Avainsana: Oulun yliopisto

Lukioikäinen Emmi-Kaisa Molkkari ei tiennyt, minkä ammatin hän valitsisi. Häntä kiinnosti oikeastaan kaikki, luonnontieteiden lisäksi houkuttelivat yhtä lailla myös historia ja yhteiskuntaoppi.

Koska kaikkia aloja opiskelemaan ei voi ainakaan samalla hakukerralla hakea, oli tehtävä valintoja.

Valinnassa auttoi lopulta kiinnostus maantietoon, jonka tunnit jäivät Molkkarille erityisesti mieleen. Maapallon ääri-ilmiöt, kuten tsunamit, tulivuoret ja maanjäristykset, kiinnostivat häntä. Mutta millä alalla oikein pääsisi tutkimaan tulivuoria?

Googlettelun perusteella yliopistossa opetettava geologia vaikutti lupaavalta ääri-ilmiöiden suhteen. Geologian opintoja tarjoavista kaupungeista Oulu vaikutti ulvilalaiselle Molkkarille eksoottiselta, jännittävältä pohjoisen kaupungilta. Siksi Oulu oli hänelle ensisijainen hakukohde.

Opiskeluiden aloitus Oulun yliopistossa oli Emmi-Kaisa Molkkarille kuitenkin lopulta pienoinen yllätys. Ei tullut tsunameja tai tulivuoria, tulikin peruskursseja, jotka sisälsivät ison kasan kiviä ja kemian kaavojen opettelua.

Opiskelu on kuitenkin jokaisena vuotena muuttunut mielenkiintoisemmaksi, Molkkari sanoo: ”Alan vaihtaminen ei ole käynyt mielessäkään.”

Tavallinen tallaaja

Emmi-Kaisa Molkkarilla on kolmeen opiskeluvuoteen mahtunut opintojen lisäksi paljon järjestötyötä.

Vuonna 2016 hän toimi Oulun yliopiston geologisen kerhon, Nikoli ry:n, tapahtumavastaavana, seuraavana vuonna sihteerinä, tänä vuonna roolina on ollut koulutuspoliittinen vastaava. Lisäksi hän on hallinnon opiskelijaedustaja, varajäsen teknillisen tiedekunnan johtoryhmässä ja tiedekuntahallituksessa, varsinainen jäsen tiedekunnan koulutustoimikunnassa.

Vuonna 2017 hänet valittiin ensin edarivaaleissa OYY:n edustajistoon Tieteellisten riveistä, ja lopulta myös Tieteellisten ryhmänjohtajaksi. Viime vuonna hän toimi myös geotieteiden fuksien pienryhmäohjaajana.

Ja niin – jossain vaiheessa pitäisi varmaan opiskellakin.

Molkkarin opiskelutahti on ollut varsin hurja: kahdessa vuodessa hän suoritti lähemmäs 80 opintopistettä per lukuvuosi. Kova tahti myös verottaa jaksamista – Molkkari kertoo olleensa välillä hyvin väsynyt. Siitä huolimatta hän ei ole halunnut jättää myöskään luottamustehtäviä kesken. Kun on kerran valittu pestiin, pitää se hoitaa kunnialla.

Tänä vuonna Molkkari sai myös tunnustuksen työstään, kun hänet valittiin keväällä Oulun yliopiston Vuoden Opiskelijaksi.

Vuodesta 2011 asti valitulta Vuoden Opiskelijalta odotetaan opintojen hyvän etenemistahdin lisäksi opiskeluaikana osoitettua aktiivisuutta opiskelijoiden ja yliopistoyhteisön hyväksi. Vuoden Opiskelija ei siis keskity ainoastaan omaan akateemiseen erinomaisuuteensa, vaan hän edistää yhteisöllisyyttä, innostaa, motivoi ja tsemppaa muita.

Valintaperusteissa Molkkarin kuvataan vaikuttaneen omalla aktiivisuudellaan positiivisesti järjestöjen toimintaan ja tehneen huomattavan suuren työn opiskelijoiden viihtyvyyden edistämiseksi. Palkintoperusteiden mukaan hänet tunnetaan myös tunnollisena ja määrätietoisena opiskelijana.

Tieto nimityksestä yllätti Molkkarin – tekeehän niin moni muukin kovasti töitä opiskelijoiden eteen. Lisäksi Molkkarin mielikuvana oli, että Vuoden Opiskelijalta vaaditaan jonkinlaista yli-ihmisyyttä, niin opinnoissa kuin seuraelämässäkin.

”Minä taas olen tavallinen tallaaja, joka on ajautunut mukaan moniin asioihin.”

Järjestön auttaminen on hyvä syy leipoa

Emmi-Kaisa Molkkarin ensimmäinen luottamustehtävä oli Nikolin tapahtumavastaavan pesti fuksivuoden keväällä. Ainejärjestö houkutteli häntä käytännön syystä: kaukaa muuttaneena hänellä ei ollut Oulussa ennestään tuttuja, ja järjestötoiminta tuntui hyvältä tavalta tutustua uusiin ihmisiin.

”Se oli totta, sitä kautta pääsi hyvin mukaan.”

Erityinen rooli hänellä on ollut nyt Nikolin muonitusvastaavana. Molkkarille muonitusvastaavan rooli passaa, sillä leipominen on hänelle mieluisaa puuhaa. Hän on ollut kesätöissä ravintola-alalla, ja työskennellyt puoli vuotta Iso-Britanniassa. Siksipä järjestön auttaminen takaa hyvän syyn leipomiselle, ”harvoin tulee yksin tehtyä”.

Taidoista tosin hyötyvät muutkin kuin kuin kanssaopiskelijat. ”Kotona äiti laittaa leipomaan heti kakkuja erilaisiin juhliin.”

Kivien opiskelija?

Emmi-Kaisa Molkkarin mukaan monien mielikuva geologiasta on, no, kivinen. ”Tutut kysyvät: opiskeletteko te siellä kiviä?”

Toki niitäkin, varsinkin peruskursseilla, mutta kuuluu opintoihin paljon muutakin. Geotieteen opinnot voi jakaa karkeasti kahteen eri suuntautumiseen, ”kovaan” ja ”pehmeään” puoleen. Kovalla puolella korostuu taloudellinen geologia, pehmeällä puolella taas maaperä ja ympäristö.

Molkkari itse kertoo olleensa ensin kallellaan maaperän tutkimukseen, pehmeälle puolelle, mutta kiinnostuneensa viime syksynä malmintutkinnasta.

”Kauhistelin ensin sitä, että joutuisin työskentelemään vain pohjoisessa. Nyt olen tajunnut, ettei se ole ollenkaan paha asia.”

Nyt Molkkarin arki on ollut hyvin opiskelu- ja ainejärjestöpainotteista. Mutta miltä elämä näyttää kymmenen vuoden päästä? Kysymys saa hänet mietteliääksi.

”No, toivon, että olen ainakin hyvissä ajoin ennen sitä jo valmistunut”, hän nauraa.

Tulevaisuudelta hän toivoo myös työtä geologina. Hänelle työn oltava mielekästä, se ei saa olla vain pakollinen paha: ”Siksi lähdin opiskelemaan mielekästä alaa.”

Koulutus muuttaa ihmistä yllättävillä tavoilla. Emmi-Kaisa Molkkari kertoo, ettei hän ennen opiskeluiden alkamista kokenut olevansa erityisen ulkoilmaihminen. Siksi tuleva työurakin hieman hirvitti: sisältäisikö työpäivä vastenmielistä rämpimistä näreiden juurella, hirvikärpästen piinaamana? Tai toisaalta – eihän työ ole pelkästään päivästä toiseen siistiä sisätyötä?

Molkkarille työssä tärkeää on nimittäin vaihtelu: mitä enemmän vaihtelua, sitä parempi. Kenttätyötä hän pitää koko ajan kiinnostavampana.

Ensimmäinen oman alan kesätyö hänellä oli tänä kesänä Sodankylässä. Siellä hän toimi malminetsinnässä Pahtavaaran kaivoksen läheisyydessä.

Käytännön töitä voisi olla opinnoissa paljon enemmänkin, Emmi-Kaisa Molkkari sanoo. Vaikka tenttikirjakin opettaa, käytäntö opettaa vielä enemmän.

”Opiskelut ovat aika teoriapainotteisia, muutamaa labrakurssia lukuunottamatta. Olisi hienoa päästä jo opiskeluaikana maastoon. Asiat hoksaa paremmin, kun on käytännössä nähnyt sen.”

Nikoli-chat auttaa

Nikolin kiltahuone on Kemiankadulla, toisessa kerroksessa, Soopan ja Syntaksiksen lähellä. Toisinaan kiltiksellä tulee vietettyä enemmän aikaa kuin kotona, Molkkari kertoo. Ja miksipäs ei: kiltikseltä löytyy vertaistukea pulmiin, aika kuluu rattoisasti korttia pelaten ja kahvia juoden.

Molkkarin oman kokemuksen mukaan ainejärjestön merkitys on etenkin kaukaa muuttavalle suuri: järjestö edistää yliopistoyhteisöön sopeutumista ja tutustuttaa uusiin ihmisiin. Hänelle nikolilaisista on tullut ystäviä, joiden kanssa voi viettää aikaa myös luentojen ja järjestön hallituksen kokousten ulkopuolella.

Emmi-Kaisa Molkkarille järjestötoiminnan koko pointtina on juuri yhdessä tekeminen.

”On hätä mikä vain, laittaa viestiä Nikoli-chattiin ja saada sieltä apua.”

Kun pariin opiskeluvuoteen mahduttaa ison määrän opintopisteitä ja monta luottamustehtävää, vapaa-ajalle ei tarvitse keksiä tekemistä.

Välillä kaiken kiireen keskellä omat tavoitteet ovat olleet jo liian korkealla, Molkkari sanoo. Siitä on pitänyt pyristellä eroon.

”Vuoden aikana olen tajunnut, ettei aina kaiken tarvitse olla täydellistä – jos siis haluaa tehdä vuodessa välillä vähän muutakin kuin opiskella.”

Toisaalta järjestö- ja opiskelijaelämään panostaminen on Molkkarin mielestä ehdottomasti kannattanut.

”Ihminen voi elämässään opiskella täysillä vain kerran. Siitä pitää ottaa kaikki irti.”