Oulun normaalikoulun lukio muuttaa kesän aikana Linnanmaan pääkampukselle. Lukion 260 opiskelijaa aloittavat elokuussa uuden lukuvuoden samoissa tiloissa Oulun yliopiston opiskelijoiden kanssa.
Oulun normaalikoulun lukio muuttaa kesän aikana Linnanmaan kampukselle. Elokuussa käynnistyvä lukuvuosi tuo 260 lukion opiskelijaa sekä Oulun normaalikoulun lukion henkilökunnan Ympäristötietotaloon. Lukion tilat sijaitsevat kampuksen lounaslaidalla sijaitsevan Ympäristötietotalon 1. ja 3. kerroksessa. Lisäksi fysiikan, kemian ja biologian opetuksessa tullaan hyödyntään yliopiston laboratoriotiloja.
”Lukiossamme sekä henkilöstö että opiskelijat ovat olleet iloisia muutosta. Olemme yliopiston harjoittelukoulu, ja opetukseen osallistuvat myös yliopiston opettajaopiskelijat. Muuton myötä olemme entistä kiinteämpi osa yliopistoa. Pääsemme hyödyntämään yliopistotason laboratorioita, ja Ympäristötietotalosta saamme käyttöömme hyvät, sisäilmaltaan terveelliset tilat. Myös opiskelijakunta saa oman huoneen keskeiselle paikalle Ympäristötietotalon aulaan”, lukion rehtori Pasi Hieta kertoo tiedotteessa.
Oulun normaalikoulun alakoulu sekä osa yläkoulun tiloista siirtyvät koulun tontille tuotavaan niin sanottuun moduulikouluun, joka kasataan väistötiloiksi ja poistetaan remontin valmistuttua. Suurin osa yläkoulun tiloista on todettu terveellisiksi, joten koulutoiminta niissä voi toistaiseksi jatkua. Ongelmia on todettu lähinnä yksittäisissä huoneissa.
Oulun normaalikoulu on yliopiston harjoittelukoulu. Tilat omistaa Suomen yliopistokiinteistöt Oy, joka omistaa myös Oulun yliopiston rakennukset.
Normaalikoulussa on tehty jo kymmenen vuoden ajan sisäilmahavaintoja. Yliopiston tila-asiantuntija Juha Waulun mukaan vanhan koulurakennuksen korjaaminen ei ole enää vaihtoehto, vaan vanhan tilalle rakennetaan uusi koulurakennus.
Yliopiston tilapalveluista arvioidaan, että väistötilat ovat käytössä vähintään kolmen lukuvuoden ajan.
Linnanmaan kampuksen osalta muutto on vaatinut paljon suunnittelua muun muassa turvallisuusasioiden sekä lukujärjestyksen suhteen. Todennäköisesti myös yksi kampusravintoloista tullaan varaamaan lukion käyttöön, jolloin se ei ole avoinna korkeakouluopiskelijoiden ruokailua varten.
Muokattu 27.5. klo 10.45: Korjattu pois virheellinen tieto väistötiloista.
Julkaistu
SHARE
Tuuli Heikura
Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja kauppatieteiden maisteri, joka nauttii syväluotaavista ilmiöjutuista, kuluttaa lenkkipolkuja kahden koiransa kanssa ja haaveilee mankelin omistamisesta.
Kalle Vehkaperä haki ensimmäistä kertaa lääketieteelliseen vuonna 2021, automaatioinsinöörinä ja kouluttauduttuaan personal traineriksi. Ensimmäinen hakuyritys Oulun lääketieteelliseen ei tuottanut tulosta. Yliyrityksestä aiheutunut uupumus nosti kynnystä uudelle hakuyritykselle.
Kalle Vehkaperä on kotoisin Kellon Kiviniemestä, ammattikalastajien suvusta. Hän työskenteli monet kesät troolarilla, jonka alueena olivat Selkämeri sekä Suomenlahti. Meripahoinvoinnista kärsiessä ala ei tuntunut sopivalta. Valmistuttuaan automaatioinsinööriksi hän oli suvun ensimmäinen korkeakoulun käynyt henkilö.
”Tykkään ihmisistä enemmän kuin laitteista”, mietti Vehkaperä vuonna 2019. Ammattikoulun jälkeen suoritettu sähköinsinöörin tutkinto mahdollisti työskentelyn paperitehtaalla, mutta työ ei tuntunut enää mielekkäältä. Hän lähti muuttamaan pitkäaikaista harrastustaan ammatiksi ja valmentautui personal traineriksi. Hyvin rullaamaan lähteneet valmentajan työt eivät kestäneet pitkään poikkeustilan ja koronan viedessä mahdollisuudet työntekoon. Silloin mieleen tuli jo ajatuksissa pyörinyt haave lääketieteen opinnoista.
Aiemmin haave tuntui kaukaiselta, mutta nyt pysähtyminen loi hyvät olosuhteet pääsykokeisiin valmistautumiseen.
Alanvaihto on monesti muusta kiinni kuin vain itsestä
Alanvaihtajalle pääsykokeiden aika on usein haastava. Pääsykokeisiin valmistautumisen aikaan raha-asiat olivat usein mielessä, eikä jo alkanut opintolainan takaisinmaksu helpottanut tilannetta.
Vehkaperä onkin kiitollinen, kun lähipiiri ja avopuoliso pystyivät tukemaan hakuaikana henkisen tuen lisäksi myös rahallisesti.
Aiemmin käydyt tutkinnot myös laskevat mahdollisuuksia sisäänpääsyyn joillain aloilla, sillä ensikertalaisille on enemmän aloituspaikkoja kuin muilla. “Norjassa tilanne on toinen ja jo suoritetuista opinnoista saa jopa lisäpisteitä hakuvaiheessa”, hän kertoo.
Työskentely kokoaikaisesti ja uusien biologian, fysiikan ja kemian opintojen yhdistäminen ei ollut sopiva vaihtoehto. Pääsykoemateriaalina olivat lukion kurssikirjat näistä aineista. “Kaikilla tietämilläni vuosikurssilaisillani on lukio-opinnot taustalla, mutta minulla ei ole”, sanoo Vehkaperä.
Pääsykokeisiin valmistautuessa opiskelutekniikoista Vehkaperä suosi intervalliopiskelua, jossa isot kokonaisuudet paloitellaan osiin. “Käytin tätä myös pienempien kokonaisuuksien opiskeluun kuten biologian esseiden ulkoaopetteluun.” Esseet jäivät ulkomuistiin kääntökortteja käyttäen, muutama lause kerrallaan.
Toinen hyväksi koettu tekniikka oli ajastettua kertaamista. Silloin opiskeltuun aiheeseen palataan esimerkiksi viikon päästä uudelleen. Joillekin aikavälinä voi toimia pidempi tai lyhyempi jakso. Kertaamiseen auttoi myös oppimista tukeva ilmainen Anki-sovellus ja siihen sisäänrakennettu kertausominaisuus, Vehkaperä kertoo.
Vehkaperän vaikea-asteinen lukihäiriö toi lisähaastetta tilanteeseen. Uusiin oppiaineisiin ja oppikirjoihin tutustuminen oli aikaa vievää hitaan lukunopeuden takia. Ensimmäisellä kerralla hän tunsi lukeneensa liikaa, mikä johti uupumukseen. Molemmilla hakukerroilla hän haki apua valmistautumiseen valmennuskurssilta.
Tärkein valmistautumiskeino oli materiaalien opiskelun lisäksi harjoitella koetilannetta ennakkoon. “Koepäivän rutiini auttaa suoriutumaan kokeesta parhaalla tavalla”, kertoo Vehkaperä.
Kaukaisesta haaveesta totta
Toinen hakukerta lääketieteelliseen vuonna 2022 tuotti tulosta ja opiskelupaikka aukesi.
Toisella vuodella opiskelevan Vehkaperän opinnot etenevät nopeaa tahtia. Lukihäiriö ei ollut este opiskelupaikan saamiseen eikä opiskeluun, mutta on tuonut hieman erityisjärjestelyjä. Hitaan lukemisnopeuden takia hän sai pääsykokeiden tekoon 30 minuuttia lisäaikaa. Luennoilla kuunteleminen ja kirjoittaminen on ollut haastavaa. Hän on ratkaissut ongelman käymällä vähemmän luennoilla sillä omaan tahtiin itsenäinen opiskelu on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta.
Kalle Vehkaperä on nyt matkalla kohti unelma-ammattiaan. Toimiminen asiantuntijan roolissa, ihmisläheinen työskentely ja auttamisen halu toteutuvat lääkärin työnkuvassa. Tuleville hakijoille hän suosittelee palautumiseen panostamista, lukemisen jaksottamista ja erilaisten opiskelutekniikoiden hyödyntämistä.
Viimeisillä viikoilla löysääminen voi olla jopa toimivampi ratkaisu kuin pänttäystahdin kiristäminen, neuvoo Vehkaperä.
Julkaistu
SHARE
Sanna Niemi
Olen muutaman mutkan kautta Ouluun päätynyt journalismin opiskelija. Kahvilat, kulttuuri, ihmiset, erilaiset urheilulajit sekä reissut iskee ja inspiroi tällä hetkellä.
Oulun yliopiston uutena koulutuksesta vastaavana vararehtorina aloitti maaliskuun alussa professori Mirja Illikainen. Siirtyminen teknillisestä tiedekunnasta yliopiston koulutuksen johtoon tarjoaa Illikaisen mukaan mielenkiintoisen haasteen. Koulutusvararehtorin vastuualue on laaja, mutta hän aikoo kuunnella ja osallistaa yliopistoyhteisöä.
Nimitysuutisen tultua Illikaisen kalenteri täyttyi erilaisista kokous- ja tapaamispyynnöistä. Kiireistä huolimatta Illikaisella oli aikaa istua alas Oulun ylioppilaslehden kanssa maaliskuussa keskustelemaan koulutuksesta Oulun yliopistossa.
Osallistava johtaja
Koulutusvararehtori vastaa yliopiston verkkosivujen mukaan muun muassa yliopiston koulutustoiminnasta, sen tukipalveluista, koulutuksen laadusta ja kehittämisestä. Illikainen nostaa yhdeksi vararehtorin tärkeäksi ominaisuudeksi kyvyn kuunnella ja osallistaa korkeakouluyhteisöä. ”Koulutusvararehtori ei ole asiantuntija kaikilla aloilla, joten muiden osaamista täytyy arvostaa. Toivoisin, että voin tuoda innostunutta ilmapiiriä opetuksen kehittämiseen.”
Koulutuksesta vastaava vararehtori on usein opiskelijoille tärkein ja näkyvin yliopiston neljästä rehtorista. Illikaisen edeltäjänä toiminut koulutusvararehtori Tapio Koivu siirtyi Sähkötekniikan ja energiatehokkuuden edistämiskeskuksen (STEK) toimitusjohtajaksi. Koivun läheisistä väleistä opiskelijoihin kertoo, että häntä kutsuttiin usein lempinimellä Tape.
Ylioppilaskunnan edustajat ja lukuisat hallinnon opiskelijaedustajat pitävät tiiviisti yhteyttä koulutusvararehtoriin. Myös Illikainen sanoo opiskelijoiden olevan hänen tärkein yhteistyökumppaninsa. ”Minulta löytyy aikaa kuunnella opiskelijoiden näkemyksiä ja ajatuksia.”
Opiskelijoiden ymmärrystä ja kokemusta omista asioista Illikainen pitää tärkeänä. Esimerkiksi opintojen tukipalvelujen kehittämiseen hän mielellään kuulisi näkemyksiä opiskelijoilta. ”Opiskelijat osaavat parhaiten arvioida, millaiset tukitoimet heitä auttavat.” Opiskelun tukeen kuuluvat muun muassa omaopettajatoiminta, opintopsykologin palvelut ja uraohjaus.
Vaativa työ motivoi Illikaista. Yliopiston koulutuksen johtamisen hän näkee sekä erittäin mielenkiintoisena että haastavana kokonaisuutena. Laajan kokonaisuuden haltuunotossa auttavat muut ihmiset. ”Olen osallistava johtaja, joten laitan mielelläni ihmiset töihin. Kokoukset eivät ole paikkoja, joissa käydään juomassa kokouskahvit.” Esimerkiksi koulutuksen johtoryhmä on merkittävä elin koulutuksen johtamisen kannalta.
Pitkä ura yliopistolla
Illikainen on tehnyt koko uransa Oulun yliopistossa. Jo kolmannen vuosikurssin opiskelijana hän toimi osa-aikaisena tutkimusharjoittelijana. Maisterin tutkinnon jälkeen Illikainen väitteli tohtoriksi. Väitöskirja liittyi metsäteollisuuden prosessitekniikkaan. Teknillisessä tiedekunnassa hän toimi vuosia yliopistonlehtorina ja professorina, kunnes nousi tiedekunnan dekaaniksi vuonna 2022. ”Vaikka työtehtäväni ovat muuttuneet, olen tehnyt töitä käytännössä yli 20 vuotta samalla käytävällä. On kiva aloittaa ihan uusi työ.”
Teknillisessä tiedekunnassa Illikaisen tutkimuksen pääpaino oli teollisuuden sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntämisessä rakennusmateriaaleissa. Siirtyminen tutkimuksesta hallinnollisiin tehtäviin on käynyt sujuvasti.
”En ole luopunut yhtäkkiä mistään, vaan olen siirtänyt hiljalleen tutkimusryhmän vastuita muille.” Illikainen kertoo tutkimusryhmän jäävän hyviin käsiin. ”Tutkimusryhmässä on taitavia asiantuntijoita ja tutkimuksen johtajia.”
Alkaneella vararehtorikaudellaan Illikainen haluaa parantaa koulutuksen ja tutkimuksen yhteyttä. ”Yliopistoa ei olisi ilman koulutusta tai tutkimusta, joten niiden välistä yhteyttä tulee vahvistaa.”
Illikaisen mukaan talven aikana päivitetty yliopiston strategia on koulutuksen kannalta erinomainen. Strategiassa tavoitteena ovat muun muassa laadukas ja joustava koulutustarjonta ja erinomainen oppimiskokemus.
”Hyvä alku opinnoissa kantaa loppuun asti”
Yhtenä laajana kokonaisuutena Illikaisen työpöydällä on opiskelijoiden oppimiskokemuksen kehittäminen. Oppimiskokemuksen Illikainen määrittelee tunteeksi. ”Opiskelijalle tulee hyvä fiilis opintojen laadukkaan sisällön päälle.”
Tuore vararehtori painottaa ensimmäisen vuoden tärkeyttä. Opiskelijan tulee kokea olevansa tervetullut yliopistoon. ”Erityisesti ensimmäisen syksyn opintojen tulee olla viimeisen päälle kunnossa”, Illikainen sanoo. Hän nostaa tärkeäksi osaksi myös opiskelijoiden ryhmäytymisen heti opintojen alkuvaiheessa. ”Hyvä alku opinnoissa kantaa myös loppuun asti, mikä on kaikkien etu.”
Korkeakoulujen rahoitus on suurelta osin riippuvainen valmistuneiden määrästä. Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot muodostavat lähes kolmanneksen korkeakoulujen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM) saavasta rahoituksesta. Oulun yliopistossa koulutuksen läpäisyssä on parantamisen varaa, sillä tutkintotavotteista jäädään lähes kaikilla aloilla.
Maaliskuisessa haastattelussa Illikainen kertoo, ettei ole ehtinyt vielä perehtyä läheskään kaikkiin koulutukseen liittyviin asioihin. Esimerkiksi tulevat digitaaliset myllerrykset, kuten Digivisio-hankkeen ajama opin.fi-alusta, ovat vasta tutustumisvaiheessa. ”Digipedagogiikka ja digitaalisen koulutuksen lisääminen on yksi selkeä suunta koulutuksessa. Opiskelijan näkökulmasta kurssitarjonta tulevaisuudessa varmastikin laajenee.”
Jatkuva oppiminen on niin ikään Illikaisen vastuualueena. Hän uskoo, että tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi tulevaisuudessa voi olla tarjolla entistä pienempiä opintokokonaisuuksia osaamisen täydentämiseen. ”Jatkuvaan oppimiseen uskotaan valtakunnan tasolla, ja osaamisen ylläpitämistä myös työuran aikana arvostetaan.” Illikaisen mielestä jatkuva oppiminen ei ole erillinen saareke, vaan peruskoulutuksen rinnalla kulkeva osa yliopiston tekemistä.
Yliopistot tärkeitä
Opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen välisestä rahoitusmallista tuleville vuosille päätetään tänä keväänä. Rahanjakomallien pitää Illikaisen mukaan olla kannustavia ja samanaikaisesti läpinäkyviä ja oikeudenmukaisia. ”Yliopistot ovat keskeinen tekijä koko Suomen kannalta, joten niiden rahoitus pitää turvata kaikissa olosuhteissa”, Illikainen linjaa. Hän huomauttaa maan tulevaisuuden olevan vahvasti yliopistoissa syntyvän osaamisen varassa.
Oulun yliopiston sisäinen rahanjako noudattelee pitkälti OKM:n rahoitusmallia. Illikainen toteaa, että mallien samankaltaisuus helpottaa pärjäämistä kansallisessa kilpailussa. Yliopiston sisäisessä mallissa tulee kuitenkin huomioida alojen erilaisuudet.
Kansainvälisyyden pulmia ratkomassa
Oulun yliopiston päivitetyssä strategiassa kansainvälisyys on suuressa roolissa. Tavoitteiksi mainitaan muun muassa kansainvälisten tutkinto-ohjelmien opiskelupaikkojen täyttäminen ja ohjelmien tarjoama erinomainen opiskelijakokemus. Englanninkieliset maisteriohjelmat ovat houkutelleet suuria hakijamääriä viime vuosina. Yliopisto uutisoi tammikuussa, että hakemuksia ensimmäisessä yhteishaussa oli yli 21 000. Illikainen paljastaa kuitenkin hakijamäärän korreloivan huonosti ohjelmien täytön kanssa. ”Koko hakuprosessissa on vielä haasteita, sillä hakijoita on tolkuton määrä, mutta ohjelmia ei saada täyteen.”
Suuren hakemusmäärän käsittely vie aikaa. Parhaat hakijat hakevat usein moniin hakukohteisiin, eivätkä valitse Oulun yliopistoa, vaikka pääsisivätkin sisään. Lisäksi joukossa voi olla hakijoita, joiden kielitaito ei riitä koulutukseen. EU- ja ETA-alueen ulkopuolisille hakijoille onkin tulossa hakumaksu, joka hillinnee hakijasumaa.
Oulussa jo olevat kansainväliset opiskelijat Illikainen haluaa pitää alueella ja kiinnittää heidät nykyistä paremmin yliopistoyhteisöön. Yksi haaste kansainvälisten osaajien integroitumisessa on kielitaito. Illikainen toivoisi, että kansainväliset opiskelijat oppisivat opintojensa aikana ainakin suomen kielen alkeet. Hän nostaa esille yritysten näkökulman. ”Yritykset haluavat palkata pysyviä henkilöitä. Hakija antaa vaikutelman, että on tosissaan, mikäli hän osaa suomea edes vähän.” Illikainen toivoo alueen yritysten tarjoavan harjoittelupaikkoja kansainvälisille opiskelijoille.
Myös kohtaamisia kansainvälisten opiskelijoiden ja suomalaistaustaisten kesken halutaan lisää. Kansainvälisen yhteistyön tiivistämisessä Illikainen heittää palloa opiskelijoille. ”Opiskelijoiden tulee pohtia, ovatko luontevat kohtaamispaikat opintojaksoilla vai vapaa-ajalla.”
Illikaisen kausi vararehtorina alkoi maaliskuun alusta ja jatkuu helmikuulle 2029. Illikainen pyrkii kaudellaan edistämään yliopiston yhteisöllisyyttä. ”Vastakkainasettelun sijaan haluaisin, että olemme kaikki samalla puolella.”
MIRJA ILLIKAINEN
Oulun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori
Koulutus: Väitteli tohtoriksi vuonna 2009.
Ura: Toiminut aiemmin teknillisessä tiedekunnassa yliopistonlehtorina, professorina ja dekaanina.
Vapaa-ajalla: Teatterin ystävä, talvisin viihtyy myös lumilaudan ja suksien päällä.
Julkaistu
SHARE
Kalle Parviainen
Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.
Oulun ylioppilaslehti etsii iderikasta ja oululaisesta opiskelijaelämästä kiinnostunutta toimitusharjoittelijaa syksylle 2024 palkalliseen harjoitteluun.
Oulun ylioppilaslehti etsii syksylle 2024 toimitusharjoittelijaa, joka haluaa oppia toimitustyöstä ja kehittää Oulun ylioppilaslehteä yhä kiinnostavammaksi opiskelijalehdeksi niin verkossa kuin printissä.
Toimitusharjoittelijanamme pääset osaksi kaikkiin toimituksen arkeen kuuluviin tehtäviin, kuten juttujen kirjoittamiseen, tekstien editointiin, valokuvaamiseen, grafiikan tekoon ja lehden sosiaalisen median sisältöjen tuottamiseen. Oulun ylioppilaslehdestä julkaistaan vuonna 2024 neljä printtinumeroa, joten harjoittelijana pääset osallistumaan myös printtilehtien suunnitteluun ja toteutukseen.
Tarjoamme luovan työyhteisön ja mahdollisuuden tutustua lehden toimittamisen kaikkiin vaiheisiin. Harjoittelijana pääset tekemään sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa, kuten grafiikkaa ja valokuvausta, kirjoittamista ja editointia tai video- ja äänisisältöjä. Työsi tueksi saat paljon palautetta ja henkilökohtaista ohjausta.
Edellytämme sinulta aiempia korkeakouluopintoja ja hyvää suomen kielen taitoa. Aiempi kokemus journalistisesta kirjoittamisesta, grafiikan tuottamisesta ja/tai valokuvauksesta katsotaan eduksi. Tärkeintä on kuitenkin, että olet oma-aloitteinen, innokas ja kiinnostunut hyvästä journalismista ja oululaisesta opiskelijaelämästä.
Harjoittelun kesto on 12 viikkoa. Harjoittelun toivottu aloitusajankohta on syyskuussa sopimuksen mukaan. Harjoittelijan työaika on keskimäärin 25 tuntia viikossa, ja pääasiallinen työpaikka on lehden toimitus Linnanmaan kampuksella. Harjoittelun viikkotyömäärä on sovittavissa. Myös osittainen etätyö on mahdollista ja harjoittelija saa kaikki työhön tarvittavat välineet lehdeltä.
Harjoitteluajan palkka on 1331,33 e/kk. Huomioithan, että harjoittelupaikan saamisen edellytyksenä on, että sinulla on käytössäsi korkeakoulun myöntämä harjoittelutuki.
Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi ja ansioluettelosi sähköpostilla osoitteeseen . Halutessasi voit liittää mukaan 1–3 aiempaa työnäytettä (esimerkiksi kirjoitettu juttu, video tai taittotyö).
Hakuaika alkaa maanantaina 13.5.2024 ja päättyy perjantaina 2.6.2024 klo 23.59. Hakuajan jälkeen lähetettyjä hakemuksia ei käsitellä. Haastatteluajankohdasta ilmoitetaan haastatteluun valituille hakuajan päättymisen jälkeisellä viikolla.
Lisätietoja harjoittelun sisällöstä antaa lehden päätoimittaja Tuuli Heikura, puh. 040 526 7821, . Harjoittelua koskevista käytännön asioista voi kysyä lisää ylioppilaskunnan pääsihteeri Kauko Keskisärkältä p. 0405231822 ()
Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) korostaa toiminnassaan moniarvoisuutta ja ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia. Toivomme tehtävään eritaustaisia ja -sukupuolisia hakijoita.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka asiakirjat ovat pääasiallisesti julkisia. Huomioithan, että hakijoiden nimet kirjataan pöytäkirjaan, joka on saatavilla internetissä. Lähetettyjä hakemuksia käsittelevät Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsenet ja toimihenkilöt, ja niitä säilytetään vuoden verran valintapäätöksen tekemisen jälkeen. Valituksi tulleen hakemus liitetään julkisen pöytäkirjan liitteeksi.
Oulun ylioppilaslehti on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisema, journalistisesti itsenäinen ylioppilaslehti. Lehden sivuilta löydät pilkahduksia opiskelijaelämästä, mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita, Oulun yliopistolla tehtävää tiedettä ja opiskelijaa koskettavia ajankohtaisia ilmiöitä. Lehden ensimmäinen numero julkaistiin vuonna 1961. Verkkolehteä voi lukea osoitteessa oulunylioppilaslehti.fi
Yliopistojen näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta. Silti vuosittain tutkinto-ohjelmista tippuu pois opiskelijoita, joista yliopisto ei kerää valmistumisesta irtoavaa rahapottia.
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) teettämä tutkimus kartoitti alemman korkeakoulututkinnon keskeyttämiseen johtaneita syitä. Kysely suoritettiin lokakuussa 2023, ja siihen vastasi 70 henkilöä. Syiksi lopettamiseen mainittiin muun muassa pettymys kursseihin, opintojen tarkoitus ja mielenterveyden haasteet. Raportista selviää, että opintojen keskeyttämistä harkitaan pitkään ja lopettaneet ovat varmoja päätöksestään. Suurin osa vastanneista on myös aloittanut uudet opinnot toisella alalla.
Yliopiston näkökulmasta opintojen keskeyttäminen on resurssien tuhlausta, koska rahaa tulee vain valmistuneista tutkinnoista. Alalta toiselle surffailijat vievät toisaalta myös opiskelupaikan sellaiselta, joka haluaisi valmistua. Tarjotaanko hakijoille tarpeeksi tietoa opinnoista? Mitkä syyt johtavat opintojen lopettamiseen, ja mitä tukea keskeyttämistä pohtivalle on tarjolla?
Lopettamisen syyt moninaisia
Yleisin syy opintojen keskeyttämiseen oli opiskeltavan alan uranäkymät sekä alan tarkoitus. Kiinnostuksenkohteiden muuttuminen sekä pettymys kursseihin olivat seuraavaksi suurimmat syyt. Jaksamiseen liittyvät vaikeudet nousivat myös esille: jopa viidesosa mainitsi mielenterveyden haasteiden vaikuttaneen päätökseen. Tyytymättömyys opintojen joustamattomuuteen oli monen vanhemman opiskelijan keskeyttämisen syynä. Vastaajat kokivat, että yliopisto-opintojen ja perheen tai työskentelyn yhdistäminen oli liian vaikeaa.
Tuloksia lukiessa on huomioitava alojen väliset erot. Luonnontieteet toimivat usein ponnahduslautoina lääketieteelliseen haluaville, kun taas tekniikan aloilla opinnot jäävät usein kesken työelämään siirtymisen myötä. Suurin osa opinnot jättäneistä tekee päätöksen siis omasta tahdostaan ja suunnitellusti. Mukana on kuitenkin henkilöitä, jotka päätyvät opintojen jättämiseen muista syistä. Kyselyyn vastanneita oli kaikkiaan 30 eri alalta. Eniten keskeyttäneitä oli varhaiskasvatuksella, kaikkiaan 10 prosenttia vastaajista.
Opettajakoulutusta säätelevät useat lait ja asetukset, jotka tekevät opinnoista pitkälti valmiiksi aikataulutetut ja tiiviit. Tämä voi tulla yllätyksenä joillekin hakijoille, joiden mieleen on iskostunut ajatus akateemisesta vapaudesta.
”Tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti tutkimusperusteisesti ja yhteiskunnalliset muutokset huomioiden”, tiivistävät Jaana Juutinen ja Sari Harmoinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta. Juutinen toimii varhaiskasvatuksen tutkinto-ohjelman vastuuhenkilönä ja Harmoinen on tiedekunnan koulutusdekaani.
”Geneerisillä aloilla tutkintojen rakenne on monesti joustavampi ja mahdollistaa yksilöllisen urapolun”, toteaa puolestaan OYY:n koulutuspoliittinen asiantuntija Mikko Hakoniemi. Muuttuvilla työmarkkinoilla joukosta erottuminen ja juuri omien vahvuuksien löytäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Moni kokee generalistiopintojen olevan palkitsevia, kun tarjolla olevista kursseista saa räätälöityä itsensä näköisen tutkinnon. Opettajankoulutuksen ollessa tiukasti säädeltyä, ovat opiskelijan valinnaiset opinnot geneerisiä aloja vähäisempiä.
Tiedekunnille opiskelijoiden mielipiteet ovat tärkeitä. Opiskelijat auttavat tiedekuntia kehittymään antamalla palautetta, jonka avulla muovataan kurssien sisältöä vastaamaan paremmin tulevaisuuden työelämän tarpeita.
Reitti yliopistoon vaikuttaa jaksamiseen
Yliopistojen opiskelijavalinnan siirryttyä todistuspainotukseen on opiskelijoiden asenteissa huomattu muutoksia. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT), Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiön Otuksen, ja Työn ja talouden tutkimuksen Laboren teettämästä Todistusvalintahankkeen loppuraportista selviää, että todistusvalinnalla valituiksi tulleet harkitsivat opintojen keskeyttämistä muita useammin. Todistuksella valitut myös kokivat muuta reittiä yliopistoon päässeitä useammin, että heidän opiskelumotivaationsa on yleisestikin heikompi ja opiskelutaidot puutteellisia.
Oulun yliopisto järjestää vuosittain hakijan päivän, jossa on esillä kaikki Oulun yliopiston kevään yhteishaussa olevat opiskelukohteet. Yliopisto myös mainostaa itseään ja opintoalojaan aktiivisesti UniOulu-opiskelijalähettiläiden avulla. Tämän lisäksi yliopisto-opiskelijat itse jakavat arkeaan runsaasti sekä omillaan että yliopiston sosiaalisen median tileillä. Tietoa opinnoista on siis saatavilla, ainakin nuoremmille hakijoille.
Hakijan omalle vastuulle jää kuitenkin opintokokonaisuuksien sisältöjen ja vaatimusten tutkiminen. Hakijoiden mielikuvat alasta syntyvät usein lukiokurssien pohjalta, jotka ovat monilla aloilla vain pintaraapaisu aiheeseen. Opinto-ohjelmien sisältöön kuuluu useilla aloilla paljon pääainetta sivuavia opintoja, jotka eivät välttämättä kiinnosta hakijaa lainkaan. Tämä voi olla jäädä monella väsyneellä abilla huomioimatta, ja alalle päädytään hakemaan juuri omien kokemusten perusteella.
Kun todistuksella valittujen ei ole tarvinnut päntätä yliopistotason materiaaleja pääsykokeita varten, voi myös opintojen vaativuus yllättää. Monet voivat kokea arjen aikatauluttamisen raskaaksi, kun opintojen paino siirtyy itsenäiseen opiskeluun ja käsiteltävät aihealueet ovat laajoja.
Myös yliopiston ohjauspalveluista kerrotaan, että vastaan on tullut tilanteita, joissa opiskelijat ovat kertoneet valinneensa alan liian vähällä tiedolla ja väsyneinä heti ylioppilaskokeiden jälkeen. OYY:n teettämässä raportissa ehdotetaan, että keskeyttämistä voisi ennaltaehkäistä paremmalla opinto-ohjauksella jo toisella asteella sekä varsinkin opintojen nivelvaiheessa. Myös vanhemmille hakijoille suunnattu tapahtuma voisi lisätä tietoa opintojen sisällöistä ja vaatimuksista.
Yliopisto jaksamisen tukena
Raportissa tarkasteltiin myös yliopiston tarjoamien tukipalveluiden käyttöä. Oulun yliopiston opiskelijalle on tarjolla laajasti hyvinvointia ja opiskelua tukevia palveluita. Opintoihin liittyvissä kysymyksissä apua tarjoaa omaopettajien lisäksi opiskeluohjaus, opintopsykologit sekä Career Centre, joka tarjoaa työelämätaitoja urapolun rakentamiseen. Tutkimukseen vastanneet olivat yleisesti tyytyväisiä tarjolla oleviin palveluihin. Eniten negatiivista palautetta saivat YTHS ja psykologipalvelut pitkien jonotusaikojen takia. Suurin osa kyselyyn vastanneista ei tosin ollut käyttänyt näitä yliopiston tarjoamia palveluita ollenkaan – päätös opintojen lopettamisesta on siis monelle selvää.
Nähtäväksi jää, tulevatko kaavaillut valintakoemuutokset vaikuttamaan yliopiston valmistumisprosenttiin. Uudistuksen myötä nykyiset, noin 120 valintakoetta, yhdistettäisiin yhdeksäksi eri valintakoekokonaisuudeksi. Kun mahdollisten valintakokeiden määrä vähenee, voi hakijalle jäädä enemmän voimavaroja opinto-oppaiden tarkasteluun.
Yliopisto on täynnä erilaisia opintomahdollisuuksia, joista jokainen löytää varmasti omansa – joskus muutamankin mutkan kautta. Vaikka alanvaihdosta voidaan kokea epäonnistumisen tunnetta tai jopa häpeää, tarjoaa se opiskelijalle kuitenkin mahdollisuuden itsetutkiskeluun vahvistaen samalla myös opiskelutaitoja. Tulevaisuuden työmarkkinat tulevat tarvitsemaan generalisteja, joilla on näkemystä monesta eri alasta. Opiskelijat ovat tyytyväisiä yliopiston tarjoamiin tukipalveluihin, ja niiden turvaaminen on tulevaisuudessakin tärkeää.
Kaiken kaikkiaan oululaiset yliopisto-opiskelijat ovat motivoituneita, kun liki 90 prosenttia suorittaa kandidaatintutkintonsa loppuun. Luku on Euroopan muita yliopistoja suurempi, ja siitä voidaan olla ylpeitä.
Arktisen alueen väestönkehitystä tutkivan tutkijatohtori Anastasia Emelyanovan näkökulmasta on tärkeää huolehtia, etteivät pohjoisen erityispiirteet huku kansallisessa päätöksenteossa. Tutkijana hän toivoo, että tulokset heijastuisivat vahvemmin käytäntöihin.
Kun maapalloa katsoo pohjoisnavalta käsin, kestää hetki hahmottaa, mitkä maa-alueet ovat kyseessä. Arktiseen terveyteen ja väestötieteeseen erikoistuneelle Oulun yliopiston Thule-instituutin tutkijatohtori Anastasia Emelyanovalle napakeskeinen kuvakulma on kuitenkin yksi tutuimmista.
Arkangelista, Oulun kanssa saman leveyspiirin tuntumassa sijaitsevasta Luoteis-Venäjän kaupungista kotoisin olevalle Emelyanovalle maailman hahmottaminen arktisesta näkökulmasta on luontevaa. Vaikka alueella syntyneelle ja työskennelleelle arktisuuden merkitys on luonnollista, maailmanlaajuisesti kyse on vain ”jostain siellä pohjoisessa”.
Pari vuotta Itävallassa apurahatutkijana antoivat perspektiiviä siihen, millaisena pohjoisen asiat näyttäytyivät muualta katsottuna.
”Kun tutkimusalastani kyseltiin, ’art’ ja ’arctic’ menivät helposti ensikuulemalta sekaisin”, Emelyanova kuvailee yleistä sekaannuksen aihetta nauraen.
Oulun yliopistossa arktiset teemat ovat tuttuja ainakin mainosmateriaalien ja asenteen tasolla. Vuoden 2023 alussa arktisuudelle julkaistiin ensimmäinen oma strategiansa, jonka avulla pyritään vastaamaan aikamme megatrendeihin planeetan hyvinvoinnin ja liiketoiminnan tavoitteet huomioiden.
Mitä erityispiirteitä pohjoisuus tuo näihin globaaleihin haasteisiin?
Alueen eroja ja yhteneväisyyksiä
Hallinnollisiin arktisiin alueisiin kuuluu kokonaisuutena vain yksi maa, Islanti, sekin pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Tutkimuskohteena alue ei siis rajoitu orjallisesti tuohon yleiskielessä todellisen pohjoisuuden merkkinä pidettyyn leveyspiiriin, vaan noudattelee kansallisten hallinnollisten alueiden rajoja. Esimerkiksi Suomesta arktisen alueen tutkimusalaan lasketaan Lapin lisäksi usein Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Emelyanova korostaa alueen ja sen asukkaiden heterogeenisyyttä. Monimuotoisten alueiden tutkiminen kokonaisuutena on tärkeää, jotta pohjoisen erityispiirteet eivät hukkuisi kansallisen tason päätöksenteossa. Ratkaisujen kannalta noin 10 miljoonaa asukasta ja 10 prosenttia maapallon maapinta-alasta kattavalle alueelle ei silti toimi yksi ja sama keino.
Selkein yhdistävä tekijä ovat ilmasto-olosuhteet. Näiden läsnäolo heijastuu myös tällä hetkellä käynnissä olevaan Pohjoismaiden yhteiseen tutkimusprojektiin, josta Emelyanova vastaa Suomen osalta. Selvityksen alla on arktisella alueella elävien ikääntyvien kokemukset talven vaikutuksesta ulkoiluun.
Ikääntyminen on tämän ajan megatrendi, johon etsitään ratkaisuja ympäri maailmaa. Asukaslähtöisyyden edistämiseen on löydettävä omat toimivat keinonsa alueellisesti. Parhaat ratkaisut saavutetaan ottamalla asianomaiset mukaan päätöksentekoprosesseihin.
Väestönkasvu ja -lasku noudattavat arktisella alueella monilta osin koko maailman kehityskulkua kohti pienempää lapsilukua ja suurempaa eliniänodotetta. Alkuperäisväestöjen vahvoilla alueilla lapsiluku voi edelleen olla yleisestä kehityskulusta poiketen suurempi. Eliniänodotteen suhteen alueen eri osilla on jopa 20 vuoden ero.
Yksi yhdistävä tekijä on myös inhimillisen pääoman liike pohjoisimmilta alueilta etelän kasvukeskuksiin. Jotain olisi tehtävä, jotta työelämästä ja opiskelusta hankittu osaaminen myös säilyisi pohjoisessa. Innovatiivisten, luovien ja osaavien ihmisten kerääntyminen on omiaan lisäämään vetovoimaa, mutta kaupunkien vetovoima olisi ensin saatava kääntymään.
Yhteistyöllä kohti tulevaa
”Tutkijana koen tärkeäksi, etteivät tulokset jää tietokoneeni uumeniin. Kirjoitamme muun muassa lyhyitä politiikkasuosituksia päätöksentekijöille sekä tulosraportteja tiedeyhteisöille ja tutkimukseen osallistuneille.”
Kaunis tavoite tutkimuksen integroimisesta oikeaan elämään kuitenkin toteutuu harvoin. Täysin hukkaan heitetyksi toimintaohjeita ei voi kuvata, mutta datan ja tulosten käyttöön liittyy silti vastarintaa.
Moniulotteisten haasteiden osalta laaja-alainen tutkimusyhteistyö korostuu. Emelyanova on osa kansainvälistä tutkimusryhmää, joka on yksi esimerkki Oulun yliopiston arktisen strategian Yhteinen terveys -painopisteen toiminnasta. Painopisteen mukaan ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveys kulkevat käsi kädessä.
Yhteinen terveys -tutkimusryhmä toimii osana Arctic Five -foorumia, jonka kautta viisi pohjoista yliopistoa tekevät tutkimus- ja opetusyhteistyötä. Toinen Emelyanovan työhön kansainvälisyyttä tuova yhteisö on laajemmalle globaalille alueelle levittäytyvä, yli 230 toimijan UArctic-verkosto, jossa hän toimii varapuheenjohtajana terveyskysymyksiä painottavassa ryhmässä.
Samalla hän on esimerkki siitä, mihin UArctic-mahdollisuuksia hyödyntämällä voi päästä, sillä hän on myös itse valmistunut teemaverkostojen maisteri- ja tohtoriohjelmasta.
Arktinen väestötiede tieteenalana asettaa jo itsessään omat vaatimuksensa yliopistojenväliselle yhteistyölle. Kansainvälinen yhteistyö tarjoaa tärkeitä vertailukohtia sekä arktisen alueen sisällä että ulkopuolella.
”Yliopiston uuden arktisuusstrategian käyttöönotto tulee oletettavasti viimeistään lisäämään aspektia kaikkien opiskelijoiden elämässä”, Emelyanova odottaa.
Sodan vaikutukset tutkijan työhön
Vielä muutama vuosi sitten Emelyanova teki läheistä yhteistyötä venäläisten arktisen alueen tutkijoiden kanssa. Nyt pääsy monille datasivustoille on estetty, ja Venäjän aluekehitys on entistä vahvemmin muiden maiden tutkijoilta pimennossa. Tämä aiheuttaa arktiselle tutkimukselle mittavia haasteita.
”Venäjä kattaa arktisen alueen väestöstä noin 75 prosenttia ja maa-alueista noin 50 prosenttia. Miten voimme kertoa tämänhetkisistä muutoksista, jos puolet alueesta puuttuu tilastoista ja tutkimusdatasta? Koko alueen laajuinen analyysi ei ole näillä tiedoin mahdollista.”
Tiedonpuute näkyy laajasti myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksessa. Monet alan julkaisut ovat joutuneet toteamaan, että Venäjän datan puuttuminen voi tehdä arktisesta ilmastoennusteesta merkityksettömän.
Tutkijuuden monet puolet ovat siis tulleet Emelyanovalle tutuksi. Konferenssi- ja koulutusmatkat, itselle tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden parissa toimiminen sekä motivoivat kollegat lisäävät työn imua. Oman työn laadusta riippumaton epävarmuus on samalla koko ajan läsnä.
”Joskus ajattelen, että pitäisi vain eläköityä tutkimustyöstä ja hankkia vakaampi työsuhde”, Emelyanova naurahtaa.
Haasteistaan huolimatta tutkijan työ tuntuu edelleen omalta, ja lapsiperhearjen sävyttämän muun elämän yhdistäminen sen kanssa palkitsevalta.
Arktiset hallintoalueet ja niiden pääkaupungit. Kartta: Arto Vitikka, Arktinen keskus, Lapin yliopisto. Rajojen lähde: Runfola, D. et al. (2020) geoBoundaries: A global database of political administrative boundaries. PLoS ONE 15(4): e0231866. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0231866.
