Linnanmaan kampuksen uudet ravintolat – parempaako kuin Uniresta? (VIDEO)

Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella vaihtui vuodenvaihteessa ravintoloitsija. Entinen ravintoloitsija Uniresta vaihtui Fazer Amicaan ja samalla ravintoloiden nimet muuttuivat. Toimittajamme Laura selvitti, mitä mieltä opiskelijat ovat uusista ravintoloista. Onko ruoka hyvää?

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Ei ennustamista vaan ennakointia

Tulevaisuudentutkimus kuulostaa monen korvaan huuhaalta, mutta on jo osa vallan rakenteita.

TEKSTI Marko Pinola

KUVAT Marko Pinola

Kristallipallosta ennustamista, pieneläinten sisälmyksistä tulevan tulkitsemista ja kryptisten nelisäkeiden laatimista – vai heikkojen signaalien etsimistä, Delfoi-menetelmän käyttöä ja polkuriippuvuuksien tunnistamista?

Vastaavanlaiset stereotypiat sekä oikean elämän käyvät menetelmät ovat tuttuja monelle tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaa opiskelevalle ja työkseen tekevälle. Ennakkoluulot ovat kuitenkin perusteltuja, sillä tulevaisuudentutkimus on astunut tieteenalojen varsinaiseen kirjoon vasta Kylmän sodan aikaan. Verrattain nuoresta akateemisesta taipaleestaan huolimatta tulevaisuudentutkimus sisältää kuitenkin elementtejä, jotka ovat olleet läsnä niin kauan, kuin ihminen on tallustellut maan päällä ja miettinyt, mitä huominen tuo tullessaan.

Yksi tällainen elementti on tulevaisuusorientoitunut ajattelu, joka on hyvin arkista toimintaa ja samaan aikaan tieteellisen tulevaisuudentutkimuksen tavoitteellista ydintä. Oulun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuutta järjestävä yliopistonlehtori Erkki Urpilainen antaa tulevaisuusorientoituneesta ajattelusta yksinkertaisen esimerkin.

”Ei se periaatteessa sen kummempaa ole, kuin että meillä on suunnitelma A ja varalla suunnitelma B. Eli varaudutaan erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Eräs tyypillisin stereotypia onkin, että tulevaisuudentutkimuksessa pyritään ennustamaan tulevaa, kun se oikeasti on nimenomaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien kartoittamista ja esille tuomista.”

Esimerkkiä edellä mainitun kaltaisesta tulevaisuusajattelusta ei Urpilaisen mukaan tarvitse etsiä kaukaa. Jo pikaisen silmäyksen perusteella voi nähdä, että esimerkiksi Oulun kaupunki harrastaa tavoitteellista ja suunnitelmallista tulevaisuusajattelua Kaupunkistrategia Oulu 2020 -strategiassaan.

”Tulevaisuusajattelu on jo vakiintunut osa yhteiskuntaa vastaavanlaisine strategiatöineen. Myös koulutuksen näkökulmasta tulevaisuudentutkimus on vakiinnuttanut asemansa, sillä Turun yliopistosta löytyy tulevaisuudentutkimuksen professuuri”, Urpilainen toteaa.

Suomi tulevaisuusajattelun etunenässä

Vaikka tulevaisuusorientoitunut ajattelu on osa päätöksentekoa ja tulevaisuudentutkimus korkeakoulumaailmaa, pitäisi tulevaan varautuvaa ajattelua Urpilaisen mukaan ehdottomasti lisätä myös alemmilla kouluasteilla.

”Tulevaisuudentutkimusta ei tarvitse mielestäni lisätä alemmilla koulutusasteille omana oppiaineenaan, mutta olisi hyvä, jos tulevaisuusajattelua sivuttaisiin muiden oppiaineiden yhteydessä.”

Tulevaisuusajattelun lisäämisen kannalla on myös Turussa toimivan Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian projektipäällikkö Hanna-Kaisa Aalto.

”Ehdottomasti hyötypuolella oltaisiin. Tulevaisuusajattelu voisi esimerkiksi auttaa nuorta tiedostamaan ei- tyypilliset uravaihtoehdot opiskelupaikkaa etsiessään.”

Tulevaisuusajattelun lisääminen koulumaailmassa olisi itsessään jo varautumista, sillä kehitys ajaa kutakin yhteiskunnan osa-aluetta väistämättä kohti monimutkaistuvaa maailmaa, jossa varasuunnitelmia on hyvä olla taskussa.

”Luontainen kehitys haastaa myös koulutusohjelmat painottamaan tulevaisuusosaamista tarjonnassaan, Aalto tuumaa.

Parannettavaa löytyy siis aina, mutta siitä huolimatta Suomi on tulevaisuusajattelun kärkimaita. Edellä mainittu professuuri, tulevaisuudentutkimuksen maisteriohjelma sekä eduskunnassa vaikuttava tulevaisuusvaliokunta kielivät kaikki siitä, että tulevaisuus on jo keskuudessamme.

”Suomalaisen tulevaisuusajattelun parlamentaarinen ulottuvuus on ainutlaatuinen koko maailmassa. Teemme myös kansainvälistä tulevaisuusorientoitunutta yhteistyötä esimerkiksi Millenium-projektissa Helsingin noodimme kautta. Näillä näkymin tulevaisuudentutkimus ei niukoista resursseista huolimatta sekään ole poistumassa yliopistomaailmasta, Aalto iloitsee.

Tulevaisuusajattelusta hyötyä työelämässä

Oululainen Tomme Vidnäs muistelee lämpimästi vuotta 2012, jolloin hän sai valmiiksi tulevaisuusorientoituneen pro gradunsa tietojenkäsittelytieteiden tiedekunnassa. Työssään Vidnäs tutki pelinkehityksen tulevaisuutta aina 20 vuoden päähän. Tutkimuksen työkaluna Vidnäs käytti tulevaisuudentutkimuksen yhtä ehkä tunnetuinta menetelmää, Delfoita.

”Delfoi sopii mielestäni moneen muuhunkin paikkaan, kuin tulevaisuusorientoituneeseen työhön. Menetelmä voisi toimia vaikkapa vaatimusmääritelmiä laatiessa täällä ohjelmistopuolella.”

Vidnäsin tulevaisuusosaaminen huomattiin työhaastattelussa paikallisessa oululaisessa mobiiliteknologiaan keskittyneessä ohjelmistoalan yrityksessä.

”Työnantaja oli utelias tulevaisuusajattelua kohtaan, aivan niin kuin minä olin aikanaan bongatessani tulevaisuudentutkimuksen sivuainekokonaisuuden yliopiston humanistisen puolen ilmoitustaululta.”

Vidnäs kertoo, että hänellä ei ole antaa konkreettisia esimerkkejä tulevaisuudentutkimuksen metodologian käyttämisestä työelämässä, mutta ajattelun tasolla tuleva on hyvin usein hänen mielessä.

”Työssäni ajattelin usein kaikkia mahdollisia skenaarioita. Esimerkiksi projektiluonteisessa työssä tällainen skenaarioajattelu on auttanut minua paljon.”

Vidnäs mieltyi tulevaisuudentutkimuksen tieteenalaan niin paljon, että paljastaa haaveilevansa tutkimuksen jatkamisesta.

”Pidin todella paljon tulevaisuudentutkimuksen keskustelevasta ilmapiiristä sekä tavoitteesta tehdä maailma paremmaksi. Sitä paitsi, jos niinkin mahdotonta asiaa kuin tulevaisuutta voidaan tutkia, eikö tällöin voida tutkia aivan kaikkea?”

 

Tulevaisuudentutkimus tieteenalana

» Tulevaisuudentutkimus tuo yksinkertaistettuna esille, mikä tulevaisuudessa on mahdollista, todennäköistä, toivottavaa tai ei-toivottavaa.

» Tiedonalana tulevaisuudentutkimus on poikkitieteellistä ja tavoitteellista.

» Tulevaisuudentutkimuksen yksi tunnetuimmista tutkimusmetodeista on delfoi-menetelmä, jossa tulevaisuuden näkymät pyritään tuomaan esiin tutkittavan kohteen asiantuntijoille lähetettävillä kyselylomakkeilla.

» Delfoi-menetelmä on lähellä laadullista kyselytutkimusta.

» Tulevaisuudentutkimusta voi opiskella Helsingin, Itä-Suomen, Lapin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa, Lappeenrannan ja Tampereen teknillisissä yliopistoissa, Aalto-yliopistossa sekä Åbo Akademissa.

Marko Pinola

Tiedeviestinnän opiskelija, joka on kateellinen Brian Maylle hänen astrofysiikan tohtoriudesta sekä kitaransoittotaidoista.

Lue lisää:

Ammattikorkekoulusta yliopistoon

Opiskelijaroolit-juttusarjassamme esittelemme erilaisia rooleja, joita opiskelijoillamme Oulun yliopistossa on. Viimeisessä jutussa esittelemme ammattikorkeakoulusta yliopistoon jatkaneen informaatiotutkimuksen maisteriopiskelija Hanne Uusitalon.

TEKSTI Laura Tauriainen

KUVAT Laura Tauriainen

Hanne Uusitalo opiskelee neljättä tutkintoaan, mikä on yllättänyt hänet itsensäkin. Peruskoulun jälkeen kun tuntui, ettei hän halua opiskella pitkään, vaan ampaista mahdollisimman pian työelämään. Nyt hän opiskelee Oulun yliopistossa informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa.

”Tuli tehtyä vähän hutitutkintoja. Siinä vaiheessa opiskelu alkoi todella kiinnostaa, kun tajusin, ettei sitä tehdä opettajaa, vaan itseä varten”, aiemmin hiusalaa ja audiovisuaalista viestintää opiskellut Uusitalo sanoo.

Vasta ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi opiskellessaan Uusitalo alkoi tosissaan miettiä mahdollisesti jatkavansa joku päivä yliopistoon. Valmistumisensa jälkeen hän teki lyhyitä työpätkiä kirjastoalalla, mutta vakituista työsuhdetta ei tullut vastaan.

”Vastavalmistuneena ajattelin, etten opiskele enää ikinä, mutta äkkiä se opiskeluinto löytyi uudelleen. Päätin, että jos en saa oman alan töitä, haen yliopistoon jatkamaan kirjastoalan opintoja.”

Uusitalon tavoitteena oli parantaa ja laajentaa työllistymismahdollisuuksiaan. Nykyään monissa kirjastoalan tehtävissä vähimmäisvaatimuksena on korkeakoulututkinto. Uusitalon vuosikurssilla on paljon tuttuja ammattikorkeakoulusta, sillä monella on ollut halu syventää osaamistaan yliopistossa.

”Kaikki vähimmäisvaatimuksen jälkeen on plussaa,” hän toteaa.

Erillisvalinnassa maisteriohjelmaan

Yliopistoon voi hakeutua monta tietä. Uusitalo haki Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen maisteriohjelmaan erillisvalinnassa, jolloin hänen aiempi ammattikorkeakoulututkintonsa samasta pääaineesta riitti hakuperusteeksi.

”Minulla ei ollut pääsykoetta tai haastattelua. Lähetin vain todistukset ja sitten odotin, pääsinkö sisään. Jouduin aika pitkään jännittämään, mutta kun pääsin, olin tosi innostunut”, Uusitalo muistelee.

Uusitalon mielestä suurin ero ammattikorkeakoulun ja yliopisto-opiskelun välillä on itsenäisyys. Yliopistossa omista opinnoista pitää ottaa enemmän vastuuta, mutta vapautta valita on myös enemmän.

”Kyllähän siellä ammattikorkeassa mentiin oman porukan kanssa parijonossa ja käsikädessä luennolta toiselle. Yliopistossa jokaisella on vähän eri opintoja. Kursseilla ei juurikaan vaadita läsnäoloa ja kirjatenttejä on paljon”, Uusitalo luettelee.

Ammattikorkeakouluopiskelu on Uusitalon mukaan koulumaisemaa ja käytännönläheisempää. Siksi hän kokeekin ammattikorkeakoulutaustastaan olevan hyötyä nykyisissä opinnoissaan.

”Ainakin näissä informaatiotutkimuksen opinnoissa osaa joitain juttuja miettiä kirjastotyön käytännön kannalta ihan eri tavalla. Koska minulla on jo työkokemusta, olen valmiiksi miettinyt mikä minua itseäni kiinnostaa. Täällä pitää vaan potkia itseään enemmän, kuin ei ole sellaista kiinteää marssijärjestystä.”

Kohti tieteellisempää opiskelua

Yliopisto-opiskelu poikkeaa käytännönläheisestä ammattikorkeakouluopiskelusta myös tieteellisyydellään. Uusitalon koulutus on aiempaa laajempi, eivätkä kaikki opintojaksot liity välttämättä kirjastoalaan.

”Olen joutunut opettelemaan kokonaan uuden tyylin opiskella. Alussa oli hämmentävää, kun kaikki infotilaisuudet tuntuivat koskevan muita kuin maisteriopiskelijoita. Oman oppiaineen opettajalta sain paljon apua”, kertoo Uusitalo.

Yliopistossa on Uusitalon mukaan myös enemmän opiskelijatoimintaa, kuin ammattikorkeakoulussa. Ainejärjestöt ovat aktiivisia ja järjestävät paljon juhlia ja muita tapahtumia.

”Oma asenne opiskelijatoimintaa kohtaan on muuttunut. Olen yrittänyt aktivoitua enemmän ja olen mukana ainejärjestöni hallituksessa.”

Uusitalon tavoitteena on valmistua kahden vuoden sisällä. Hän on edelleen kiinnostunut kirjastotyöstä, joka on ollut hänen unelma-ammattinsa jo lapsesta saakka.

”Mutta olen avoin myös kaikille muille vaihtoehdoille. Tällä tutkinnolla voi tehdä paljon muutakin”, hän iloitsee.

Kevään yhteishaussa voimaan tulleen ensikertalaiskiintiön myötä yliopistoon pääsy vaikeutuu alaansa vaihtavilla tai ammattikorkeakoulusta jatkavilla. Lisäksi opintotukikuukaudet vähenevät ja opintoraha laskee elokuussa 2017, joten muita rahoitusratkaisuja voi joutua miettimään. Uusitalo kuitenkin kannustaa hakemaan ammattikorkeakoulun jälkeen yliopistoon, jos opiskelumotivaatiota vain löytyy ja se on muutoin mahdollista.

”Yliopistotutkinnon hyvä puoli on se, että sen myötä pystyy tekemään monenlaista”, Hanne Uusitalo toteaa.

Kuka?

Hanne Uusitalo

» 31-vuotias informaatiotutkimuksen maisteriopiskelija, sivuaineenaan viestintä.

» Asuu Oulun keskustassa ja on sinkku.

» Aiemmin opiskellut kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmassa ammattikorkeakoulussa sekä audiovisuaalista viestintää ja hiusalaa.

Laura Tauriainen

34-vuotias tiedeviestinnän maisteri ja copywriter. Löydät hänet Instagramista nimellä @lauratau. Lisäksi hän harrastaa laulamista, koiran rapsuttelua ja lukemista.

Lue lisää:

Oulun yliopisto palkitsi urheilussa menestyneitä opiskelijoitaan

Oulun yliopisto on palkinnut urheilumitalilla yliopistolaiset, jotka sijoittuivat vuoden 2015 urheilukisoissa mitaleille vähintään SM-kisojen yleisissä sarjoissa. Koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja liikuntasuunnittelija Markku Saarela jakoivat mitalit 23. maaliskuuta. Yliopiston urheilumitalilla palkitut: Lääketieteellinen tiedekunta Anna-Karoliina Salo, amer. jalkapallon SM-pronssi Satu Roiha, amer. jalkapallon SM-pronssi  Iina-Lotta Willgren, amer. jalkapallon SM-pronssi Janne Ukonmaanaho, yleisurheilu/ 3000 m ej. SM-kulta Arttu […]

Oulun yliopisto on palkinnut urheilumitalilla yliopistolaiset, jotka sijoittuivat vuoden 2015 urheilukisoissa mitaleille vähintään SM-kisojen yleisissä sarjoissa. Koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilä ja liikuntasuunnittelija Markku Saarela jakoivat mitalit 23. maaliskuuta.

Yliopiston urheilumitalilla palkitut:


Lääketieteellinen tiedekunta

Anna-Karoliina Salo, amer. jalkapallon SM-pronssi

Satu Roiha, amer. jalkapallon SM-pronssi 

Iina-Lotta Willgren, amer. jalkapallon SM-pronssi

Janne Ukonmaanaho, yleisurheilu/ 3000 m ej. SM-kulta

Arttu Jaakkol, bras. jujitsu 2 SM-hopeaa, SM-joukkuekulta

Antti Vikström, jousiammunta SM-joukkuepronssi

Henri Väyrynen, yleisurheilu/pituushyppy SM-hopea, SM-salihopea

 

Luonnontieteellinen tiedekunta

Sara Tervola, amer. jalkapallon SM-pronssi

Mari Saastamoinen, amer. jalkapallon SM-pronssi

Viivi Puoskari, amer. jalkapallon SM-pronssi

Sini Juntunen, amer. jalkapallon SM-pronssi

 

Humanistinen tiedekunta

Iida Rantala, amer. jalkapallon SM-pronssi

Jasmin Ruotsalainen, amer. jalkapallon SM-pronssi

Anna Norrback, amer. jalkapallon SM-pronssi

Henri Savilampi, ITF taekwon-do SM-pronssi

 

Teknillinen tiedekunta

Natalia Blomster, amer. jalkapallon SM-pronssi

Arttu Hirvonen, yleisurheilu/ 110 m aj. SM-hopea

Antti Luukkonen, ammunta (IDPA), MM-kulta, SM-hopea

Jussi Korhonen, leijalautailu/big air SM-hopea

Mika Nissinen, amer. jalkapallo SM-hopea

Seppo Honkanen, laskuvarjohypyt SM- joukkuehopea

 

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu

Anna Alapeteri, amer. jalkapallon SM-pronssi

Arttu Vattulainen, yu yleisurheilu / 10 000 m ja 5 000 m SM-kulta, SM-hopea

Jenni Kukkonen, pikaluistelu SM-hopea, SM-pronssi

 

Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta

Teemu Tokola, miekkailu, SM-kulta, SM-joukkuekulta

Innostus tuo päivään lisää tunteja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Jussi-Pekka Tolonen haluaa selkeyttää opintoja ja tuoda kampukset lähemmäs toisiaan.

TEKSTI Heidi Hahtola

KUVAT Anna Mansisto

Jussi-Pekka Tolosen, 27, vuorokaudessa tuntuu olevan tavallista enemmän tunteja, niin monessa hän on mukana. Lääketiedettä opiskeleva Tolonen teki viime vuonna opintojensa ohella väitöskirjaa, ohjasi kaverinsa kanssa TerwaSpeksiä ja toimi opiskelijaedustajana tiedekuntansa toimielimissä.

”Olen tosi innostuva tyyppi. Jos jokin asia kiinnostaa minua, minulla riittää energiaa siihen”, Tolonen kertoo hymyillen.

Nyt hän pitää välivuotta opiskelusta keskittyäkseen väitöskirjaansa, mutta kalenterin täyttää tutkimuksen ohella pesti Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen toisena koulutuspoliittisena vastaavana.

Jo toimikauden alussa työtä on riittänyt. Ylioppilaskunta päivittää parhaillaan omaa linjapaperiaan, jossa määritellään ylioppilaskunnan keskeisimmät poliittiset kannat. Etenkin koulutuspoliittisia kysymyksiä on mietitty paljon.

Myös Oulun yliopiston koulutuksen johtosäännön työn alla oleva päivitys on opiskelijoiden kannalta keskeinen asia. Koko Suomen korkeakoulukenttää puolestaan koskettavat koulutukseen ja tutkimukseen kohdistetut leikkaukset.

”Suomen hallituksen toimet ovat lyhytnäköisiä, ja se on yksi syy, miksi haluan toimia koulutuspolitiikan parissa. Nyt eletään vaikeita aikoja ja on huolehdittava, että yliopiston kannalta tärkeitä asioita ei menetetä. Erityisesti opiskelijoiden edunvalvonta on minulle tärkeää.”

Oppia Iso-Britanniasta

Vertailukohtaa suomalaiseen koulutuspolitiikkaan Tolonen on saanut Iso-Britanniassa vietetyistä kolmesta vuodesta. Hän opiskeli ennen lääketieteen opintojaan fysioterapeutiksi Lontoon King’s Collegessa.

Maailman parhaiden yliopistojen joukkoon sijoittuva King’s College teki Toloseen vaikutuksen opintojen selkeydellä. Kurssit olivat teemojen ympärille rakennettuja moduuleita ja henkilökunta kiinnitti huomiota opetuksen laatuun. Samaa selkeyttä hän toivoo myös suomalaisiin yliopistoihin. Tolonen näkee Oulun yliopiston helmikuussa esitellyn uuden strategian olevan hyvä avaus tähän suuntaan.

”Koulutuspolitiikan kuumia kysymyksiä ovat rakenteellinen kehittäminen sekä yliopistojen profiloituminen ja yhteistyö. On hyvä, että yliopistot joutuvat jollain lailla kiteyttämään toiminta-ajatuksensa. Oulun yliopistossa suunta on aiemmin ollut ehkä hieman hukassa”, hän toteaa.

Lisäksi Tolonen kaipaa opintoihin joustavuutta opintosuoritusten aikataulutuksen ja arviointimenetelmien suhteen. Iso-Britanniassa osaamista arvioitiin perinteisen tentin sijaan monin eri tavoin, kuten ryhmätenttien ja harjoitustöiden avulla. Myös Oulun yliopiston ylioppilaskunta haluaa edistää siirtymää kohti tentitöntä yliopistoa.

”Tentti ei ole minusta paras tapa oppia tai arvioida osaamista. Arviointimenetelmien monipuolistuminen tekee koulutuksesta dynaamisempaa ja nostaa laatua”, Tolonen uskoo.

Väitöskirja työn alla

Tolosen omia opintoja voisi kuvata niin ikään dynaamisiksi, onhan hänellä jo toinen vuosi väitöskirjantekoa käynnissä. Lääketieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjan valmistelu jo perusopintojen aikana on melko yleistä. Väitteleminen tapahtuu kuitenkin vasta valmistumisen jälkeen.

Tolosen biokemian väitöskirjassa tarkastellaan solujen tukijärjestelmään kuuluvaa kollageenia sekä hypoksiaa, eli sitä, miten solu reagoi happipitoisuuden laskuun.

”Hypoksia liittyy moneen asiaan aina diabeteksesta painon hallintaan. Alan tutkimuksella on paljon potentiaalia, mutta myös tutkijoita ja kilpailijoita on paljon”, Tolonen selventää.

Väittelemisen jälkeen Tolonen aikoo suunnata vielä ulkomaille. Häntä kiinnostaa tutkimuksen teko Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa. Tulevaisuudessakaan mies ei aio keskittyä vain yhteen asiaan.

”Haluaisin työskennellä yliopistosairaalassa, jotta voisin opettaa, tehdä tutkimusta ja toimia myös potilaiden parissa”, Tolonen visioi.

OYY uusi ympäristö

Vaikka Tolonen on kokenut opiskelijavaikuttaja, oli ylioppilaskunta hänelle uusi maailma. Yksi syy tähän on Kontinkankaan ja Linnanmaan kampuksien erillisyys. Kampuksien välisen yhteistyön tiivistäminen on hänelle tärkeä asia.

”Järjestimme taannoin koulutuspoliittisen jaoston kokouksen Kontinkankaalla ja se keräsi hyvin väkeä molemmilta kampuksilta. Kyse on ennen kaikkea asenteellisesta asiasta ja siitä, että koemme olevamme yksi yliopisto”, Tolonen toteaa.

Lontoossa opiskellessaan hän toimi usein linkkinä opiskelijoiden ja henkilökunnan välissä. Tiedon kulku on Tolosen mielestä keskeistä opetuksen laadun takaamiseksi.

”Jos opiskelijoita vaivaa jokin, on tärkeää, että tieto kulkee henkilökunnan suuntaan.”

Opiskelijat voivat myös itse tarttua toimeen. Esimerkiksi lääketieteellisessä tiedekunnassa eri toimielimien opiskelijajäsenet ovat kokoontuneet miettimään koulutuspoliittisia asioita.

”Yliopisto on meidän yhteinen ja nuorilla ihmisillä on varmasti paljon hyviä ajatuksia. Haluaisin nähdä lisää sitä, että ihmiset olisivat aidosti innoissaan siitä, mitä täällä tehdään ja haluaisivat kehittää sitä”, Tolonen kannustaa.

Kuka?

» 27-vuotias.
» Kotoisin Oulusta, asuu Etu-Lyötyssä.
» Opiskelee Oulun yliopistossa lääketiedettä viidettä vuotta. Aiemmin opiskellut King’s Collegessa Lontoossa fysioterapeutiksi.
» Työskennellyt viime aikoina lääkärinä Nivalan ja Pudasjärven terveyskeskusten vuodeosastoilla ja tehnyt apupäivystyksiä neurologian päivystyspoliklinikalla.
» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen koulutuspoliittinen vastaava ja kopo-jaoston puheenjohtaja.
» Vapaa-ajalla mukana tekemässä TerwaSpeksiä, soittaa bändissä ja aikoo juosta 1500 kilometriä tämän vuoden aikana.
» Lapsena unelma-ammatti oli lääkäri.
» Haaveilee, että olisi tulevaisuudessakin onnellinen.
» Toivoo inhimillisempiä arvoja Suomen hallitukselle.

Heidi Hahtola

Tiedeviestinnän opiskelija ja freelancer, joka kurkottaa usein oman käsityskykynsä ulkopuolelle.

Lue lisää:

Kun sanat ja teot eivät kohtaa

Maailma ja Suomi vuonna 2016 ovat ahdistavia paikkoja. Vain muutamia kuukausia Pariisin terrori-iskujen jälkeen sama tapahtui Brysselissä. Terrorismin uhka voimistuu, minkä vuoksi tuntuu voimattomalta. Mutta ei auta vaipua epätoivoon, vaan taistella oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolesta. Samaan aikaan kun Eurooppa ja muu maailma koettavat taistella terrorismia vastaan, Suomessa opiskelijat pyrkivät estämään opintotukeen kohdistuvat mahdolliset leikkaukset. […]

Maailma ja Suomi vuonna 2016 ovat ahdistavia paikkoja. Vain muutamia kuukausia Pariisin terrori-iskujen jälkeen sama tapahtui Brysselissä. Terrorismin uhka voimistuu, minkä vuoksi tuntuu voimattomalta. Mutta ei auta vaipua epätoivoon, vaan taistella oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolesta.

Samaan aikaan kun Eurooppa ja muu maailma koettavat taistella terrorismia vastaan, Suomessa opiskelijat pyrkivät estämään opintotukeen kohdistuvat mahdolliset leikkaukset. Professori Roope Uusitalon esittämät ”uudistukset” ovat karua luettavaa: lähes 90 euron leikkaus opintorahaan kuukaudessa, opintotukikuukausien väheneminen, mikä tekee opiskeluista joustamattomampaa, opintotukivaatimusten tason nousu ja opintolainan osuuden kasvaminen. Tämä kaikki tekee pääsääntöisestä opiskelusta haastavaa ja tulevaisuudesta taloudellisesti epävarmaa. Korkeakouluopiskelusta uhkaa tulla harvojen etuoikeus.

Näiden tummien pilvien ollessa korkeakouluopiskelun yllä, opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen kokee voivansa twiitata ”Koulutus, sivistys, oppiminen ja osaaminen. Niihin nojaa Suomen tulevaisuus!”, vaikka hän on toteuttamassa historiallisen isoja leikkauksia korkeakouluihin ja huonontamassa opiskelijoiden toimeentuloa. Pieni vinkki Sanni, olisi parempi olla hetki hiljaa eikä twiitata mitä sattuu. Ministerin sanoissa ja teoissa on nimittäin räikeä ristiriita.

Opintotukileikkaukset varmistunevat kevään hallituksen kehysriihessä. Niitä vastaan järjestetty opintotukimielensosoitus Helsingissä sai maaliskuussa opiskelijat hyvin liikkeelle. Oulussakin järjestettiin Rotuaarilla mielenilmaus, jossa laulettiin Gaudeamus igituria. Opiskelijoita oli siellä kiitettävästi paikalla.

Toisin kävi, kun Oulun yliopiston ylioppilaskunta yhdessä Oulun yliopiston koulutusrehtori Helka-Liisa Hentilän ja viestintäjohtaja Marja Jokisen kanssa pitivät Missä mennään koulutuksessa? -tilaisuuden maaliskuun lopussa Linnanmaan kampuksella. Paikalla oli vain kourallinen opiskelijoita ja pari henkilökunnan jäsentä. Tilaisuus järjestettiin, koska opiskelijat olivat sellaista pyytäneet. He halusivat tietää, mitä Oulun yliopistossa tapahtuu ja millaisia mahdollisia muutoksia on tulossa. Mutta ilmeisesti tiedonjanoa ei sitten ollutkaan.

TellUs-stagella järjestetty vajaan kahden tunnin tapahtuma olisi ollut täydellinen tilaisuus kysyä Oulun yliopiston koulutukseen liittyvistä kehittämishankkeista tai siitä, missä vaiheessa Oulun yliopiston tutkintoportfolion uudistaminen on. Eli olisi ollut mahdollisuus kysyä, millä laajuudella eri tiedekunnissa otetaan käyttöön laaja-alaiset kandit, jos otetaan. Opiskelijat, tulkaa ja menkää teitä varten järjestettyihin tapahtumiin ja näyttäkää, että teitä kiinnostaa!

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: