella.
”Esimerkiksi ulkoseinien teknisten korjausten vuoksi taustamaalaukset oli irrotettava. Selvitystyössä ilmeni, ettei taustamaalauksia saada irrotettua kokonaisina, koska ne oli maalattu kipsilevyille, jotka oli kiinnitetty tiheästi kiinni runkoon. Sen vuoksi maalaukset oli purettava, mutta osa maalauksista on jätetty seinien sisään tulevia sukupolvia varten”, Kiuru sanoo.
Hänen mukaansa dioraamoissa olleet eläimet ja muu tarvittava materiaali on varastoitu tulevaa mahdollista sijoituspaikkaa odottamaan.
Virtuaalimuseo esille kaupunginkirjastoon?
Vaikka eläinmuseon ovet sulkeutuivat jo pari vuotta sitten, virtuaaliversio elää ja kehittyy edelleen.
Matti Pouken mukaan virtuaalimuseon kehitystyö on kylläkin ”hyvin resurssi-intensiivistä”, eläinten skannaus vaatii paljon työtä. Siksi aivan koko aineistoa ei luultavasti pystytä koskaan skannaamaan.
Tutkijoiden yön jälkeen virtuaalista eläinmuseota on suunniteltu tuotavaksi osaksi yliopiston uutta, kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä olevaa vierailukeskusta. Pouken mukaan toiseksi sijoituspaikaksi on mietitty Oulun kaupunginkirjastoa, jossa voi jo tutustua VR-laitteiden avulla omaan virtuaalikirjasto-sovellukseen.
Viisi poimintaa Oulun Tutkijoiden yön ohjelmasta
Reaaliaikainen leikkaussalidemo VR-laseilla ja 360-kameralla 5G-verkossa, TF103
Kiinnostaako kurkata leikkaussaliin? Voit siirtyä lääketieteen opiskelijan tai asiantuntijan rooliin VR-lasien avulla. Leikkaustilanne on 360-kameralla kuvattu, ja sitä voi tarkastella eri näkökulmista. Voit nähdä potilastilanteen lääkärin silmin. Silloin näet myös AR-lisätietoja, joita lääkäri saa potilaasta reaaliajassa antureiden välityksellä.
Virtuaalinen kirjastomatka, TF103
Virtuaalisella kirjastoreissulla voi tutustua fantasiamaailmoihin, löytää piilotetut kirjavinkit, liikutella esineitä, kohdata kirjastokissan, kirjoittaa oman tarinasi kirjaan ja jättää sen halutessasi muiden käyttäjien luettavaksi.
Tutustu tutkijoiden tutkimusmatkoihin, Tellus Stage kello 17.30–18
Tellus Stagella on tarjolla kolmen Oulun yliopiston tutkijan kuvitettuja esityksiä heidän tekemistään tutkimusmatkoista eri puolille maailmaa. Esitysten aiheina ovat Lönnrotin jäljillä Karjalassa vienankarjalaa tutkimassa (Niina Kunnas, kielentutkimuksen dosentti), Ugandassa ja Ruandassa vuorigorilloja tutkimassa (Juho-Antti Junno, kulttuuriantropologian tutkijatohtori) ja Ark(t)ista aherrusta – tutkijan päivä Pohjois-Norjan tuntureilla (Olli Karjalainen, luonnonmaantieteen tohtorikoulutettava).
Paneelikeskustelu: Millaisen jäljen teknologia jättää ihmiseen? Tellus Stage kello 18.15–19.15
Stagella järjestetään paneelikeskustelu, jossa neljä tutkijaa eri aloilta tuo oman näkökulmansa siihen, miten teknologia vaikuttaa ihmiseen. Mukana ovat tietojenkäsittelytieteen professori Netta Iivari, yhdyskuntasuunnittelun professori Tarja Outila, kasvatustieteen tohtori, tutkija Jonna Malmberg ja kasvatustieteen tohtori, tutkija Teemu Suorsa.
Kuluttajien geenitestit avaavat ikkunoita menneisyyteen ja tulevaisuuteen, Tellus Stage kello 19.30–20.30
Geneettiseen sukututkimukseen perehtynyt filosofian tohtori, tietokirjailija ja Sitran johtava asiantuntija Marja Pirttivaara kertoo luennollaan kuluttajien geenitesteistä ja valottaa, miten niitä voi hyödyntää harrastuksena tai kansalaistieteessä.
Oulussa psykologiaa voi opiskella jo nyt kasvatustieteiden tiedekunnassa sivuaineena. Jos opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy Oulun esityksen, olisi Oulussa tulevaisuudessa mahdollista opiskella psykologiaa myös omana pääaineena. Esitys psykologian koulusvastuusta käsitellään osana ministeriön ja yliopistojen tulossopimusneuvotteluja ensi talven aikana.
Oulun yliopisto hakee opetus- ja kulttuuriministeriöltä psykologian koulutusvastuuta. Yliopiston hallitus päätti tiistaina 24. syyskuuta valtuuttaa rehtori Jouko Niinimäen esittämään asiaa ministeriölle.
Oulussa psykologiaa voi opiskella jo nyt kasvatustieteiden tiedekunnassa sivuaineena. Lisäksi yliopistolla on jo esimerkiksi psykologian ja kasvatuspsykologian professorit. Koulutusvastuun myötä Oulun yliopistossa voisi opiskella psykologiaa pääaineena, eli suorittaa psykologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot, sanoo yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä.
Päätöksen taustalla on Pohjois-Suomen psykologipula. Aiheesta on teetetty dosentti Pentti RauhalanPsykologitarve Pohjois-Suomessa -selvitys, jonka mukaan Oulun yliopiston koulutusvastuulle on ”vahvat alueellisesta työvoimatarpeesta nousevat perusteet”. Pulaa pahentaa tulevaisuudessa psykologien eläkepoistuma.
Psykologian maisterintutkinnon voi suorittaa nyt Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Psykologiliiton mukaan koko maassa on vuosittain aloituspaikkoja yhteensä noin 250, joista ruotsinkielisiä noin 20.
Hentilän mukaan Oulun mahdollisten aloituspaikkojen määrä tarkentuu myöhemmin. Jos ministeriö näyttää toiveelle vihreää valoa, aloituspaikoista päättää aikanaan yliopiston hallitus.
Rehtori Jouko Niinimäki kertoi aikeista myös MustReadin haastattelussa 19.9. Niinimäen mukaan Oulun yliopistosta valmistuvista 64 prosenttia sijoittuu työhön Pohjois-Suomeen, jolloin alueen työvoimapulaa voitaisiin parhaiten korjata kouluttamalla psykologeja täällä.
Helka-Liisa Hentilän mukaan esitys psykologian koulusvastuusta käsitellään osana ministeriön ja yliopistojen tulossopimusneuvotteluja talven 2019–2020 aikana.
Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut henkilö voi hakea oikeutta toimia laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä ja käyttää psykologi-nimikettä.
Moni psykologi työskentelee kuntien ja valtion palveluksessa, eli terveyskeskuksissa, mielenterveystoimistoissa, kouluissa, sairaaloissa, kasvatus- ja perheneuvoloissa tai työ- ja elinkeinotoimistoissa. Lisäksi psykologeja työskentelee yksityisellä sektorilla esimerkiksi työterveyspsykologina tai konsulttina.
Valmistuttuaan psykologian maisteriksi voi opiskella psykoterapeutiksi tai erikoistua esimerkiksi neuropsykologian, työ- ja organisaatiopsykologian tai lasten ja nuorten erikoispsykologiksi.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Kontinkankaan kampus saa tänä syksynä oman Telluksensa. Tiistaina 17.9. virallisia avajaisia viettävä Tellus poikkeaa rakenteeltaan Linnanmaan versiosta: Aapistie 7A:ssa oleva Tellus ei ole yhdessä rajatussa tilassa, vaan tilat jakaantuvat kolmeen eri kerrokseen.
Oulun yliopiston Kontinkankaan kampus saa tänä syksynä oman Telluksensa noin kolme vuotta Linnanmaan jälkeen. Telluksen tarkoitus on toimia yliopiston yhteistyötä edistävänä tilana, joka tarjoaa ympäristön työskentelylle tai tapahtumille.
Linnanmaan Telluksesta tila poikkeaa siinä, että yhden, samassa kerroksessa olevan selkeärajaisen tilan sijaan se on kokoelma kolmessa eri kerroksessa olevia työskentelytiloja. Kokonaisuus sisältää yhdeksän varattavissa olevaa kokoushuonetta, ryhmätyötiloja ja itsenäisen työskentelyn tiloja, sekä tapahtumille tarkoitetun Stagen. Kun Stagella ei ole tapahtumia, se on vapaasti käytettävissä opiskeluun ja ajanviettoon.
Osa huoneista on vapaasti käytettävissä, osa taas varataan erikseen. Tapahtumiin tai työskentelyyn tarkoitettujen tilojen uusiin tiloihin kuuluu myös pelkästään koulutuspalveluiden käyttöön varattu Humerus-tila, Telluksen oma palvelupiste ensimmäisessä kerroksessa sekä Unirestan omistama, jo alkuvuonna avattu Café Galenos.
Tilat sijaitsevat osoitteessa Aapistie 7A. Ensimmäisen kerroksen aulassa Telluksen alue rajoittuu poliklinikan oviin, kun taas toinen kerros on jo kokonaan Tellusta. Alakerrassa Telluksen alueeseen kuuluvat hiljaisen opiskelun tila ja edelleen myös opetuskäytössä olevat tietokoneluokat.
Mitä uutta Tellus tuo Kontinkankaalle?
Kehityspäällikkö Simo Kekäläinen sanoo, että Kontinkankaalla oli tarve Telluksen kaltaiselle tilakokonaisuudelle.
”Oli toive että löytyisi tällainen avoin, kiva tila, jossa voi tulla ja mennä”, Kekäläinen sanoo.
Aivan kaikkia tiloja koskevia suunnitelmia ei voitu toteuttaa arkkitehtuurin luomien rajoitusten vuoksi. Esimerkiksi Stagen portaat oli alkujaan tarkoitus tasoittaa, mutta se ei ollut toteutettavissa, Kekäläinen toteaa.
Aapistie 7A:n aulan toisessa kerroksessa oli aiemmin nettikahvila. Nyt parvitila on osa Tellusta, ja odottelee vielä uusia kalusteita. Taustalla näkyy läppärilainaamo.
Tiloihin on teetetty myös varta vasten erikoiskalusteita, joista kaikki eivät olleet tosin vielä haastattelun tekoaikaan saapuneet. Kalusteet saapuvat kuitenkin lokakuun puoleenväliin mennessä, Kekäläinen sanoo.
Simo Kekäläisen mukaan Telluksen avaaminen myös Kontinkankaalle tasa-arvoistaa kampuksia, kun kummallakin kampuksella opiskelevilla on yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää palveluja. Myös liikkuvuutta kampuksien välillä pyritään parantamaan.
”Oli toive että löytyisi tällainen avoin, kiva tila, jossa voi tulla ja mennä.”
Liikkuvuutta on tarkoitus parantaa tapahtumilla. Projektisuunnittelija Anu Rytivaara toteaakin Telluksen olevan pelkän tilan sijaan ”alusta tapahtumille”. Jatkossa uuden Telluksen tapahtumakalenterissa nähdään muun muassa opintopsykologin vetämiä opiskelutekniikka-aiheisia työpajoja, yrittäjyysklinikka ja alumni-ilta. Rentoutumista kaipaaville tarjolla tulee olemaan esimerkiksi aamujoogaa, ensimmäisen kerran jo tiistain avajaispäivänä. Tapahtumia ideoitaessa on pyritty ottamaan sekä opiskelijat että henkilökunta huomioon.
Kuukausittain toistuvia tapahtumia pilotoidaan Kontinkankaalla, minkä jälkeen niitä on odotettavissa myös Linnanmaan kampuksella.
Rytivaara korostaa myös sitä, että tarkoituksena ei ole vain se, että Tellus tuo omia sisältöjään kampukselle.
”Haluamme kannustaa henkilökuntaa, opiskelijoita ja eri sidosryhmiä tuomaan tänne omia tapahtumiaan ja sisältöjään. Voimme olla tukena niiden tekemisessä eri tavoin”, Rytivaara sanoo.
Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) on yksi Kontinkankaan Telluksella näkyvistä tahoista. Ylioppilaskunta pitää pop up -pistettä Tellus Kontinkankaan avajaisten yhteydessä kello 10–14. Pisteellä on tarjolla muun muassa lukuvuositarroja, Sporttipasseja, opiskelijahintaisia leffalippuja Stariin sekä neuvontaa edunvalvonnallisissa asioissa. Jatkossa OYY päivystää Telluksella joka kuukauden ensimmäisenä arkitiistaina kello 11.30–14.
Kun muu Tellus valmistui nyt syksyllä, ensimmäisessä kerroksessa oleva Unirestan kahvila Galenos avattiin jo helmikuussa.
Opiskelijat mukana suunnittelussa
Oulun ylioppilaslehti kysyi Kontinkankaan kampuksen opiskelijajärjestöiltä ajatuksia Telluksesta. Lehden kyselyyn vastanneilla opiskelijajärjestöillä oli ennen tilojen virallista avautumista varsin erilaisia näkökulmia uusiin tiloihin.
Biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Histonin puheenjohtaja Bence Berki sanoo lehdelle Telluksen näkyneen toistaiseksi lähinnä uuden kahvilan muodossa ja muutoksen olleen osin hämmentävä. Hän harmittelee erityisesti aulan yläkerran tilasta poistuneita tietokoneita, joiden puuttuminen haittaa hänen mukaansa tulostettavien materiaalien käyttöä.
Berki myös kokee, että uusista tiloista ja siitä, mitä niissä voi tehdä, ei ole tiedotettu riittävästi. Telluksen paikalla aiemminkin sijainneet tilat ovat hänen mukaansa olleet etäisiä biokemian opiskelijoille.
”Esimerkiksi entinen lääketieteellisen hiljainen opiskelutila on aina tuntunut vain lääketieteen opiskelijoille tarkoitetulta, niin eipä ole biokemian opiskelijana paljon tullut käytyä siellä.”
”Ehkä avajaisten jälkeen kuviot selkiytyvät, mutta toistaiseksi Tellus ei ole tuntunut tuoneen isoa muutosta Kontinkankaalle”, Berki sanoo.
Telluksen Anu Rytivaara toteaa, että opiskelijoita on etenkin viime aikoina lähestytty enemmän. Hän sanoo myös ymmärtävänsä, että opiskelijat eivät suuressa tietotulvassa huomaa kaikkea tiedotusta.
”On tavattu kiltojen tyyppejä ja koitettu laittaa heidän kauttaan viestiä menemään”, Rytivaara sanoo. Hän toteaa opiskelijoiden pitäneen asiaa erittäin tärkeänä.
”Tämä on meille uusi ympäristö, joten pitää oppia tämän kampuksen tavat, se miten täällä saavutetaan parhaiten ihmiset”, Rytivaara sanoo.
Opiskelijoiden ajatuksia on myös otettu huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
”Opiskelijat ovat olleet mukana tilatyöryhmissä, suunnittelemassa mitä tänne kaivataan”, Simo Kekäläinen sanoo. Esimerkiksi opiskelutilan jakamiseen opiskelijoilta on saatu konkreettisia ehdotuksia. Kiinteiden tietokoneiden vähentäminen ja korvaaminen läppärilainaamosta saatavilla on Kekäläisen mukaan ollut niin ikään opiskelijoiden toivomus. Kaikista Kontinkaan ainejärjestöistä on ollut edustajia tilatyöryhmissä.
Myös tapahtumia, kuten työpajoja, on ideoitu opiskelijoiden kommenttien pohjalta. Esimerkkinä tästä Simo Kekäläinen mainitsee lääketieteen opiskelijoiden toivoman avun kesätyösopimusten lukemiseen. Apu järjestetään urapalveluiden kanssa yhteistyönä. Kekäläinen toteaa, että opiskelijoiden toiveita kuunnellaan myös jatkossa.
Opiskelijoilla on Telluksesta on myös positiivista sanottavaa. Oulun Lääketieteellisen Killan puheenjohtaja Lauri Koskela kommentoi asiaa pari päivää avajaisten jälkeen sähköpostitse. Hän toteaa, että kirjastolla on melko iso rooli perinteisenä pänttäyspaikkana lääkiksellä.
”Tellus herättelee ajattelemaan mitä kaikkea muutakin kirjastoon voi liittyä”, Koskela toteaa.
Koskelan mielestä on vielä aikaista sanoa miten Tellus näkyy opiskelijoiden arjessa, mutta hän epäilee sen näkyvän enemmän kuin aiempi kirjasto.
”Kyselin kommentteja etsiskellessä ympäriinsä ihmisiltä, miten Tellus on näkynyt, ja vastaukset kiteytyivät kommenttiin: ’ei vielä mitenkään, kauhee hype vaan'”, Koskela sanoo.
Hän toteaa kuitenkin monien ilahtuneen siitä, että Kontinkangas sai viimeinkin nykyaikaisemmat opiskelutilat.
Terveystieteiden killan puheenjohtaja Sari Pramila-Savukoski uskoo Telluksen lisäävän opiskelijoiden viihtyvyyttä ja myös eri ainejärjestöjen keskinäistä verkostoitumista.
”Kiltahuoneemme on lähellä uutta Tellusta ja aikaisemmin [tämä] rakennuksen osa oli eloton ja kylmä, ei ollut kahviota eikä mukavia isompia työskentelytiloja. Nyt kun Tellus ja sitä ennen avattu Galenos-kahvila tulivat, on mukava työskennellä kirjaston lähettyvillä, nauttia esimerkiksi pientä välipalaa, eikä aina tarvitse etsiä tiloja toiselta puolelta Kontinkankaan kampusta”, Pramila-Savukoski sanoo sähköpostitse.
”Kahvila onkin ollut ilmiselvästi sellainen asia, joka täältä on puuttunut”, Kekäläinen sanoo kommentoidessaan Café Galenoksen esiintymistä opiskelijoiden kommenteissa.
Kekäläinen ja Rytivaara toteavat, että opiskelijat ovat löytäneet kahvilan lisäksi myös uusiin ryhmätyöskentelyhuoneisiin ja muihin tiloihin. Esimerkiksi lääketieteen kirjaston puolella olevat toisen kerroksen säkkituolit ovat kuulemma olleet ahkerassa käytössä.
Kontikankaan Telluksen avajaisia vietetään 17. syyskuuta. Avajaispäivänä järjestetään järjestömessut kello 10–14 ja iltajuhla kello 16–18. Iltajuhlan ohjelmassa on esimerkiksi maistiainen koreografi Hanna Brotheruksen syksyllä ensi-iltaan tulevasta Tytär-tanssiteatteriteoksesta ja yliopiston rehtorin Jouko Niinimäen ja Vuoden Opiskelijaksi valitunTuomas Majurin puheet.
Muokattu 19.9.2019 kello 10.50: Lisätty OLK:n puheenjohtaja Lauri Koskelan kommentit.
Julkaistu
SHARE
Helmi Juntunen
Oululainen metamoderni antropologi ja mielten välisen etäisyyden avaruuscowgirl.
