Epätietoisuutta, tiiviimpää yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia – Oamkin opiskelijat ja opettajat uskovat, että muutto Linnanmaalle on peloista huolimatta hyvä asia

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijat ja opettajat odottavat Linnanmaan muuton tuovan lisää yhteistyötä yliopiston kanssa. Ahtaus, toimimattomat tilat ja tiedon puute kolkuttavat kuitenkin takaraivossa. Etenkin tanssinopettajia pelottaa tanssinopetuksen tulevaisuus.

TEKSTI Anna Asplund

KUVAT Anna Asplund

Inspiroiva työympäristö, synergiaedut, lyhyempi koulumatka, enemmän mahdollisuuksia, luettelee Teuvo Pakkalan kadun kampuksella liiketaloutta opiskeleva Mari Halonen, kun häneltä kysyy, mitä Oamkin muutto Linnanmaan kampukselle tuo ensimmäisenä mieleen.

Halonen toivoo erityisesti, että vuonna 2020 toteutuva muutto lisäisi yhteistyötä Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun kanssa.

”Me kuitenkin opiskellaan niin samoja asioita heidän kanssaan. En tiedä, voisiko olla ihan jotain yhteisiä kurssejakin”, Halonen miettii.

Myös liiketalouden lehtori Esa Anttila suhtautuu muuttoon myönteisesti.

”Yliopisto tarjoaa uudemmat, toimivammat tilat ja sitä kautta innostavamman työympäristön. Yhteistyömahdollisuudet paranevat niin ammattikorkeakoulun sisällä kuin yliopistonkin kanssa.”

Mutta ennen uusia mahdollisuuksia ja tulevia yhteistöitä on vielä paljon tehtävää. Halosen mielestä kaikkein tärkeintä ennen muuttoa on muistaa, että opiskelijoiden kuuluu saada tietoa muuton eri vaiheista.

”Ihmisten pitää tietää, mitä on tulossa, mitä odottaa ja miten se vaikuttaa henkilökohtaisesti opiskeluun”, Halonen sanoo.

Halosen mielestä on tärkeää, että tieto tulee suoraan opiskelijoille, ei median kautta.

 

Liiketaloutta opiskelevan Mari Halonen odottaa Linnanmaalle siirtymisessä eniten yhteistyötä kauppakorkeakoulun kanssa. Hänen mielestään tärkeintä on muistaa tiedottaa muuton vaiheista opiskelijoille tarpeeksi näkyvästi ja ajoissa.
Liiketaloutta opiskeleva Mari Halonen odottaa Linnanmaalle siirtymisessä eniten yhteistyötä kauppakorkeakoulun kanssa. Hänen mielestään tärkeintä on muistaa tiedottaa muuton vaiheista opiskelijoille tarpeeksi näkyvästi ja ajoissa.


Samaa mieltä on Kotkantien kampuksella tieto- ja viestintätekniikkaa opiskeleva
Topi Pasanen. Pasanen tietää, milloin muutto tapahtuu, mutta kaikki muu on vielä epävarmaa.

”Lähtökohtaisesti haluaisin, että opiskelijoita infottaisiin enemmän. Sitten kun tulee enemmän infoa, niin voi syntyä kysymyksiäkin, mutta nyt kun koko muutto on yhtä kysymysmerkkiä, niin paha kysyä muuta kuin jotain ylimalkaista”, Pasanen sanoo.

Rakennus- ja yhdyskuntatekniikkaa opiskeleva Severi Arvola on samaa mieltä Pasasen kanssa. Ensimmäisen vuoden opiskelijana hänkään ei koe saaneensa tarpeeksi tietoa muutosta ja siitä, miten muutto vaikuttaa esimerkiksi koulutukseen.

”Mahdollisuuksia on monia”, Arvola miettii.

”Ja tietoa hyvin vähän”, Pasanen naurahtaa.

Myöskään kolmatta vuotta energiatekniikkaa opiskeleva Johanna Saranpää ei tiedä, mitä muutto Linnanmaalle käytännössä tarkoittaa.

”En muista, että opettajat olisivat puhuneet muutosta yhtään mitään, että minkälaista tulee olemaan.”

Arvola, Pasanen ja Saranpää ovat yhtä mieltä siitä, että tiedottamisessa olisi petrattavaa. Tiedot muuton etenemisestä ja vaikutuksista tulisi tuoda oppilaiden tietoon henkilökohtaisella kontaktilla ja laajasti eri tiedotuskanavissa.

Tällä hetkellä muuttoprojektissa suunnitellaan, missä järjestyksessä tiloja tyhjennetään ja missä vaiheessa kalusteet siirretään uudelle kampukselle. Arkkitehdit tekevät kampussuunnitelmaa, johon tulee edelleen jatkuvasti pieniä muutoksia.

Oulun ammattikorkeakoulun hallintojohtaja Marja Sarajärvi on yllättynyt kuultuaan, että opiskelijat ovat tyytymättömiä tiedotuksen tasoon. Hän kertoo, että opiskelijoita on otettu mukaan uuden kampuksen suunnitteluun sekä suoraan mielipiteitä kyselemällä että esimerkiksi erilaisten pop up -tapahtumien kautta. Tapahtumissa ei kuitenkaan ole ollut opiskelijoiden puolelta vielä kovinkaan suurta yleisöryntäystä.

Tällä hetkellä ammattikorkeakoulun henkilökunnalle on olemassa intrassa sivu, jossa kerrotaan muuttosuunnitelmista tarkemmin. Alkuvuoden aikana myös opiskelijoiden intraan aiotaan lisätä muuton aikatauluista kertova sivusto.

Sarajärven mukaan muuttoon liittyen ei ole juuri nyt mitään uutta tiedotettavaa. Tällä hetkellä muuttoprojektissa suunnitellaan, missä järjestyksessä tiloja tyhjennetään ja missä vaiheessa kalusteet siirretään uudelle kampukselle. Arkkitehdit tekevät kampussuunnitelmaa, johon tulee edelleen jatkuvasti pieniä muutoksia.

Tarkkoja aikatauluja ei ole vielä lyöty lukkoon, joten Sarajärven mukaan tiedottaminen on tässä vaiheessa hankalaa.

”Vaikka tuntuu, että muutto tulee aivan pian, moni asia on vielä kesken. Ymmärrän, että ihmiset janoavat tarkkaa tietoa, mutta tässä vaiheessa hirveän konkreettista tietoa ei vielä ole”, Sarajärvi sanoo.

”Aikatauluasia on monelle tosi merkityksellinen, se että milloin tapahtuu ja missä sitten opiskellaan. Huolta tulee varmasti siitäkin, jos ei ole ihan varma, mitä tapahtuu.”

Liikennejärjestelyiden toimivuus vielä epävarmaa

Opiskelijat ovat kertoneet olevansa tyytymättömiä muuttoa koskevaan tiedotukseen aikaisemminkin. Asia nousi esiin Oamkin journalistiopiskelijoiden vuonna 2017 tekemässä kyselyssä, johon vastasi 158 tekniikan, luonnonvara-alan, liiketalouden ja kulttuurin opiskelijaa.

Kyselystä selvisi, että jopa neljä viidestä vastanneesta koki muuttoon liittyvän tiedotuksen olleen puutteellista. Opiskelijat kokivat myös, etteivät he ole päässeet vaikuttamaan asioista päätettäessä tarpeeksi.

Kyselyyn vastanneita arvelutti muutossa myös ahtaus ja oikeanlaisten tilojen puute. Lisäksi liikenneruuhkat, asumisjärjestelyt ja parkkipaikkojen riittävä määrä mietityttivät opiskelijoita.

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan OSAKOn vuoden 2018 hallituksen puheenjohtajan Anttijussi Ripaojan mukaan samat asiat mietityttävät opiskelijoita yhä edelleen.

Ripaojan mielestä liikennejärjestelyt ovat yksi suurimmista teemoista Linnanmaan yhteiskampuksen suunnittelussa.

”Käytännössähän se vaatii sen, että koko Oulun joukkoliikenne menee uusiksi. Jos bussikaistat saadaan rakennettua Alakyläntielle ja moottoritielle, se varmasti helpottaa jo huomattavasti”, Ripaoja sanoo.

Uusia järjestelyitä on jo tehty. Moottoritie on remontissa, keskustasta Linnanmaalle on tehty pyöräbaana ja ensi keväänä Oulussa otetaan käyttöön kaupunkipyörät. Oulun joukkoliikennettä uudistetaan, palvelutasoa nostetaan ja jopa raitiovaunulinjaa Linnanmaalle on väläytelty ilmoille.

”Kun nyt katsoo näistä ensimmäisistä selvityksistä 10 vuotta eteenpäin, niin sitten alkaa olla selvillä, minkälainen väline siellä on liikenteessä.”

Oulun kaupungin yhdyskuntajohtaja Matti Matinheikki kertoo, että raitiotiesuunnitelmat ovat vielä alkutekijöissään. Helmikuussa aloitetaan sisäinen valmistelutyö ja työryhmätyöskentely, ja ensi vuonna aletaan tehdä alustavaa yleissuunnitelmaa.

Matinheikin mukaan olisi parempi puhua raitiotieselvityksen sijaan tehokkaan joukkoliikennekäytävän rakentamisesta. Vielä ei ole varmaa, onko mahdollinen tuleva liikenneväline ratikka vai esimerkiksi perinteistä linja-autoa isomman matkustajakapasiteetin superbussi.

”Kun nyt katsoo näistä ensimmäisistä selvityksistä 10 vuotta eteenpäin, niin sitten alkaa olla selvillä, minkälainen väline siellä on liikenteessä.”

Jos kaikki edellytykset täyttyvät, tehokas joukkoliikennekäytävä saadaan Ouluun ehkä 10–15 vuoden päästä. Sitä ennen on pärjättävä perinteisillä joukkoliikennevälineillä.

Matinheikin mukaan joukkoliikenteeseen on tehty jo nyt suuria resurssipanostuksia.

”Muuttoon liittyen olemme tehneet jo nyt paljon liikkuja Linnanmaa–keskusta–Kontinkangas välille. Tänä vuonna tehdään ensimmäinen palvelutason nosto joukkoliikenteeseen ja vuonna 2020 toinen palvelutason nosto”, Matinheikki kertoo.

Vaikka kaupunki vakuuttelee kaiken olevan hoidossa, Anttijussi Ripaoja on vielä epävarma, miten hyvin liikennejärjestelyt käytännössä onnistuvat vuonna 2020. Ennusteiden mukaan myös yksityisautoilijoiden määrä Linnanmaalle lisääntyy huomattavasti.

”Ei kukaan varmaan oikein tiedä, mitä tapahtuu. Ensimmäisen selvityksen mukaan henkilöautojen määrä Linnanmaalle lisääntyy tuhansilla päivässä”, hän pohtii.

Lisääntyvän liikenteen lisäksi julkisen liikenteen muutoksissa pitää Ripaojan mielestä ottaa huomioon myös Kontinkankaan kampus, joka ei muuta muiden ammattikorkeakoulun kampusten mukana Linnanmaalle.

Kontinkankaan kampuksella opiskelee tällä hetkellä noin 2170 opiskelijaa. Muuttoa tekevillä Kotkantien ja Teuvo Pakkalan kadun kampuksilla opiskelijoita on yhteensä reilu 5700.

”Yksi huoli on tullut Kontinkankaan kampukselta, että unohdetaanko heidät kokonaan, kun muut muuttavat Linnanmaalle. Ja sekin on yksi sellainen asia, mihin pitää kiinnittää huomiota jo tänä vuonna, kun tätä aletaan tarkemmin suunnitella. Esimerkiksi kaupungin joukkoliikennesuunnittelussa tulee ottaa huomioon – ja ymmärtääkseni on otettukin –, että Kontinkankaan ja Linnanmaan välinen liikenne tulee olla toimivaa”, Ripaoja sanoo.

 

Oulun ylioppilaslehti 2019.
OSAKOn hallituksen vuoden 2018 puheenjohtaja Anttijussi Ripaoja uskoo, että muuttaessa paras lopputulos saadaan oikeilla liikennejärjestelyillä ja opiskelijoita kuuntelemalla.

Lisää yhteistyötä ja uusia mahdollisuuksia

Muutto tarjoaa myös Anttijussi Ripaojan mielestä hyvät lähtökohdat lisääntyvälle yhteistyölle.

Ripaoja toivoo, että opintojen valitseminen eri korkeakoulujen välillä tehdään helpommaksi ja kurssitarjonta laajenee entisestään. Toisaalta hänen mielestään on hyvä muistaa myös tulevaisuudessa, että ammattikorkeakoululla ja yliopistolla on erilaiset tavoitteet.

”Itse olen edelleenkin sen kannalla, että on kaksi korkeakoulua erillisillä hallinnoilla ja lailla. Toisen tehtävä on tehdä tieteellistä tutkimusta ja toisen tehtävä on tehdä enemmän sitä työelämälähtöistä koulutusta ja hanke- ja kehittämistoimintaa.”

Vaikka ilmassa on paljon epävarmuutta, Ripaojan mukaan huonoihin asioihin takertuminen ei ainakaan vie asiaa eteenpäin.

”Minäkin olin tätä vastaan ja edelleenkin olen sitä mieltä, että parempiakin ratkaisuja olisi voinut löytää. Se on nyt päätetty, että tällä mennään, joten täytyy vain keskittyä siihen, että tästä saadaan mahdollisimman hyvä ratkaisu – sellainen joka palvelee kaikkia.”

Miten mahdollisimman hyvä lopputulos sitten varmistetaan parhaiten?

”Kuuntelemalla opiskelijoita”, Ripaoja vastaa empimättä.

”Tärkeintä on, että tässä aidosti kuunnellaan ja otetaan huomioon meidän käyttäjien toiveet ihan loppuun asti, koska me ollaan niitä asiantuntijoita. Nyt ei pilata tätä mahdollisuutta tekemällä halvalla ja huonoa, koska kyse on päätöksistä, jotka kantavat eteenpäin vuosikymmeniä.”

Myös viestinnän tiimipäällikkö ja lehtori Ari-Pekka Sirviö on Ripaojan kanssa samaa mieltä.

”Tärkeintä on, että tässä aidosti kuunnellaan ja otetaan huomioon meidän käyttäjien toiveet ihan loppuun asti, koska me ollaan niitä asiantuntijoita. Nyt ei pilata tätä mahdollisuutta tekemällä halvalla ja huonoa, koska kyse on päätöksistä, jotka kantavat eteenpäin vuosikymmeniä”, Sirviö sanoo.

Sirviö muistuttaa, että yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä tehdään tälläkin hetkellä jatkuvasti. Esimerkiksi viestinnän puolella järjestetään joka toinen kevät tiedeviestinnän maisteriopiskelijoille Kotkantien kampuksella radiotyön ja tv-työn opintojaksot. Lisäksi ammattikorkeakoululaisilla on ollut mahdollisuus valita joitakin opintojaksoja yliopiston kurssitarjonnasta.

Sirviö uskoo, että yhteistyö tulee kasvamaan entisestään, kun Oamk siirtyy lähemmäs yliopistoa. Yhtenä suurimmista mahdollisuuksista Sirviö mainitsee virtuaalitodellisuuden.

”Yliopistollahan on esimerkiksi professori (Steven M. LaValle), joka keskittyy tähän virtuaalitodellisuuteen tai lisättyyn todellisuuteen. Se on sellainen räjähdysmäisesti kasvava ala, joka tulee varmaankin poikkileikkauksena vähän joka alalle. Siinä on varmaan yksi sellainen hyvä esimerkki yhteistyöstä, josta me ollaan kiinnostuttu, ja varmaan myöskin yliopisto on kiinnostunut”, Sirviö miettii.

Kun jotain lisätään, jotain jätetään pois

Ari-Pekka Sirviön mielestä yhteistyö Linnanmaan arkkitehtien kanssa on sujunut pääosin hyvin. Suurin osa toiveista on otettu huomioon, ja jos jotakin toivetta ei ole voitu toteuttaa, sille on annettu perustelut.

”Yksi yleisin perustelu on ollut se, että siellä on tietyt seinät ja tila, ja jos jotakin tulee lisää, niin jotakin pitää ottaa pois, koska tilojen yhteenlaskettu määrä on se, mikä se nyt on”, Sirviö sanoo.

Sirviön mukaan maisemakonttori ja yksityisten työtilojen puuttuminen ovat aiheuttaneet henkilökunnan keskuudessa huolta.

Myös viestinnän henkilökunnan kahvihuone Litmasen kohtalo on mietityttänyt opettajia. Sirviön mukaan kahvihuoneelle ei ollut paikkaa ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta nyt näyttäisi siltä, että kahvihuoneelle on järjestetty tilaa uudelta kampukselta.

”Se on oikeasti aivan älyttömän tärkeää, ihan tämän toiminnan kannalta. Siellä kokoonnutaan, puhutaan epävirallisesti ja puhutaan työasioita. Sillä on älyttömän tärkeä merkitys henkiselle yhteenkuuluvuudelle ja työilmapiirille. Kahvihuone on vakava asia”, Sirviö sanoo naurahtaen.

 

Ari-Pekka Sirviö toivoo, että kalusteiden hankinnassa ja erityistiloja suunniteltaessa ei mietittäisi vain rahaa, vaan satsattaisiin pitkälle tulevaisuuteen.
Ari-Pekka Sirviö toivoo, että kalusteiden hankinnassa ja erityistiloja suunniteltaessa ei mietittäisi vain rahaa, vaan satsattaisiin pitkälle tulevaisuuteen.


Onko tanssille tarpeeksi tilaa?

Ari-Pekka Sirviön mukaan muutto tulee hyvään saumaan, sillä viestinnän puolella olisi pitänyt joka tapauksessa päivittää kalustoa ja tiloja lähitulevaisuudessa. Sirviön mukaan uudella kampukselle on järjestetty tilat viestinnän erityistarpeisiin, vaikka tilaa onkin aikaisempaa vähemmän.

Kaikilla tilanne ei ole tilojen toimivuuden kannalta yhtä aurinkoinen.

Tanssin lehtori Milla Korjan mukaan tanssinopetukselle suunnitellut tilaratkaisut askarruttavat tanssinopiskelijoita ja henkilöstöä.

Tanssin puolella on tällä hetkellä Kotkantiellä viisi tanssisalia, jotka ovat Korjan mukaan käytössä aamusta iltaan. Saleja käytetään päivisin opetukseen ja iltaisin työharjoitteluun, yksilö- ja ryhmäharjoituksiin ja korkeakoululiikuntaan. Tiloista on välillä jopa pulaa.

Linnanmaalle on tulossa kolme tanssisalia, jotka ovat Korjan mukaan neliömäärältään pieniä ja huonekorkeudeltaan matalia. Lisäksi liikkumista vaikeuttavat tilojen tolpparakenteet.

”Meillä opetetaan tanssilajeja, joissa on esimerkiksi korkeita nostoja, joten matala huonekorkeus on turvallisuusriski. Opetusryhmien kokoa voidaan joutua rajoittamaan, jotta opintoihin voidaan keskittyä laadukkaasti”, Korja sanoo.

”Meillä on liikunnallinen ala, jossa liikkeiden mallaaminen ja pienesti tekeminen tarkoituksetta ei opeta ketään. Eihän esimerkiksi autonasentajakaan opi asentajaksi pelkkää kuvaa katsomalla, täytyy myös päästä itse tekemään.”

Korja on muiden kanssa yhtä mieltä siitä, että muutto Linnanmaalle tarjoaa loistavat yhteistyömahdollisuudet, jos tilaratkaisut järjestetään sujuvasti. Hän kertoo, että yliopistolta on jo oltu yhteydessä Oamkin tanssinopettajiin ja toivottu yhteistyötä esimerkiksi yhteisistä kursseista.

”Oulu on valtavan suuri tanssikaupunki ja oululaisten kiinnostus tanssia kohtaan kasvaa jatkuvasti. Toivomme, että tässä voitaisiin tehdä yhteistyötä niin korkeakoulujen kuin ulkopuolistenkin tahojen kanssa.”

Myös tanssinopettajaksi opiskeleva Sofia Timonen toivoo, että muutto Linnanmaalle poikisi yhteistyötä yliopiston kasvatusalojen kanssa. Taustalla kummittelee kuitenkin huoli tanssinopetuksen tulevaisuudesta.

”Meillä on liikunnallinen ala, jossa liikkeiden mallaaminen ja pienesti tekeminen tarkoituksetta ei opeta ketään. Eihän esimerkiksi autonasentajakaan opi asentajaksi pelkkää kuvaa katsomalla, täytyy myös päästä itse tekemään”, Timonen sanoo.

”Tilojen määrä on yksi huomioon otettava asia, sillä ne vaikuttavat suoraan opiskelumme tämän hetkiseen laji- ja harjoitusmahdollisuuksien rikkauteen.”

Tanssisalien tilavuuden lisäksi yksi suurimmista huolenaiheista tanssin puolella on sopivan tapahtumatilan puute. Tällä hetkellä Kotkantien kampuksella on olemassa erillinen konserttisali, jota käytetään erilaisissa tapahtumissa.

 

Tanssinopetuksen puolella pelätään, että ahtaammat tilat ja tanssisalien pienempi määrä vaikuttavat tulevaisuudessa niin, että opetusryhmien kokoja joudutaan rajoittamaan. Kuvassa etualalla Anni Kirppu ja Béla Gazdag.
Tanssinopetuksen puolella pelätään, että ahtaammat tilat ja tanssisalien pienempi määrä vaikuttavat tulevaisuudessa niin, että opetusryhmien kokoja joudutaan rajoittamaan. Kuvassa etualalla Anni Kirppu ja Béla Gazdag.

Tanssinopiskelijat ovat olleet tiiviisti mukana järjestämässä Oamkin tapahtumia.

Tanssinopettajakoulutus on esittänyt ja yhdessä tilasuunnittelijoiden kanssa pohtinut moninaisia ratkaisuja toimivan yhteiskäyttötilan löytämiseksi. Sekä liikkumiselle että tapahtumien järjestämiselle tarvitaan monikäyttöinen tila”, Milla Korja sanoo.

Oulun ammattikorkeakoulun hallintojohtajan Marja Sarajärven mukaan Linnanmaalle ei ole tulossa suoraan tanssijoille sopivaa esiintymistilaa, vaan suuremmat tanssiesitykset tullaan järjestämään korvaavissa tiloissa, esimerkiksi keskustan Valveella. Sarajärven mukaan tällaisia tilaisuuksia on yleensä noin viisi kertaa vuodessa.

Ensimmäisissä suunnitelmissa oltiin varauduttu siihen, että koko tanssinopetus täytyy järjestää muissa tiloissa. Sarajärven mielestä on positiivista, että tanssisalit saatiin lopulta järjestymään Linnanmaan kampukselta.

Tulevissa tilaratkaisuissa on Sarajärven mukaan kuunneltu alan ammattilaisia ja otettu huomioon tanssin erityistarpeet. Vaikka tanssisaleja on Linnanmaalla nykyistä vähemmän, tarkoituksena ei ole vähentää tanssinopiskelijoiden määrää.

Sarajärvi kuitenkin ymmärtää tanssinopettajien ja -opiskelijoiden harmituksen.

”Kaikesta mahdollisesta on tiivistetty, mistä pystytään. Käyttöasteet tiloilla tulee varmasti olemaan korkeat. Valitettavasti ihan kaikkea kaikille ei voida järjestää, vaan meidän pitää varmistaa, että kaikkien tutkinto-ohjelmien tarpeet huomioidaan”, Sarajärvi sanoo.

Tanssinopettajakoulutuksessa halutaan vaikeuksista huolimatta uskoa, että tilaa tanssille ja tanssiesityksille järjestyy Linnanmaan kampukselta vielä jollakin keinolla.

Milla Korja toivoo, että koulutusta suunniteltaisiin sisältö ja opiskelijat edellä. Hänen mielestään tilaratkaisut ovat saaneet nyt liian suuren painoarvon.

”Meillä on uniikit, omat lajinsa, joita ei opeteta missään muualla Suomessa. Eri puolilta Suomea tulevat opiskelijat valitsevat Oamkin tanssinopettajakoulutuksen juuri monipuolisuuden vuoksi. Valmistuttuaan he levittäytyvät työelämään ympäri maan, jolloin nämä ovat koko valtakunnan kulttuurikenttään vaikuttavia ratkaisuja.”

Anna Asplund

Medianomiopiskelija, joka jännittää alkuja ja loppuja, liikuttuu oudoissa paikoissa ja näkee unia uimisesta. Instagram: @annakarinasplund.

Lue lisää:

Kontinkankaan K3- ja K4-parkkipaikkojen muuttuminen maksullisiksi yllätti opiskelijat

Kontinkankaan kampuksen läheisyydessä olevat parkkipaikat muuttuivat viime syyskuussa maksullisiksi monien opiskelijoiden yllätykseksi. Yliopiston tilapalveluista kerrotaan Oulun kaupungin päättäneen parkkimittarien asentamisesta. Osa opiskelijoista kokee parkkipaikkatilanteen asettavan kampuksen opiskelijat eriarvoiseen asemaan linnanmaalaisiin nähden. Myös Linnanmaalla autopaikkojen tarve kasvaa huimasti Oulun ammattikorkeakoulun muuton myötä.

TEKSTI Mirko Siikaluoma

KUVAT Mirko Siikaluoma

Omalla autolla Kontinkankaan kampukselle kulkevien opiskelijoiden tilanne muuttui merkittävästi syyskuun alussa, kun Dentopoliksen ja lääketieteellisen tiedekunnan päärakennuksen läheisyydessä sijaitsevat K3- ja K4-parkkipaikat muuttuivat maksullisiksi mittaripaikoiksi. Yliopisto tiedotti opiskelijoille asiasta lokakuussa intranetissä Notiossa ja verkkosivuilla, mutta loppuvuonna haastattelemiemme kampuksen opiskelijajärjestöjen mukaan muutos tuli monille yllätyksenä.

Juha Sarkkinen yliopiston tilapalveluista kertoo, että päätös pysäköintipaikkojen muuttamisesta maksullisiksi tuli Oulun kaupungilta. Sarkkinen muistuttaa, että pysäköintipaikat eivät ole missään vaiheessa pelkästään yliopiston käytössä.

Alun perin on ajateltu, että pysäköintipaikat olisivat asiakkaiden käytössä. Kaupungilta tuli signaalia, että Dentopoliksen asiakaspaikat ovat heiltä loppu johtuen asiakasmäärien kasvusta ja toivottiin, että kyseinen autopaikka-alue palautetaan alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa asiakaspaikoiksi”, Sarkkinen kuvailee syitä parkkimittarien asentamisen taustalla.

Kontinkankaan alueella ei ole juurikaan ilmaista parkkitilaa. Henkilökunnan käytössä on omia pysäköintipaikkoja, ja pieni määrä maksullisia paikkoja on luovutettu opiskelijoiden käyttöön tarveperusteisesti, esimerkiksi pitkän matkan päästä tuleville opiskelijoille.

Sarkkinen kertoo, että tilapalveluille on tullut opiskelijoilta yksittäisiä palautteita. Tilapalveluiden tiedossa oli joulukuussa haastatteluhetkellä kahdesta kolmeen opiskelijoiden saamaa pysäköintivirhemaksua, jotka ovat annettu heti pysäköintipaikkojen muutosvaiheessa.

“Olemme seuranneet tilannetta syksystä lähtien ja katsomme onko toimenpiteille tarvetta ja mitä on mahdollista tehdä. Ainoa selkeä asia on se, että uusia paikkoja ei tulla rakentamaan – ei ilmaisia tai maksullisia”, Sarkkinen sanoo.

Juuri ennen joulua, 21.12. Notiossa tiedotettiin Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) tehneen valvontasopimuksen Oulun pysäköinninvalvonnan kanssa Kontinkankaan kampusalueen pysäköinninvalvonnan tehostamisesta vuoden 2019 alusta alkaen.

”Näin saadaan pysäköinti niille alueille, joihin se kuuluukin. Alueen parkkeeraus on villiintynyt niin, että parkkeerataan muualle kuin sallituille paikoille, mikä taas vaikeuttaa alueella liikkumista ja kiinteistöhuoltoa. Kun on tietyt parkkipaikat määritelty, on tarkoitus, että niitä noudatetaan ja niille parkkeerataan”, kommentoi päätöstä SYK:in kampusmanageri Seppo Wiik.

Merkittävä osa opiskelijoista pitkämatkalaisia

Viime vuoden joulukuussa haastattelemiemme Kontinkankaan kampuksen opiskelijajärjestöjen mukaan yliopiston tiedottaminen parkkimittareista ei ollut tavoittanut opiskelijoita, mutta parkkisakoilta oltiin syksyn aikana suurimmaksi osaksi vältytty.

Kontinkankaan opiskelijoiden joukossa on paljon pitkämatkalaisia, opiskelijajärjestöistä kerrotaan.

“Parkkipaikkatilanne vaikeuttaa kauempaa kulkevien opiskelijoiden tilannetta, ja erityisen hankala tilanne on satunnaisesti autoa tarvitsevilla, jolla ei ole tarvetta tai mahdollisuutta ympärivuotiseen autopaikkaan. Osa autolla kulkevista opiskelijoista kertoo tulevansa kampuksella vain pakolliseen opetukseen parkkipaikkojen vähyyden vuoksi”, Oulun Lääketieteellisen Killan vuoden 2018 puheenjohtaja Lotta Peltola kertoo.

Terveystieteiden kilta teki tätä juttua varten kiltansa jäsenillä kyselyn parkkipaikkojen maksullisuudesta. Suurimmalle osalle vastanneista maksullisuus tuli yllätyksenä ja osa kokee kampuksen parkkipaikkatilanteen epätasa-arvoisena Linnanmaahan verrattuna. Vähäiset paikat ovat useimmiten täynnä.

“Eipä tule koululla vietettyä yhtään ylimääräistä aikaa. Kirjaston edessä on yksi rivi ilmaisia parkkipaikkoja, mutta ne ovat aina täynnä. Ainut ilmainen parkkipaikka, jossa on tilaa, on yhden tunnin pysäköinti kaupan pihalla. Valitettavasti harvoin mikään oppitunti on tunnin pituinen”, yksi vastanneista opiskelijoista kommentoi.

Oulun yliopiston biokemian opiskelijoiden ainejärjestö Histonin vuoden 2018 puheenjohtaja Elisa Myllymäki kertoo saaneensa itse sakon erään kampuksen parkkipaikan muututtua kiekolliseksi. Vähäisestä parkkipaikkatilanteesta kärsivät hänen kokemuksensa mukaansa myös koulun henkilökunta.

“Paikkoja oli liian vähän jo ennen uudistusta ja nyt myös 7A-aulan remontti on vähentänyt myös paikkojen määrää. Labraviikoilla on lähes mahdotonta tulla autolla, sillä päivät ovat pitkiä ja pitäisi vähän väliä käydä siirtämässä kiekkoa tai maksaa paljon maksullisilla paikoilla”, Myllymäki kertoo.

Opetushammashoitolan asiakkaiden tilanne mietityttää

Kontinkankaan kampuksella on yhteensä noin 2000 opiskelijaa, joiden lisäksi Aapistien alun perin ilmaisista parkkipaikoista kilpailevat opiskelijoiden kokemuksen mukaan myös Oulun yliopistollisen sairaalan työntekijät ja kävijät. Maksullinen pysäköinti maksaa opiskelijalle kahdeksantuntisen koulupäivän aikana yli viisi euroa.

Oulun Hammaslääketieteen Killan vuoden 2018 puheenjohtaja Johanna Nelimarkka näkee pysäköinnin muuttumisen maksulliseksi lisäävän kustannuksia erityisesti opetushammashoitolan kävijöiden kohdalla. Dentopoliksessa sijaitsevassa opetushammashoitolassa käynnit voivat kestää kerrallaan jopa 3,5 tuntia, ja pitkän hoitokäynnin pysäköintimaksut voivat vähentää potilaiden halukkuutta käydä hoitolassa.

Aikaisemmin oli ongelmana, että opetushammashoitolaan tulevat potilaat eivät meinanneet löytää parkkipaikkaa ja saattoivat tämän vuoksi myöhästyä ajaltaan. Nyt osa potilaista on kertonut, että parkkipaikka on löytynyt aiempaa helpommin. Toki mielestäni olisi kohtuullista, että opetushammashoitolan potilaat saisivat maksuttoman pysäköinnin”, Nelimarkka esittää toiveena.

Parkkipaikkojen riittävyydestä Dentopoliksen läheisyydessä ei ole opiskelijoiden kokemuksen mukaan ollut ongelmaa niiden muututtua maksullisiksi. Opiskelijat kertovat kaipaavansa enemmän ilmaisia parkkipaikkoja juuri eri kampusten opiskelijoiden tasavertaisuuden vuoksi.

Yhdessä terveystieteiden opiskelijoiden vastauksista ehdotetaan tilanteen ratkaisuksi parkkilupien myöntämistä.

“Järkevintä olisi myöntää jokaiselle [autoilevalle] opiskelijalle oma parkkilupa, joka oikeuttaa ilmaiseen pysäköintiin ja muutoin paikat maksullisiksi. Näin on toimittu myös muissa kaupungeissa.”

 

Mitä parkkipaikoille käy, kun Oamk muuttaa Linnanmaalle?

– Lisäpaikkojen rakentaminen mahdollista, tilapalveluilta vakuutetaan

Parkkipaikkojen riittävyys on puheenaiheena myös Linnanmaan kampuksella. Vuonna 2020 edessä oleva Oamkin muutto saman katon alle tarkoittaa sitä, että kampuksella opiskelee ja työskentelee tulevaisuudessa yli 20 000 henkeä.

Yliopiston tilapalvelujen päällikkö Arto Haverinen kertoo, että autopaikkojen kasvavaan tarpeeseen ollaan varauduttu. Nyt jo kampusalueelle on rakennettu 300 uutta autopaikkaa Oulun ammattikorkeakoulun käyttöön siirtyvälle pohjoispuolelle ja kiinteistön omistavalla Suomen Yliopistokiinteistöillä (SYK) on optio vielä 200 lisäpaikan rakentamiselle.

“Kun yliopisto luopui pohjois- ja lounaispuolen tiloista, luovuttiin samalla myös tietyistä autopaikoista ja tällä tavalla olemme pystyneet luovuttamaan lisäpaikkoja ammattikorkeakoulun tarpeisiin. Yliopistolle on tarkoitus jäädä 1300 autopaikkaa, ammattikorkeakoululle 500 paikkaa ja SYK:lle noin 200 paikkaa”, Haverinen kuvailee Linnanmaan parkkipaikkatilannetta. Yliopisto tiedotti 9.1. Notiossa kampuksen pohjoispäädyssä olevien P6- ja P7-parkkialueiden poistuneen yliopiston käytöstä tämän vuoden alusta alkaen, sillä alueet tulevat Oamkin käyttöön.

Yliopiston käytössä olevista autopaikoista puolet on lämpöpaikkoja ja puolet kylmäpaikkoja. Haverisen mukaan lämpöpaikkojen määrä on tällä hetkellä riittävä, mutta asiakkaiden käytössä olevista kylmistä paikoista on ajoittain puutetta. Pitkän matkan päästä saapuville opiskelijoille on jatkossakin olemassa pieni tarveperusteinen parkkipaikkakiintiö.

“Yliopiston, ammattikorkeakoulun ja SYK:n kesken on käynnissä suunnittelu siitä, miten parkkeeraus tullaan järjestämään jatkossa. Kylmäpaikkojen muuttaminen maksulliseksi on yksi vaihtoehto, joka on esillä. Lämpöpaikat ovat jo maksullisesti netissä ja mobiilissa varattavissa”, Haverinen kertoo.

Riittävän julkisen liikenteen takaamiseksi Linnanmaalle vuoteen 2020 mennessä on tehty ponnistuksia. Arto Haverinen kiittelee Oulun kaupungin aktiivisuutta ja lupauksia bussivuorojen lisäämisestä ja uudelleen suunnittelusta. Bussien kulun sujuvuuden varmistamiseksi on määrä rakentaa kaksi kilometriä uutta julkisen liikenteen kaistaa Linnanmaalle johtavalle Alakyläntielle.

Mirko Siikaluoma

Oululainen toimittaja, joka nukkuu liian usein liian vähän ja bongaa kirpputoreilta korneja levynkansia.

Lue lisää:

Virransillan kohdalla toisen kerroksen kulku kiinni kuukauden ajan, reitti avoinna ensimmäisessä kerroksessa

Linnanmaan kampuksella kulku Väylällä kakkoskerroksessa on Virransillan kohdalla alkuvuodesta katkolla, tiedottaa Oulun yliopisto. Ravintola Foodoon remontin vuoksi toisen kerroksen käytäväalue Virransillan pohjoispuolella on suljettuna kaikelta liikenteeltä 7.1. alkaen. Reitti on poikki vain toisessa kerroksessa, eli ensimmäisen kerroksen käytävä on normaalisti käytössä. Työn aikana käytävän alakatot avataan ja sulkualueella tehdään ilmanvaihtomuutoksia. Remonttityöt saadaan valmiiksi 6.2. mennessä, […]

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Linnanmaan kampuksella kulku Väylällä kakkoskerroksessa on Virransillan kohdalla alkuvuodesta katkolla, tiedottaa Oulun yliopisto.

Ravintola Foodoon remontin vuoksi toisen kerroksen käytäväalue Virransillan pohjoispuolella on suljettuna kaikelta liikenteeltä 7.1. alkaen. Reitti on poikki vain toisessa kerroksessa, eli ensimmäisen kerroksen käytävä on normaalisti käytössä.

Työn aikana käytävän alakatot avataan ja sulkualueella tehdään ilmanvaihtomuutoksia. Remonttityöt saadaan valmiiksi 6.2. mennessä, ja kulku on jälleen avoinna 7.2.2019.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Saamenkielisiä opettajia kouluttava hanke on täsmäisku opettajapulaan 

Saamelaisten kotiseutualueelle Lapin neljään pohjoisimpaan kuntaan tarvitaan kymmenen vuoden sisään saamenkielisiä opettajia kaikkiin peruskoulussa opetettaviin aineisiin. Nykyinen opettajankoulutus vastaa tarpeeseen liian hitaasti, sillä opettajista on pulaa jo tällä hetkellä ja lähivuosina eläköityminen kasvattaa tarvetta entisestään. 

TEKSTI Terhi Suominen

KUVAT Anni Hyypiö

Saamelaiskäräjien laatiman selvityksen mukaan opettajapula on esteenä etenkin koltansaamenkielisen opetuksen järjestämisessä, ja ensimmäisen polven pohjoissaamen opettajia on pian eläköitymässä. Saamenkielisten opettajien määrän kasvattamiseksi tarvitaan nopeampi ja joustavampi väylä. 

Oulun yliopisto vastaa tarpeeseen Ketterä korkeakoulu -hankkeella, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi alkukesästä rahoituksen. Haku erillisiin opintoihin järjestetään keväällä 2019 ja ensi syksynä päästään aloittamaan pohjois- ja inarinsaamen sekä opettajan pedagogiset opinnot. Koltansaamen osalta opinnot alkavat jo tammikuussa 2019. 

Etsinnässä koulusta kaipaavat henkilöt      

Ketterä korkeakoulu -projektin ideana on löytää ne henkilöt, jotka haluavat pätevöityä saamen kielten opettajina ja saamenkielisinä aineenopettajina ja tarjota heille joustavampia mahdollisuuksia kielten opiskeluun. Tavoitteena on luoda malli, joka auttaa löytämään henkilöitä, joita ohjata lisäkoulutuksen pariin 

“On olemassa etsivää nuorisotyötä, niin tämä voisi olla sellaista etsivää saamenkielenopettajatyötä”, Oulun yliopiston Giellagas-instituutin johtaja Anni-Siiri Länsman naurahtaa. 

Opiskelijoille tarjotaan opettajan pedagogiset opinnot (60 opintopistettä) sekä inarin-, pohjois- ja koltansaamen perus- ja aineopinnot (60 opintopistettä), joista opiskelija valitsee yhden kielen opinnot suoritettavakseen.

Länsmanin toiveissa on, että opintoihin saataisiin 40 opiskelijaa. 

“Tässä hankkeessa ei pystytä vastaamaan läheskään koko tarpeeseen, mutta ehkä me saamme prosessin käyntiin ja ihmisiä kiinnostumaan. Haluamme tukea heitä, joilla on mahdollisuus ja halu lukea saamen kielen opettajiksi.” 

Neljä kohderyhmää 

Hankkeen opetus on suunnattu henkilöille, joilta puuttuu joko pätevyys saamen kielestä tai opettajan pedagogiset opinnot.  

“Henkilöllä voi esimerkiksi jo olla pätevyys biologian opettajana, jolloin saamen opinnot pätevöittävät opettamaan ainetta myös saamen kielellä”, Länsman kertoo. 

Tällä hetkellä ilman muodollista pätevyyttä työskentelevät opettajat ovat yksi kohderyhmä. Koulutukseen voi hakeutua myös saamen kielen maisterintutkinnon suorittanut, joka tarvitsee opettajan pedagogiset opinnot voidakseen opettaa kieltä. 

“Mikäli tähtää äidinkielen opettajaksi, tulee vielä opiskella lisäksi kirjallisuutta 25 opintopisteen verran, mikä on mahdollista avoimen yliopiston kautta. Olemme aloittaneet neuvottelut kirjallisuuden oppiaineen kanssa, että saisimme myös saamelaisen kirjallisuuden sisältöjä opintoihin”, Länsman lisää. 

Länsman toivoo, että hankkeen kautta saadaan kannustettua saamenkielisiä opettajia hankkimaan pätevyys uusiin opetettaviin aineisiin. 

“Tässä hoksautamme heitä, joilla on jo pedagogiset opinnot ja saamen kielen taito, mutta jotka haluavat opiskella uuden opetettavan aineen. Tässä hankkeessa emme voi tarjota näitä opintoja, mutta olemme yhteydessä yliopistoon ja selvitämme eri mahdollisuuksia pätevöityä opettamaan uusia aineita.” 

Inarinsaamea voi opiskella alkeista lähtien 

Inarinsaamen opinnot voi aloittaa myös ilman aikaisempaa kielitaitoa. 

“Pohjoissaamea sen sijaan on opetettu kouluissa jo 1970-luvulta lähtien, joten monilla on sujuva kielitaito. Tämän takia pohjoissaame ei ala ihan alusta”, Länsman kertoo. 

Oulun yliopisto on tarjonnut koltansaamen perus- ja aineopintoja vuodesta 2015 lähtien. Hankkeessa järjestetään aineopinnot niille, jotka ovat suorittaneet nämä perusopinnot. Koltansaamen aineopinnot aloittaa tammikuussa yhdeksän opiskelijaa. 

“Koltansaameen ei ole helppo löytää opettajia antamaan yliopistotasoista opetusta, siksi päädyttiin tähän ratkaisuun”, Länsman sanoo. 

Opintoja Inarissa ja verkossa 

Pohjois- ja inarinsaamen opinnot järjestetään yhteistyössä Inarissa toimivan Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa, jossa kielten opinnot myös toteutetaan. Koltansaamen opinnot toteutetaan verkossa. 

“Pyrimme järjestämään koulutuksen pääsääntöisesti Inarissa. Mutta koska haluamme mahdollisimman paljon opiskelijoita, mahdollisuuksien mukaan järjestetään myös monimuoto-opiskelua. Opettajan pedagogiset opinnot suoritetaan osaksi harjoitteluina kouluissa”, Länsman selventää. 

Anni-Siiri Länsmanin mukaan Inarissa odotetaan jo innolla hanketta alkavaksi. 

“Ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita ja toivottavat hankkeen tervetulleeksi. Opettajapula on kova.”

Terhi Suominen

Tiedeviestinnän maisteriopiskelija, joka haluaa selvittää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat. 

Lue lisää:

Lisää opiskelijalähettiläitä, kiitos!

“Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus”, kirjoittaa Laura Tauriainen.

Turun Sanomat uutisoi marraskuun lopussa Turun yliopiston aloittaneen opiskelijalähettilästoiminnan. Nyt joukko opiskelijoita tekee sisältöä vuoroviikoin yliopiston Instagramiin. Puolen vuoden mittaisen projektin tavoitteena on saada opiskelijoiden ääni kuuluviin ja viestiä siitä, millaista opiskelijaelämä todellisuudessa on.

Itä-Suomen yliopistolla on samankaltainen lähettiläsjoukko tekemässä Instagram-sisältöä, mutta yliopiston virallisen tilin sijaan erilliselle UEFlähettiläs-tilille. Myös nämä lähettiläät näyttävät yliopisto-opiskelua omasta näkökulmastaan.

Myös Oulun yliopiston Instagram Storiesin puolella on näkynyt esimerkiksi kansainvälisten opiskelijoiden tuottamaa sisältöä, mutta itse feedin julkaisut näyttäisivät olevan pääasiassa viestintätiimin heiniä. On silti mukava nähdä myös oman yliopistomme olevan mukana opiskelijalähettiläiden hyödyntämisessä.

 

Instagram on kanavana juuri oikea tällaiseen sisältöön, onhan se rutkasti vapaamuotoisempi ja vähemmän pönöttävä kuin vaikkapa Twitter tai Facebook, joihin opiskelijoiden tekemä sisältö ei oikein edes istu.

Opiskelijalähettiläiden sisällöt toimivat erityisen hyvin Instagramin Storiesin puolella, missä ne ovat vielä aidompia ja tekijöidensä näköisiä. Sisällöt ovat enemmän hetken tuotoksia, eivätkä niin mietittyjä kuin feedissä. Instagramin alkuperäinen ideahan oli näyttää pieniä, nopeita hetkiä arjesta – olla instant.

Jotain Instagramin hetkellisyydestä on jo kadonnut, sillä nykyään etenkin feedissä näkyvät kuvat ja videot ovat usein ammattilaisten tekemiä, siloteltuja brändisisältöjä. Itse kaipaisin enemmän rosoa myös Instagramin kuvavirran puolelle – ja juuri siihen kaipuuseen opiskelijalähettiläiden postaukset vastaavat.

Opiskelijalähettiläiden edesottamuksista kiinnostuvat tietysti muut opiskelijat ja yliopisto-opinnoista haaveilevat. Silti aito, kiinnostava, opiskelijoiden itsensä tuottama sisältö saa myös kaltaiseni alumnin koukuttumaan. Tulen iloiseksi @uniturku-tilin pienistä tarinoista, joissa opiskelijat kertovat omasta arjestaan. Itä-Suomen sympaattiset UEFlähettiläät esittelevät lempipaikkojaan kampuksella ja antavat hakutärppejä pääsykokeita varten. Näiden hetkien kautta voin jollain tasolla päästä sisälle vaikkapa kasvatustieteiden tai lääkiksen opiskelijoiden elämään.

Se, että yliopisto antaa opiskelijoilleen vapaat kädet tehdä omannäköisiä päivityksiä julkiselle, viralliselle kanavalleen, on luottamuksenosoitus. Se viestii siitä, että yliopisto pitää opiskelijoidensa näkemyksiä, mielipiteitä ja kokemuksia tärkeinä sekä arvostaa heidän ammattitaitoaan alansa edustajina jo ennen valmistumista.

Toki opiskelijalähettilyydestä voi olla hyötyä myös tulevaa työelämää ajatellen. Kuinka moni opiskelija voi sanoa tehneensä sisällöntuotantoa tuhansille seuraajille suuren organisaation viralliselle Instagram-tilille?

 

Seuraavaksi toivoisin, että yliopistot veisivät tiedeviestintänsä vahvemmin sosiaaliseen mediaan antamalla tutkijoilleen vapaat kädet Instagramissa. Millainen on tutkijan työpäivä? Minkälaisia ajatuksia tutkija päässä ehtii päivän mittaan kulkea? Missä he tykkäävät syödä lounasta, mistä saa yliopiston parhaat kahvit?

Tutkijoita ja heidän työtään nostetaan toki esille jo yliopiston viestinnässä, mutta minä haluaisin nähdä myös virallisten potrettien ja mediatiedotteiden taakse.

Tutkijoiden voisi olla hyvä ottaa sosiaalisen median sisällöntuotantoa käyttöön myös siksi, että populaarin tiedeviestinnän on mukauduttava tähän aikaan ja löydettävä uusia väyliä yleisön löytämiseen. Eipä sekään varmaan haittaisi, jos tutkijan ammattiin saataisiin lisää mediaseksikkyyttä.

Soisin siis opiskelijalähettiläiden löytävän tiensä mahdollisimman monen yliopiston sosiaaliseen mediaan ja inspiroivan tutkijoita kokeilemaan tutkijalähettiläänä toimimista. Oulun yliopisto voisi avata pelin antamalla Insta-tunnarit vaikkapa kirjallisuudentutkija Jyrki Korpualle. Minä ainakin katsoisin hänen boomeranginsa ja superzoomauksensa.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Viikon 51 Tiedekysymys: Onko äänikirjojen kuunteleminen lukemista?

Ensikuulemalta kysymys äänikirjoista voi kuulostaa hölmöltä: kuunteleminen on kuuntelemista, lukeminen lukemista, ja sillä hyvä. Oulun ylioppilaslehti lähti hakemaan kysymykseen tutkimukseen perustuvaa vastausta ja sai huomata, että vastaus on kysymystä moniulotteisempi. Kerromme myös, miksi jouluna kannattaa ahmia kirjoja.

Mikäli tänä joulupyhänä nautinkin lahjakirjani äänikirjan muodossa, onko se lukemista?

Monilukutaidon näkökulmasta vastaus on kyllä, vakuuttaa väitöskirjatutkija Päivi Jokinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnasta.

Monilukutaito on yksi seitsemästä laaja-alaisen osaamisen tavoitteista, jotka Opetushallitus on linjannut perusopetuksen opetussuunnitelmassaan.

Monilukutaidolla tarkoitetaan kykyä tuottaa ja tulkita erilaisia tekstejä. Teksti ymmärretään tässä yhteydessä laajasti: tekstejä voidaan tulkita ja tuottaa esimerkiksi kirjoitetussa, puhutussa, painetussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa.

Maailma on muuttunut monimediaiseksi ja globaaliksi digitaalisten ja sosiaalisten toimijoiden verkostoksi. Tekstit ympäröivät meitä kaikkialla ja kaikissa eri muodoissaan. Muutos heijastuu käsityksiimme lukutaidosta:

”Ollaan siirrytty merkittävällä tavalla eteenpäin perinteisestä käsityksestä, että lukutaito merkitsisi yksinomaisesti yksilön työskentelyä lyijykynän ja paperin tai printtikirjan äärellä ja että lukutaito opittaisiin koulurakennuksen seinien sisällä”, Jokinen kertoo.

”Niin maailma muuttuu, Eskoni”, toteaisi tähän Aleksis Kivi, kansalliskirjailijamme. Mutta olisiko hän arvannut, millaisten tekstien ristiaallokossa arkemme täällä soljuu?

Jokisen mukaan luku- ja kirjoitustaidon muuttumisen vaikutuksia tutkitaan tällä hetkellä kiivaasti, sillä onhan tunnistettu, miten esimerkiksi verkossa tapahtuva hypertekstien poukkoileva lukeminen vaikuttaa aivoihin. Tietotyöläisen aivoja jatkuvat keskeytykset kuormittavat, mutta lukeminen on lääkettä stressaantuneille aivoille.

Jokinen kertoo, että lukutaidon tutkimisen haasteita lisäävät useat eri muuttujat ja meneillään olevat, ennustamattomat muutokset. On eri asia tutkia sitä, miten tarinan kuunteleminen äänikirjana vaikuttaa esimerkiksi lukuinnostuksen viriämiseen kuin kysyä, mitä vaikutuksia auditiivisella viestikanavalla on lukemisen kognitiiviseen prosessointiin.

Helsingin yliopiston professori ja aivotutkija Minna Huotilainen on kertonut, että monet lukemisen hyödyt ovat saavutettavissa myös kuuntelemalla. Äänikirjojen kuunteleminen niin ikään kasvattaa sanavarastoa, rauhoittaa mieltä ja parantaa muistia.

Päivi Jokinen summaa, että äänikirjojen kuuntelu on yksi erinomaisen suositeltava tapa lukea liikkeellä ollessaan. Tarinat kulkevat mukana älylaitteessa ja ovat nopeasti saatavilla, mutta laatuun kannattaa välillä kiinnittää huomiota:

”Vaihtelevan tasoisten podcastien ja tube-vlogien seuraamisen rinnalla voi olla virkistävää vaihtelua kuunnella älylaitteelta vaikkapa kotimaisten kirjailijoiden klassikkoteoksia!”

Myös aivotutkija Huotilainen suosittelee pitkiin kertomuksiin paneutumista, sillä Twitter-virran kaltainen asiasta toiseen pomppiminen tyhmentää meitä ja taannuttaa kognitiivista kapasiteettiamme.

Äidinkielen opettajat ja lukutaidon tutkijat jakavat yhteisen huolen perinteisen, tekstin dekoodaamiseen ja analyyttiseen prosessointiin perustuvan lukutaidon heikkenemisestä ja sivistyksen käsitteen muuttumisesta.

Niinpä Päivi Jokisen viime hetken joululahjavinkki sellaista miettivälle onkin painettu printtikirja.

”Nykymaailma on täynnä rikkaita ja monimuotoisia mahdollisuuksia lukemiseen, ja niitä kaikkia voi innostuneesti ja samalla sopivan kriittisesti vaalia.”

 

Kuuntelevatko opiskelijat äänikirjoja? 

Oulun ylioppilaslehti jalkautui opiskelijoiden pariin kysymään, millaisia kokemuksia opiskelijoilla on äänikirjoista.  Saimme selville, että moni luottaa vielä paperisen kirjan tarjoamaan nautintoon.

 

Ei säännöllistä kuuntelua

Äänikirjat kiinnostavat, mutta harva kuuntelee niitä. Yksi vastaaja oli aikeissa aloittaa kuuntelun joululomansa aikana. Muutama vastaaja oli kuunnellut ainakin yhden kirjan. Vain yksi vastaajista oli kuunnellut äänikirjoja satunnaisesti yli vuoden ajan.

”Olen kuunnellut äänikirjoja vuoden 2017 alusta. Tykkään kirjoista, mutta niiden lukemisessa on haasteita, koska minulla on lukihäiriö. Minun tapauksessani äänikirjat tuovat helpotusta, kun voin nauttia kirjallisuudesta pienemmällä vaivalla ja nopeammin.” (Ilona, biologian opiskelija)

”Yhden kirjan olen kuunnellut äänikirjana vuosia sitten, mutta en oikein siitä innostunut. Muustakin lukemisesta olen luopunut, sillä lukemisesta on mennyt maku pakkolukemisen vuoksi.” (Oskar, maantieteen opiskelija)

”En kuuntele säännöllisesti äänikirjoja, mutta yhden kuuntelin, koska juuri se teos ei ollut vielä saatavilla muualla” (Lucie, informaatiotutkimuksen opiskelija)

Ei ykkösvaihtoehto, mutta hyvä lisä

Yllättävän moni opiskelija on mieltynyt vanhaan kunnon paperiseen käyttöliittymään, vaikka uudet tulokkaat, kuten äänikirjat, nähtiin tervetulleena lisänä markkinoille. Yksi vastaajista huomautti, että e-kirjoista ja äänikirjoista puuttuu yksi kirjoissa tärkeä ominaisuus −hypisteltävyys. Kirja voi olla kaunis esine, jonka graafisella ilmeelläkin on merkityksensä lukunautinnossa.

Sähköisten e-kirjojen sekä kuunneltavien äänikirjojen myyntikäyrä on noususuuntainen. Äänikirjoja tarjoavia palveluita on markkinoilla useampia, mutta pääsääntöisesti ne ovat tutustumisjakson jälkeen kaikki maksullisia. Opiskelijan näkökulmasta äänikirjat ovat yksi menoerä muiden joukossa, joten jos palvelusta maksaa, tulisi sitä käyttääkin.

”Pidän äänikirjan ideasta, sillä sehän avaa portin kirjojen maailmaan esimerkiksi näkövammaisille. Äänikirjat ovat vaihtoehtoinen tapa nauttia lukemisesta.” (Lucie, informaatiotutkimuksen opiskelija)

”Olen miettinyt, että tiskaamisen ohessa voisi hyvinkin kuunnella jotain kirjaa.” (Milla, biologian opiskelija)

”En ole kuunnellut äänikirjoja, mutta jos tenttikirjoja olisi saatavilla äänikirjoina, niin miksipä ei.” (Otto, prosessitekniikan opiskelija)

”Äänikirjat eivät ole iskeneet. Minua viehättää tekstin lukeminen itsessään, se lukukokemus siinä merkitsee.” (Eevi, maantieteen opiskelija)

”Minua miellyttävät sekä kirjat että äänikirjat molemmat, mutta käytän niitä eri tavoin. Romaaneja kuuntelen mieluummin, mutta sitten tietokirjoja tykkään lueskella tavalliseen tapaan ja enemmän selaillen sieltä täältä.” (Ilona, biologian opiskelija)

”Rakastan kirjojen lukemista, mutta tenttikirjat ja muu opiskelu verottavat lukemiseen jäävää aikaa. Äänikirjat kiinnostavat, mutta näin digifossiilina minua ahdistaa äänikirjoihin liittyvät applikaatiot ja kuukausimaksut.” (Hanna, logopedian opiskelija)

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää: