Oulun Tutkijoiden yössä voi vierailla virtuaalisessa eläinmuseossa – Selvitimme myös, mitä uutta sijaintia etsivälle eläinmuseolle kuuluu nyt

Tänä vuonna Oulun yliopiston Tutkijoiden yössä on tarjolla yli 30 työpajaa, luentoa ja esitelmää eri tieteenaloilta. Illan aikana on mahdollisuus vierailla myös yliopiston eläinmuseon virtuaalitodellisuusversiossa. Tutkijatohtori Matti Pouken mukaan virtuaaliversio on uskollinen alkuperäiselle kohteelle. Toki virtuaalitodellisuus mahdollistaa myös asioita, joita tosielämän museo ei voinut tarjota. Siksi osaan museon eläimistä on lisätty esimerkiksi pieniä ekstrajuttuja, kuten animaatioita ja äänijälkiä. 

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Perjantaina 27. syyskuuta Oulun yliopiston Linnanmaan kampuksella järjestetään neljättä kertaa Tutkijoiden yö.

Syyskuun viimeisenä perjantaina järjestettävä tiedetapahtuma järjestetään Suomessa Oulun lisäksi yhdessätoista muussa kaupungissa, yhtä aikaa yli 300 eurooppalaisen kaupungin kanssa.

Oulussa Tutkijoiden yön ohjelmaan kuuluu niin työpajoja, paneelikeskusteluita kuin luentojakin. Aiemmilta vuosilta palaavat monet suositut työpajat, kuten logopedian työpaja, jossa ovat mukana lukukoira ja -kissa, Ötökkäakatemia ja vesiötökät ja arkeologien muumiotutkimus.

Tänä vuonna illan ohjelmassa on myös virtuaalinen eläinmuseo. Tutkijatohtori Matti Pouke Jokapaikan tietotekniikan tutkimusyksiköstä (Ubicomp) kertoo, että museoon pääsee tutustumaan salissa TF103 virtuaalitodellisuuslasit silmillä.

Kyseessä on ohjelmakuvauksen mukaan interaktiivinen room-scale virtuaalitodellisuuskokemus. Tämä tarkoittaa sitä, että virtuaalitodellisuudessa pystyy etenemään jonkin verran myös fyysisellä kävelyllä, muuten liikkuminen tapahtuu virtuaalimaailman sisällä.

Linnanmaan kampuksella sijainnut Oulun yliopiston eläinmuseo suljettiin loppuvuonna 2017. Perusteena sulkemiselle oli tarve saada kasvavalle kampukselle lisää tilaa ruokailulle ja opiskelulle. Näyttelytilan alakerta tulikin Juveneksen Foodoo-ravintolan ruokailutilaksi, toisen kerroksen tilat tulevat Oulun ammattikorkeakoulun käyttöön. Jo museon sulkemisaikaan tiedotettiin suunnitelmista museon 3D-mallintamiseksi.

Tilan kuvantamistyö alkoi museon ovien sulkeutumisen jälkeen joulukuussa 2017, kun museo laserkeilattiin ja valokuvattiin. Niiden perusteella tilasta muodostettiin 3D-malli. Vaikka Linnanmaan näyttelytila oli kooltaan mittava, noin 800 neliömetriä, Matti Pouken mukaan kaikista työläin osuus koko projektissa on ollut museon eläinten 3D-mallintaminen. Eläimiä on skannattu yksi kerrallaan Ubicompin tiloissa olevalla 3D-skannerilla.

”Vaikka museosta onkin digitoitu jo vaikka kuinka paljon, työtä vielä piisaa. Kyseessä on kuitenkin kymmenistä tuhansista näytekappaleista.”

Matti Pouken mukaan virtuaalinen eläinmuseo on uskollinen alkuperäiselle kohteelle. Virtuaaliversiota suunnitellessa kuultiin esimerkiksi eläinmuseon henkilökunnan kantoja siitä, mikä museossa oli erityisen merkityksellistä ja mitkä asiat pitäisi ehdottomasti säilyttää.

”Ulkoasultaan ja geometrialtaan tilat ovat yksi yhteen. Esimerkiksi mittakaava on säilytetty niin, että [museon näyttelyssä esillä olleiden] karhun ja hirven koko tulisi mahdollisimman hyvin toistetuksi virtuaalimaailmassakin. Dioraama oli oma lisänsä, sen tuottaminen ja säilyttäminen on tehty mahdollisimman yksityiskohtaisesti.”

Virtuaalitodellisuus mahdollistaa luonnollisesti myös asioita, joita perinteinen museo ei voinut tarjota. Osaan museon eläimistä on lisätty lisäksi pieniä ekstrajuttuja, kuten animaatioita ja äänijälkiä. Virtuaalimuseossa liikuskellessa voi esimerkiksi klikata museon kohdetta ja saada siitä lisätietoa, sillä ohjelmassa on integraatio alkuperäiseen lajitietokantaan.

Lisäksi maailmasta löytyy interaktiivinen virtuaalimetsä, jossa voi nähdä, miltä museon kokoelmassa ollut eläin näyttäisi luonnossa alkuperäisessä ympäristössään.

Museota suunnitellaan osaksi Tietomaata

Eläinmuseon sulkemisesta käytiin pari vuotta sitten paljon tunteikasta keskustelua: museon puolesta tehtiin valtuustoaloitteita, adresseja, vetoomuksia ja mielipidekirjoituksia. Museon mahdollisesta muutosta Linnanmaalta oli tosin ennen sulkemispäätöstä puhuttu vuosien ajan, ja Oulun ylioppilaslehtikin kirjoitti horisontissa häämöttävästä muutosta jo vuonna 2016. 

Sulkemispäätöksestä tehtiin viime vuoden tammikuussa myös tutkintapyyntö oikeuskanslerilleVuosi sitten annetussa ratkaisussa apulaisoikeuskanslerin sijainen Kimmo Hakonen totesi, että Oulun kaupunki ei käsitellyt eläinmuseota koskevaa valtuustoaloitetta ajoissa. Oulun yliopiston osalta ei ilmennyt toimenpiteitä edellyttävää lainvastaista tai virheellistä menettelyä tai laiminlyöntiä.

Torstaina 17. tammikuuta tiedotettiin, että eläinmuseon tulevaisuutta selvittänyt työryhmä ehdottaa ”uudentyyppisen luontonäyttelyn” sijoittamista tulevaisuudessa Tiedekeskus Tietomaan kolmanteen kerrokseen.

Tietomaa on osa Luuppia. Museo- ja tiedekeskus Luupin johtaja Jonna Tamminen sanoo nyt, ettei asiasta ole tehty vielä virallista päätöstä kaupungin toimesta. Suunnitelmista on kyllä valmistunut elokuun lopussa raportti, jossa ehdotetaan eläinmuseon näyttelyn sijoittamista joko Tietomaan kolmanteen tai neljänteen kerrokseen. Raportti on myös luovutettu Oulun kaupunginjohtajalle Päivi Laajalalle ja yliopiston rehtorille Jouko Niinimäelle.

Tammisen mukaan alustavan näyttelysuunnitelman työnimi on ihminen ja luonto. Näyttelyn ajatuksena on tarkastella erilaisia ympäristöjä eläimen näkökulmasta. Näyttelysuunnitelman laadinnassa on Tammisen mukaan kuultu niin Tietomaan kävijöitä kuin oululaisia opettajiakin. Vastauksista ilmeni, että uudessa eläinmuseossa tulisi olla tiedekeskukselle tyypillisiä vuorovaikutteisia elementtejä, mutta myös eläinmuseon täytettyjä eläimiä.

Jonna Tammisen mukaan Tietomaassa näyttelytila olisi kooltaan huomattavasti Linnanmaata pienempi. Myös kerroskorkeus on huomattavasti aiempaa tilaa matalampi. Siksi esimerkiksi linnustoa ei voi pitää esillä samalla lailla kuin Linnanmaalla – erilainen tila vaatii erilaisia keinoja esittämiseen.

Museohankkeen tarkemmasta aikataulusta Tamminen ei osaa vielä sanoa. Vaikka raportti on laadittu ja luovutettu eteenpäin, virallisia päätöksiä ei ole tehty.

Myös Tietomaan sijainti on vielä avoinna. Helmikuussa tiedotettiin, että koko Luuppi haluttaisiin siirtää lähemmäs keskustaa. Luupin toimintakonsepti- ja tilatyöryhmä esitti tuolloin, että keskustaan rakennettaisiin Luupille nykyaikainen näyttely- ja tapahtumatila, joka ”yhdistää aivan uudella toimintamallilla Pohjois-Pohjanmaan museon, Tiedekeskus Tietomaan ja Oulun taidemuseon”.

Jonna Tammisen mukaan hanketyöryhmän työskentely on edelleen käynnissä, ja sen työ jatkuu helmikuun loppuun asti. Yhtenä vaihtoehtona tosiaan on, että vanhojen tilojen sijaan rakennetaan kokonaan uusi rakennus. Muitakin versioita on esitetty, ja yhdessä skenaariossa nykyiset tilat peruskorjattaisiin, Tamminen sanoo.

”Helmikuun loppuun mennessä tehdään päätös siitä, mikä tuleva tila on.”

Dioraamaa tarjottiin tekijälle

Eläinmuseon tulevaisuus näyttää johtavan Tietomaahan, mutta entäs nykyhetki?

Oulun yliopisto on kertonut olevansa sitoutunut rahoittamaan uuden näyttelyn rakentamista ja tukemaan sen toimintaa jatkossakin.

Yliopiston viestintäjohtaja Marja Jokinen sanoo, että tutkimukselle ja koulutukselle relevantit eläinmuseon kokoelmat ovat yliopiston kampuksella. Tutkimuskokoelmat ja työskentelytilat sijaitsevat nyt kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä. Osa näyttelyn systemaattisesta osastosta on siirretty myös yliopiston J-käytävän varrelle.

Museon sulkemishetkellä paljon keskustelua herätti näyttelytilan seinään rakennettu dioraama, yli 50-metrinen kolmiulotteinen teos, jossa Suomenlahti vaihtuu Jäämereksi ja kesä talveksi.

Oulun yliopiston hallitus ehdotti viime vuoden elokuussa dioraaman osittaista säilyttämistä sen nykyisissä tiloissa. Yliopisto esitti dioraaman tekijälle, konservaattori Heikki Kangasperkolle, että dioraaman kolme ensimmäistä osaa jäisivät entisen eläinmuseon tilaan, ja muut dioraaman osat välivarastoitaisiin vielä myöhempää sijoitusta varten. Hallitus tarjosi Kangasperkolle myös mahdollisuutta vastaanottaa teos itselleen.

Yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru kertoo, että Foodoon ravintolan rakentamisen valmistelun yhteydessä dioraamojen ja niiden taustamaalausten säilyttämisen mahdollisuutta selvitettiin Oulun kaupungin museon kulttuuriperintötyön asiantuntijan avustuksella.

”Esimerkiksi ulkoseinien teknisten korjausten vuoksi taustamaalaukset oli irrotettava. Selvitystyössä ilmeni, ettei taustamaalauksia saada irrotettua kokonaisina, koska ne oli maalattu kipsilevyille, jotka oli kiinnitetty tiheästi kiinni runkoon. Sen vuoksi maalaukset oli purettava, mutta osa maalauksista on jätetty seinien sisään tulevia sukupolvia varten”, Kiuru sanoo.

Hänen mukaansa dioraamoissa olleet eläimet ja muu tarvittava materiaali on varastoitu tulevaa mahdollista sijoituspaikkaa odottamaan.

Virtuaalimuseo esille kaupunginkirjastoon?

Vaikka eläinmuseon ovet sulkeutuivat jo pari vuotta sitten, virtuaaliversio elää ja kehittyy edelleen.

Matti Pouken mukaan virtuaalimuseon kehitystyö on kylläkin ”hyvin resurssi-intensiivistä”, eläinten skannaus vaatii paljon työtä. Siksi aivan koko aineistoa ei luultavasti pystytä koskaan skannaamaan.

Tutkijoiden yön jälkeen virtuaalista eläinmuseota on suunniteltu tuotavaksi osaksi yliopiston uutta, kasvitieteellisen puutarhan yhteydessä olevaa vierailukeskusta. Pouken mukaan toiseksi sijoituspaikaksi on mietitty Oulun kaupunginkirjastoa, jossa voi jo tutustua VR-laitteiden avulla omaan virtuaalikirjasto-sovellukseen.

 

Viisi poimintaa Oulun Tutkijoiden yön ohjelmasta

Reaaliaikainen leikkaussalidemo VR-laseilla ja 360-kameralla 5G-verkossa, TF103

Kiinnostaako kurkata leikkaussaliin? Voit siirtyä lääketieteen opiskelijan tai asiantuntijan rooliin VR-lasien avulla. Leikkaustilanne on 360-kameralla kuvattu, ja sitä voi tarkastella eri näkökulmista. Voit nähdä potilastilanteen lääkärin silmin. Silloin näet myös AR-lisätietoja, joita lääkäri saa potilaasta reaaliajassa antureiden välityksellä.

Virtuaalinen kirjastomatka, TF103

Virtuaalisella kirjastoreissulla voi tutustua fantasiamaailmoihin, löytää piilotetut kirjavinkit, liikutella esineitä, kohdata kirjastokissan, kirjoittaa oman tarinasi kirjaan ja jättää sen halutessasi muiden käyttäjien luettavaksi.

Tutustu tutkijoiden tutkimusmatkoihin, Tellus Stage kello 17.30–18

Tellus Stagella on tarjolla kolmen Oulun yliopiston tutkijan kuvitettuja esityksiä heidän tekemistään tutkimusmatkoista eri puolille maailmaa. Esitysten aiheina ovat Lönnrotin jäljillä Karjalassa vienankarjalaa tutkimassa (Niina Kunnas, kielentutkimuksen dosentti), Ugandassa ja Ruandassa vuorigorilloja tutkimassa (Juho-Antti Junno, kulttuuriantropologian tutkijatohtori) ja Ark(t)ista aherrusta – tutkijan päivä Pohjois-Norjan tuntureilla (Olli Karjalainen, luonnonmaantieteen tohtorikoulutettava).

Paneelikeskustelu: Millaisen jäljen teknologia jättää ihmiseen? Tellus Stage kello 18.15–19.15 

Stagella järjestetään paneelikeskustelu, jossa neljä tutkijaa eri aloilta tuo oman näkökulmansa siihen, miten teknologia vaikuttaa ihmiseen. Mukana ovat tietojenkäsittelytieteen professori Netta Iivari, yhdyskuntasuunnittelun professori Tarja Outila, kasvatustieteen tohtori, tutkija Jonna Malmberg ja kasvatustieteen tohtori, tutkija Teemu Suorsa.

Kuluttajien geenitestit avaavat ikkunoita menneisyyteen ja tulevaisuuteen, Tellus Stage kello 19.30–20.30 

Geneettiseen sukututkimukseen perehtynyt filosofian tohtori, tietokirjailija ja Sitran johtava asiantuntija Marja Pirttivaara kertoo luennollaan kuluttajien geenitesteistä ja valottaa, miten niitä voi hyödyntää harrastuksena tai kansalaistieteessä.

 

Oulun Tutkijoiden yön ohjelmaa on Linnanmaan kampuksella kello 17–21. Koko ohjelmaan voi tutustua yliopiston verkkosivuilla. Kajaanin yliopistokeskus ja Sodankylän geofysiikan observatorio järjestävät lisäksi illan aikana omaa ohjelmaa. 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Jäähyväiset eläinmuseolle – tulevaisuudessa museon tilassa ruokaillaan ja opiskellaan

Oulun yliopiston eläinmuseo sulki ovensa perjantai-iltapäivänä. Oulun yliopisto vakuuttaa museon toiminnan jatkuvan myös muuton jälkeen, kriitikot pitävät muuttopäätöstä arvokkaan kokonaisuuden tuhoamisena.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä, maailma houkutti pois morsion… 

Juha Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä saa pienen hapuilun jälkeen mukaan tunnetta ja pontta.

Tässä ympäristössä ja hetkessä näissä surumielisissä sanoissa on murheellinen lataus.

Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan, kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.

Yhteislaulu oli osa ”Eläinmuseon puolustusjuhlaa”, Oulun yliopiston eläinmuseon toiseksi viimeisenä aukiolopäivänä 30.11. järjestettyä, museon muuttoa vastustavaa tapahtumaa.

Eläinmuseon kohtalosta on tänä syksynä käyty tunteikasta keskustelua: museon puolesta on tehty valtuustoaloitteita, adresseja, vetoomuksia ja lukuisia mielipidekirjoituksia.

Museon mahdollisesta muutosta Linnanmaalta on kuitenkin puhuttu jo vuosien ajan. Oulun ylioppilaslehti kirjoitti horisontissa häämöttävästä muutosta vuonna 2016. 

Nyt, marras-joulukuun vaihteessa, lähdön hetki on käsillä.

Toisin kuin esimerkiksi Kalevassa (ja Oulun ylioppilaslehdessä ennen oikaisua) kirjoitettiin, torstai ei ollut vielä museon viimeinen aukiolopäivä, vaan museon ovet olivat avoinna myös perjantaina 1.12. Perjantai oli Anni Kinnusen Perhosefekti-taidenäyttelyn viimeinen esilläolopäivä.

Vaikka Oulun yliopisto on vakuuttanut eläinmuseon toiminnan jatkuvan myös muuton jälkeen, torstaina ilmassa oli lopullisuuden tuntua, heikko aavistus hautajaisista.

Päivän aikana museossa vieraili satoja vieraita, opiskelijoita, henkilökuntaa, paljon myös lapsiperheitä.

Vitriinien välistä sujahtelikin jatkuvana virtana pieniä lapsia, nuoremmat torkkuivat rattaissaan ja lastenvaunuissa.

”Museon puolustaminen on näemmä sukupolvia yhdistävä asia: paikalla ovat nuoret ja vanhat, ainoastaan keski-ikä on ohitettu”, totesi tilaisuuden järjestäjä Juha Markkola puheenvuorossaan.

”Torstain tarkkaa kävijämäärää ei pysty arvioimaan, mutta sanoisin, että reilusti yli kaksisataa kävijää on vieraillut päivän aikana. Tilaisuudessa kiertäneeseen adressiin tuli päivän aikana noin 110 nimeä. Heti aamusta asti porukkaa tuli, pitkälle iltapäivään asti”, kertoi museon tutkimusteknikko Tuula Pudas. 

Torstain tapahtumassa useissa puheissa tartuttiin professori Jouni Aspin maanantaina 27.11. julkaistuun haastatteluun Kalevassa. Haastattelussa Aspi arveli, ettei päätös ”niin dramaattista ole. Näyttely on ollut historiansa aikana monessa paikassa. Se jopa paloi talvisodan pommituksissa.” Samassa haastattelussa hän sanoi, että ”eläinmuseon lopetus tarjoaa mahdollisuuden uudistumiseen”.

Tätä optimismia ei moni paikalla ollut tuntunut oikein jakavan.

 

Museo muuttaa ruokailun tieltä

Paikalle tapahtumaan oli järjestäjien mukaan kutsuttu myös Oulun yliopiston hallitus, rehtori Jouko Niinimäki, yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru, Suomen Yliopistokiinteistöjen (SYK) edustaja, Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala, Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä ja kulttuurijohtaja Risto Vuoria.

Oulun yliopiston johtoa tilaisuudessa edusti viestintäjohtaja Marja Jokinen.

Puheenvuorossaan Jokinen painotti sitä, että Oulun yliopiston tavoitteena on pitää museo toiminnassa muuton jälkeenkin, ja jopa kasvattaa sen vierailijamääriä ja vetovoimaisuutta – minne sitten muutto lopulta viekään.

Tieteelliset kokoelmat ja museon systemaattinen osa jäävät Linnanmaalle, mutta yleisönäyttelyn jatko on edelleen hämärän peitossa.

Museon kokoelmista rakennettavan näyttelyn sijoittamista pohtinut työryhmä on esittänyt uudeksi sijoituspaikaksi Pohjois-Pohjanmaan museon alakertaa. Lopullista päätöstä asiasta ei ole kuitenkaan tehty.

Eläinmuseon nykyisten tilojen on joka tapauksessa oltava tyhjänä tammikuun loppuun mennessä.

Jokisen mukaan yliopistolla kiertäneet huhut eläinmuseon tilalle tulevasta pikaruokapaikasta eivät pidä paikkaansa: kyse on nykyisen Juveneksen omistaman Foodoon laajentumisesta.

Eläinmuseon alakerran tiloja tullaan hyödyntämään ravintolakäytössä. Tilaan ei tulee omaa keittiötä, vaan viereisen Foodoon keittiö remontoidaan niin, että sen kapasiteetti riittää kasvaneelle ruokailijamäärälle.

Muulloin kuin lounasaikaan tiloja voi käyttää esimerkiksi ryhmätyö- ja opetustiloina, ja myöhemmin myös tapahtumien järjestämiseen.

Museon toisen kerroksen tilat tulevat Oamkin käyttöön.

Linnanmaalle tarvitaan lisää ravintolapaikkoja tarvitaan Oamkin muuton vuoksi. Marja Jokisen mukaan toisena vaihtoehtona olisi uudisrakennuksen rakentaminen, ja siihen ei yliopisto eikä Oamk pysty sitoutumaan.

 

Oulun ylioppilaslehti 2017.
”Eläinkunta ei ole virtuaalinen juttu. Meillä tulisi olla oikeus nähdä oikeita eläimiä oikeissa ympäristössään. Virtuaaliesittelyt eivät korvaa museota.” Elna Stjerna toivoi tulevansa kuvatuksia Heikki Kangasperkon dioraaman edessä.

 

Dioraama on tiede- ja taideteos

Nykyisissä tiloissa eläinmuseo on ollut vuodesta 1984 alkaen.

Linnanmaan tilojen erikoisuutena on konservaattori Heikki Kangasperkon maalaama, 57 metriä pitkä dioraama, jossa Suomenlahti vaihtuu Jäämereksi ja kesä talveksi.

Ritva Kangasperko, Heikki Kangasperkon tytär, piti torstain tapahtuman alussa puheen Skypen välityksellä.

Kangasperko kritisoi puheenvuorossaan muuttopäätöstä siitä, ettei siinä ole laisinkaan huomioitu museon dioraaman erityisyyttä ja ainutlaatuisuutta.

”Kyseessä on sekä taideteos, että tiedeteos. Aivan ihmeelliseltä tuntuu tämän poistaminen.”

Kaikille torstain puhujille yhteistä tuntuikin olevan pettymys asian lopputulokseen. Lähteminen Linnanmaan tiloista koettiin valtavana menetyksenä.

Elna Stjerna sanoi puheenvuorossaan päätöksen vieneen Oulun yliopiston ”sivistysyliopistojen sarjasta mutasarjaan”.

”Vallan näyttävät ainakin Oulun yliopistossa ottaneen markkinavoimat. Ei minulla ole mitään markkinavoimia vastaan silloin, kun ne suuntaavat voimavaransa edes osittain yhteiseksi hyväksi, ei pelkästään yksityisen voiton tavoitteluksi. Nyt veronmaksajien rahoilla ja osaavien ihmisten työllä on aikaansaatu, kansalaisten rakastama kokonaisuus ollaan tuhoamassa.”

Oulun yliopistolla viestintäpäällikkönä ja kulttuurikoordinaattorina työskennellyt, vuonna 2008 työstään eläköitynyt Stjerna kritisoi myös esitystä näyttelyn 3D-mallintamisesta.

Hän pitää sitä sinänsä hyvänä lisänä, mutta ei missään nimessä aidon asian korvaajana.

”Eläinkunta ei ole virtuaalinen juttu. Meillä tulisi olla oikeus nähdä oikeita eläimiä oikeissa ympäristössään. Virtuaaliesittelyt eivät korvaa museota.”

Linnanmaalla ravintola Foodoota vastapäätä sijaitsevalla eläinmuseolla on ollut nykyisissä tiloissa lääniä noin 800 neliömetriä.

Yleisönäyttely käsittää 1300 selkärankaista ja yli 3000 selkärangatonta Suomen eläinlajistolle tyypillistä eläintä.

Yleisönäyttelyssä on ollut kuitenkin esillä vain pieni murto-osa museon kaikista kokoelmista: kokoelmaan kuuluu yli 50 000 selkärankaisen eläimen näytettä ja yli 2 miljoonan selkärangattoman eläimen näytteet.

Näyttelyssä on ollut vuosittain yli 30 000 vierailijaa.

Museon kokoelmien hajottaminen harmitti Stjernaa: ”Eiväthän ne enää muodosta yhtenäistä kokoelmaa. Tämä on jo toinen kokoelma, joka laitetaan pois tarkoitusta vastaavasta tilasta: geologian museolle kävi aikoinaan samalla lailla.”

”Ihmettelenpä mistä idea on saanut alkunsa. Kehnoimpinakin aikoina on tehty hienoja juttuja – miten nyt ei ole enää henkeä pitää tätä yllä?”

Stjerna esitti myös haasteen Oulun kaupungille.

”Jos Oulu haluaa brändätä itsensä Capital of Northern Scandinaviaksi, Pohjois-Skandinavian pääkaupungiksi, täällä olisi valmis eläimistö tuosta ympäristöstä. Miksei tätä haluta hyödyntää?”

 

Museo on myös tieteen popularisointia

Torstai-iltapäivänä mieli oli haikea myös Jaana Raudaskoskella, englantilaisen filologian opiskelijalla.

Hän kertoi surevansa eniten lasten puolesta.

”Kun täällä päässä yliopistoa pyörii, näkee kuinka paljon täällä käy lapsia. Tämä museo on luontokasvatuksellisestikin tärkeä asia. Humanistina tuntuu pahalta, kun jokin hieno ja kaunis asia lakkautetaan.”

Raudaskoski kertoo käyneensä museossa aika ajoin, rauhoittumassa ja hengähtämässä.

Museon tilojen käyttämistä ravintolapaikoiksi hän pitää kamalana ajatuksena.

”Museo siirretään ravintolan tieltä! Eikö tosiaan olisi löytynyt ravintolalle tilaa muualta? Museo on ollut monelle hyvä syy tulla käymään yliopistolla. Tämänkaltaisen tieteen popularisoinnin luulisi olevan etu myös yliopistolle.”

 

”Museo siirretään ravintolan tieltä! Eikö tosiaan olisi löytynyt ravintolalle tilaa muualta?” Jaana Raudaskoski (vas.) ja Karoliina Takalo halusivat tulla kuvatuksi eläinmuseon karhun vieressä.

 

Biologian opettajaksi valmistunut Karoliina Takalo sanoi huomanneensa, että lapset iästä riippumatta rakastivat museota.

Monesta jo itse matkustaminen Linnanmaalle on ollut varsin jännittävä kokemus.

”Yläkoululaisetkin saattoivat aluksi olla nyrpeänä, mutta lopulta olivatkin aivan mielissään. Moni kun ei ole nähnyt näitä metsän eläimiä tosielämässä – vaikka tätä valtavaa hirveä”, Takalo totesi.

Takalolle museo on opiskeluajoilta hyvinkin tuttu. Museolla on hänestä aivan oma tunnelmansa.

”Lajientunnistusta saattoi harjoitella itsenäisesti, käveleskellen ympäriinsä, yrittäen tunnistaa lajeja nimilappuja katsomatta.”

Torstai-iltapäivän haikeaa hälinää seurasi myös biologiaa opiskeleva Jaani Mustonen.

Mustosen mukaan museon muutossa harmittaa se, että Oulussa asiat ovat olleet tähän mennessä niin hyvin – ja nyt hyvästä luovutaan.

”Kun vertaa tätä museota niihin, joita olen maailmalla nähnyt, ero on aivan valtava. Monien yliopistojen museot ovat kopperoita, pieniä, yleisölle vain rajoitetusti avoinna olevia. Harvassa paikassa pääsee näin lähelle eläimiä”, hän summasi tuntonsa.

Mustonenkin suhtautui epäilevästi ajatuksiin museoon tutustumiseen virtuaalisesti.

”Se, että pääset itse näkemään eläimet näin läheltä, on aivan eri asia, kun katselet kuvia tai videoita.”

Mustonen huokaisee, ja katselee ympärilleen museossa.

”Tila on avara, valoisa, vieläpä kaunis kaiken muun päälle. Täällä tuntuu, että täällä voi oikeasti hengittää. Ja jos tämä on niin inspiroiva minulle, niin entä sitten näille kaikille vaahtosammuttimen kokoisille täällä?”

 

Oulun yliopiston eläinmuseon yleisönäyttely käsittää 1300 selkärankaista ja yli 3000 selkärangatonta Suomen eläinlajistolle tyypillistä eläintä. Kuvassa ylhäällä punatulkku ( Pyrrhula pyrrhula), alahyllyllä pohjansirkku ( Emberiza rustica).

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: