Kun maapalloa katsoo pohjoisnavalta käsin, kestää hetki hahmottaa, mitkä maa-alueet ovat kyseessä. Arktiseen terveyteen ja väestötieteeseen erikoistuneelle Oulun yliopiston Thule-instituutin tutkijatohtori Anastasia Emelyanovalle napakeskeinen kuvakulma on kuitenkin yksi tutuimmista.
Arkangelista, Oulun kanssa saman leveyspiirin tuntumassa sijaitsevasta Luoteis-Venäjän kaupungista kotoisin olevalle Emelyanovalle maailman hahmottaminen arktisesta näkökulmasta on luontevaa. Vaikka alueella syntyneelle ja työskennelleelle arktisuuden merkitys on luonnollista, maailmanlaajuisesti kyse on vain ”jostain siellä pohjoisessa”.
Pari vuotta Itävallassa apurahatutkijana antoivat perspektiiviä siihen, millaisena pohjoisen asiat näyttäytyivät muualta katsottuna.
”Kun tutkimusalastani kyseltiin, ’art’ ja ’arctic’ menivät helposti ensikuulemalta sekaisin”, Emelyanova kuvailee yleistä sekaannuksen aihetta nauraen.
Oulun yliopistossa arktiset teemat ovat tuttuja ainakin mainosmateriaalien ja asenteen tasolla. Vuoden 2023 alussa arktisuudelle julkaistiin ensimmäinen oma strategiansa, jonka avulla pyritään vastaamaan aikamme megatrendeihin planeetan hyvinvoinnin ja liiketoiminnan tavoitteet huomioiden.
Mitä erityispiirteitä pohjoisuus tuo näihin globaaleihin haasteisiin?
Alueen eroja ja yhteneväisyyksiä
Hallinnollisiin arktisiin alueisiin kuuluu kokonaisuutena vain yksi maa, Islanti, sekin pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Tutkimuskohteena alue ei siis rajoitu orjallisesti tuohon yleiskielessä todellisen pohjoisuuden merkkinä pidettyyn leveyspiiriin, vaan noudattelee kansallisten hallinnollisten alueiden rajoja. Esimerkiksi Suomesta arktisen alueen tutkimusalaan lasketaan Lapin lisäksi usein Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Emelyanova korostaa alueen ja sen asukkaiden heterogeenisyyttä. Monimuotoisten alueiden tutkiminen kokonaisuutena on tärkeää, jotta pohjoisen erityispiirteet eivät hukkuisi kansallisen tason päätöksenteossa. Ratkaisujen kannalta noin 10 miljoonaa asukasta ja 10 prosenttia maapallon maapinta-alasta kattavalle alueelle ei silti toimi yksi ja sama keino.
Selkein yhdistävä tekijä ovat ilmasto-olosuhteet. Näiden läsnäolo heijastuu myös tällä hetkellä käynnissä olevaan Pohjoismaiden yhteiseen tutkimusprojektiin, josta Emelyanova vastaa Suomen osalta. Selvityksen alla on arktisella alueella elävien ikääntyvien kokemukset talven vaikutuksesta ulkoiluun.
Ikääntyminen on tämän ajan megatrendi, johon etsitään ratkaisuja ympäri maailmaa. Asukaslähtöisyyden edistämiseen on löydettävä omat toimivat keinonsa alueellisesti. Parhaat ratkaisut saavutetaan ottamalla asianomaiset mukaan päätöksentekoprosesseihin.
Väestönkasvu ja -lasku noudattavat arktisella alueella monilta osin koko maailman kehityskulkua kohti pienempää lapsilukua ja suurempaa eliniänodotetta. Alkuperäisväestöjen vahvoilla alueilla lapsiluku voi edelleen olla yleisestä kehityskulusta poiketen suurempi. Eliniänodotteen suhteen alueen eri osilla on jopa 20 vuoden ero.
Yksi yhdistävä tekijä on myös inhimillisen pääoman liike pohjoisimmilta alueilta etelän kasvukeskuksiin. Jotain olisi tehtävä, jotta työelämästä ja opiskelusta hankittu osaaminen myös säilyisi pohjoisessa. Innovatiivisten, luovien ja osaavien ihmisten kerääntyminen on omiaan lisäämään vetovoimaa, mutta kaupunkien vetovoima olisi ensin saatava kääntymään.
Yhteistyöllä kohti tulevaa
”Tutkijana koen tärkeäksi, etteivät tulokset jää tietokoneeni uumeniin. Kirjoitamme muun muassa lyhyitä politiikkasuosituksia päätöksentekijöille sekä tulosraportteja tiedeyhteisöille ja tutkimukseen osallistuneille.”
Kaunis tavoite tutkimuksen integroimisesta oikeaan elämään kuitenkin toteutuu harvoin. Täysin hukkaan heitetyksi toimintaohjeita ei voi kuvata, mutta datan ja tulosten käyttöön liittyy silti vastarintaa.
Moniulotteisten haasteiden osalta laaja-alainen tutkimusyhteistyö korostuu. Emelyanova on osa kansainvälistä tutkimusryhmää, joka on yksi esimerkki Oulun yliopiston arktisen strategian Yhteinen terveys -painopisteen toiminnasta. Painopisteen mukaan ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveys kulkevat käsi kädessä.
Yhteinen terveys -tutkimusryhmä toimii osana Arctic Five -foorumia, jonka kautta viisi pohjoista yliopistoa tekevät tutkimus- ja opetusyhteistyötä. Toinen Emelyanovan työhön kansainvälisyyttä tuova yhteisö on laajemmalle globaalille alueelle levittäytyvä, yli 230 toimijan UArctic-verkosto, jossa hän toimii varapuheenjohtajana terveyskysymyksiä painottavassa ryhmässä.
Samalla hän on esimerkki siitä, mihin UArctic-mahdollisuuksia hyödyntämällä voi päästä, sillä hän on myös itse valmistunut teemaverkostojen maisteri- ja tohtoriohjelmasta.
Arktinen väestötiede tieteenalana asettaa jo itsessään omat vaatimuksensa yliopistojenväliselle yhteistyölle. Kansainvälinen yhteistyö tarjoaa tärkeitä vertailukohtia sekä arktisen alueen sisällä että ulkopuolella.
”Yliopiston uuden arktisuusstrategian käyttöönotto tulee oletettavasti viimeistään lisäämään aspektia kaikkien opiskelijoiden elämässä”, Emelyanova odottaa.
Sodan vaikutukset tutkijan työhön
Vielä muutama vuosi sitten Emelyanova teki läheistä yhteistyötä venäläisten arktisen alueen tutkijoiden kanssa. Nyt pääsy monille datasivustoille on estetty, ja Venäjän aluekehitys on entistä vahvemmin muiden maiden tutkijoilta pimennossa. Tämä aiheuttaa arktiselle tutkimukselle mittavia haasteita.
”Venäjä kattaa arktisen alueen väestöstä noin 75 prosenttia ja maa-alueista noin 50 prosenttia. Miten voimme kertoa tämänhetkisistä muutoksista, jos puolet alueesta puuttuu tilastoista ja tutkimusdatasta? Koko alueen laajuinen analyysi ei ole näillä tiedoin mahdollista.”
Tiedonpuute näkyy laajasti myös esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksessa. Monet alan julkaisut ovat joutuneet toteamaan, että Venäjän datan puuttuminen voi tehdä arktisesta ilmastoennusteesta merkityksettömän.
Tutkijuuden monet puolet ovat siis tulleet Emelyanovalle tutuksi. Konferenssi- ja koulutusmatkat, itselle tärkeiden yhteiskunnallisten asioiden parissa toimiminen sekä motivoivat kollegat lisäävät työn imua. Oman työn laadusta riippumaton epävarmuus on samalla koko ajan läsnä.
”Joskus ajattelen, että pitäisi vain eläköityä tutkimustyöstä ja hankkia vakaampi työsuhde”, Emelyanova naurahtaa.
Haasteistaan huolimatta tutkijan työ tuntuu edelleen omalta, ja lapsiperhearjen sävyttämän muun elämän yhdistäminen sen kanssa palkitsevalta.
Kartta: Arto Vitikka, Arktinen keskus, Lapin yliopisto.
Rajojen lähde: Runfola, D. et al. (2020) geoBoundaries: A global database of political administrative boundaries. PLoS ONE 15(4): e0231866. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0231866.
