Vierailin Oulun yliopiston ylioppilaskunnan toimistolla ensimmäisen kerran syksyllä 2006, jolloin olin juuri aloittanut germaanisen filologian opintoni. Nykyistä huomattavasti kotikutoisempi toimisto sijaitsi tuolloin Puistomannessa, Åströminpuistoa vastapäätä.
Muistan suhtautuneeni ylioppilaskunnan toimintaa esitteleviin hallituksen jäseniin ihaillen, olivathan he valmiita käyttämään omaa aikaansa muiden opiskelijoiden aseman parantamiseksi.
Ylioppilaskunta on lakisääteinen, julkisoikeudellinen yhteisö, jonka olemassaolosta ja tehtävistä säädetään yliopistolaissa. Minun mielestäni tehtävistä selvästi tärkein on opiskelijoiden valmistaminen aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin liberaalin demokratian olemassaolon perusedellytys.
Olen ollut mukana ylioppilasliikkeessä vuodesta 2008 lähtien. Tuolloin minut valittiin OYY:n ympäristöjaoston varapuheenjohtajaksi vaalissa, jossa voitin vastaehdokkaani selkein luvuin. Vastaehdokkaani vaaliohjelmaan sisältyi ilkivaltaisten aloitteiden tehtailua ylioppilaskunnalle ja kaupungille, tavoitteena tukkia näiden hallinto. Oma vaaliohjelmani oli maltillisempi.
Tuon valinnan jälkeen olen ollut ylioppilaskunnan edustajiston jäsen, sen puheenjohtaja, hallituksen jäsen ja viimeiset neljä vuotta työntekijä. Tuona aikana olen nähnyt läheltä sen, millä lailla ylioppilaskunta on kasvatustehtäväänsä hoitanut. Nyt olen vaihtamassa työpaikkaa, joten aika on sopiva retrospektiiviselle tarkastelulle kuluneen kahdentoista vuoden ajalta.
Mielestäni olemme onnistuneet hienosti kannustamaan opiskelijoita kriittisyyteen. Se ei ole edes vaatinut erityisiä ponnisteluja, koska meistä monien perusluonteeseen kuuluu lähes oletusarvoinen epäluuloisuus muutokseen.
Aktiivisuuden arviointi on vaikeampaa. Ainakaan emme ole erityisen hyvin onnistuneet kannustamaan opiskelijoita osallistumaan omaan toimintaamme tai yliopiston hallinnon opiskelijaedustajiksi. Ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa äänioikeutetuista äänestää vain vajaa kolmannes, ja hallinnon opiskelijaedustajien täydennyshaut ovat luonteeltaan jatkuvia. Äänestysaktiivisuus valtakunnallisissa vaaleissa on nuorten keskuudessa harmillisen matalaa, mutta yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa kohtuullista. Tosin äänestysaktiivisuutta ei voi laskea ylioppilaskunnan ansioksi – kyse lienee korkeakoulutuksen positiivisesta ulkoisvaikutuksesta, koska korkeakoulutetut ymmärtävät äänestämisen merkityksen monia muita väestöryhmiä paremmin.
Sen sijaan valveutuneisuuden edistämisessä meillä on selkeästi parannettavaa. Se ei koske vain ylioppilaskuntaa ja sen jäseniä, vaan koko yhteiskuntaamme. Jotta asioihin voi vaikuttaa ja saada aikaan rakentavaa muutosta, täytyy asioihin perehtyä – erityisesti silloin, kun toiminnan tavoitteena on vaikuttavuus.
On tietysti kohtuutonta ajatella, että kaikkien pitäisi perehtyä kaikkiin maailman asioihin. Se ei ole edes mahdollista saati järkevää. Sen sijaan haluaisin nostaa esiin kolme ajatusta, joita kannattaa pohtia ennen barrikadeille nousua.
Ensinnäkin: jos viheliäisen monimutkaisiin ongelmiin olisi helppoja ratkaisuja, ne eivät edes olisi ongelmia. Intuitiivinen ratkaisu voi joskus olla oikea, mutta ei läheskään aina.
Toiseksi olen oppinut, että yhteiskunnallinen päätöksenteko sisältää keskenään ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Se johtaa usein kompromisseihin, joita kukaan ei pidä täydellisenä. Täydellinen on usein riittävän hyvän pahin vihollinen, eikä muutosta parempaan synny välttämättä lainkaan, jos tavoitteena on täydellisyys.
Kolmanneksi: jos esitetty ratkaisu vaikuttaa omituiselta, syynä voi olla historiallinen painolasti. Joskus täydellinen ratkaisu ei onnistu, koska se pitäisi yhteensovittaa menneisyyden ratkaisuihin. Hyviä esimerkkejä tällaisista vaikeuksista ovat laajat tietojärjestelmät, joilla on useiden vuosikymmenien historia. Ilmiötä kutsutaan polkuriippuvuudeksi.
Joskus historiallinen painolasti voi osoittautua niin suureksi taakaksi, että siitä kannattaa luopua kokonaan. Mielestäni hyvä esimerkki sellaisesta vaihtoehdosta on yliopiston hallituksen päätös tehdä hankeselvitys Linnanmaan kampuksen siirtämisestä keskustaan.
Sokrateen mukaan viisas on se, joka tietää, ettei tiedä kaikkea. Minusta tämän oivaltaminen on ainoa seikka, joka kannattaa sisäistää, jos haluaa saada aikaan muutosta.
Muutosta voi lähteä ajamaan esimerkiksi ensi vuonna edustajisto- ja kuntavaaleissa. Lisäksi ylioppilaskunta valitsee tuolloin myös uudet hallinnon opiskelijaedustajat. Sitä ennenkin avautunee myös lukuisia hallinnon opiskelijaedustajien täydennyshakuja.
Näiden tehtävien menestyksekkääseen hoitamiseen ja muutoksen edistämiseen riittää edellä mainitun sokraattisen viisauden sisäistäminen ja ripaus uteliaisuutta. Tämän ylioppilaskunta opetti minulle 12 vuoden aikana.
Muokattu 5.6.2020 kello 19.06: Korjattu Åströminpuistoa koskeva kirjoitusvirhe.
Julkaistu
SHARE
Janne Hakkarainen
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan entinen viestintäasiantuntija, jonka mielestä kaikkien tasa-arvoinen kohtelu on kaikkien etu. Twitter: @jannehak
"Valta, vallankäyttö ja vaikuttaminen ovat arkisia ja pieniä asioita – ja paradoksaalisesti juuri arkisesta, piilevästä vallasta kannattaakin olla tietoinen", väittää päätoimittaja Anni Hyypiö.
Hyvä lukija, nyt tarkkana! Sinuun yritetään vaikuttaa.
Sinua pommitetaan pienillä ja suurilla vaikuttamisyrityksillä jatkuvasti.
Houkuttelevia viestejä kuuluu televisiosta (jos flunssa ei tokene, juuri meidän tuotteemme taltuttaa sen tehokkaammin), radiosta (älä vaihda kanavaa, tällä kanavalla on luvassa sikahauskaa hupailukisaa ihan just kohta!), Instagram-feedistä (kai teit jo uunifetapastaa?), ja läheisten ja tuttavien puheista (vessapaperirullan ei kuulu olla noin päin telineessä).
Kun puhumme vallasta, ymmärrämme sen usein negatiivisen, ehkäpä turhan suureellisen mielikuvan kautta. Kun ajattelen valtaa, ajattelen hirmuhallitsijoita, poliittista suhmurointia, House of Cardsin niljakasta Francis Underwoodia.
Valta, vallankäyttö ja vaikuttaminen ovat kuitenkin arkisia ja pieniä asioita – ja paradoksaalisesti juuri arkisesta, piilevästä vallasta kannattaakin olla tietoinen.
Vaikuttaminen ja valta näkyvät suorimmin toki vaalikeväänä. Vaalimainokset ja -tentit kutsuvat näkijäänsä käyttämään äänen juuri tämän ehdokkaan ja puolueen eteen. Vaalimainonta toivoo vaikuttavansa näkijäänsä houkuttelevalla lupauksella: juuri tänä keväänä kaikki toden totta muuttuu!
Tämä vaalikevät on kuitenkin tuntunut harvinaisen raskaalta. Ylen kyselyssä (30.3.) eduskuntapuolueet kertovat ehdokkaisiin kohdistuvista uhkailuista, seksuaalisesta häirinnästä, vaalimainosten tuhoamisesta, huutelusta vaaliteltoilla. Jos jo pelkästään vaalihäiriköinnistä lukeminen tuntuu raskaalta, entä sitten sen kokeminen?
Kiinnostuneena olen seurannut myös sitä, millaisia vaalimainoksia eteeni on tullut sosiaalisessa mediassa. Facebookissa on mahdollista klikata esille syy siihen, miksi tätä mainosta näytetään juuri minulle. Se paljastaa jotain myös omasta itsestäni.
Vaikutusvaltaa olen miettinyt myös katsoessani Netflixistä dokumenttia spektaakkelimaisen pieleenmenneestä luksusfestivaalista Fyre Festivalista. Olen katsonut dokumentin jo ainakin viidesti, sillä en vain pysty käsittämään sitä, miten häikäilemätöntä sikailua maailmaamme mahtuukaan.
Fyre Festival näytti ennakkoon otetuissa kuvissa ja somessa upealta, mutta todellisuus oli ruma. Huipputason ravintolaruoan sijaan tarjolla oli kuivia juustoleipiä, luksusteltat osoittautuivat ankeiksi hätämajoitusteltoiksi. Koko festivaali oli vain kaunis haave, pelkkä kangastus.
Fyre-fiaskossa kiinnostavaa oli sen markkinoinnissa ilmennyt vallankäyttö. Satojen tuhansien seuraajien somejulkkikset (tunnetaan myös someinfluenssereina) hengasivat jumalaisen kauniina tyylikkäillä mainosvideoilla.
Influensserien läsnäolo videoilla vihjasi, että kohta sinäkin voit hengata supermallien kanssa ja hörpätä kookospähkinästä pina coladaa, kunhan nyt ensin maksat turhia kyselemättä tästä ilosta tuhansia dollareita.
Supersujuvalla promovideolla ei kerrota, että biitsillä kirmaileville huippumalleille on maksettu hengailusta jahdilla. Tai sitä, että Kendall Jennerille maksettiin lehtitietojen mukaan jopa 250 000 dollaria yhdestä mainoksesta Instaan.
Mutta vallankäyttöä on tämäkin, vaikkakin paljon epäsuorempaa kuin vaalimainoksissa. Tämä vallankäyttö on piiloutunut aitouden illuusioon.
Vuoden toisessa printtilehdessä puhumme vallasta, vallankäytöstä ja vastuusta. Puhumme myös siitä, miksi vallankäytön mahdollisuutta ei haluta ottaa aina vastaan. Mietimme, miksi valta kyllä kelpaa toisille, mutta ei maistukaan yhtä lailla kaikille.
Kirjoittaessani vallasta kirjoitan kuitenkin myös siitä, mitä itse teen työkseni. Vallankäyttäjiä olemme myös me journalistit. Journalistilla on valta määrittää sitä, mistä ja miten kansakunnassa puhutaan.
Tätä kirjoittaessani tuore esimerkki: Helsingin Sanomien analyysissä (8.4.) linkitettiin yhteen seksuaalirikokset ja Oulun yliopiston ja Oulun ammattikorkeakoulun laskeneet hakijamäärät yhteishaussa. Jutussa kerrottiin helsinkiläisnuoren miettivän “onko [Oulu] yhtä paha paikka kuin kirjoitetaan.”
Sanoilla on valtaa. Pahaksi paikka muuttuu toiston kautta. Jos Oulusta puhutaan hyvin vaikutusvaltaisen median sivuilla toistuvasti negatiivisen kehyksen kautta, siksi se lopulta myös muuttuu.
Ja muista: luonnollisesti vaikutusvalta piiloutuu myös tähän tekstiin.
Toivon, että tämä teksti herättää lukijassaan reaktion, ajatuksen, ahaa-elämyksen. Että se vaikuttaa lukijaansa.
Julkaistu
SHARE
Anni Hyypiö
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio
Lähestyvät eduskuntavaalit näkyvät myös korkeakoulukampuksilla. Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) järjesti tiistaina 2.4. Linnanmaalla vaalikylän sekä vaalipaneelin. Paneeli järjestettiin suunnitelmien mukaan ravintola Napassa, mutta vaalikylän sijainti muuttui kesken päivän: ehdokkaat aloittivat ständeilynsä aamulla Telluksessa, mutta siirtyivät noin puoliltapäivin oma-aloitteisesti Telluksesta avoimempaan tilaan vihreille naulakoille. Ainakin perussuomalaisten ehdokas Sebastian Tynkkynen ja vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen moittivat Twitterissä Tellusta huonoksi ständeilypaikaksi. […]
Paneeli järjestettiin suunnitelmien mukaan ravintola Napassa, mutta vaalikylän sijainti muuttui kesken päivän: ehdokkaat aloittivat ständeilynsä aamulla Telluksessa, mutta siirtyivät noin puoliltapäivin oma-aloitteisesti Telluksesta avoimempaan tilaan vihreille naulakoille. Ainakin perussuomalaisten ehdokas Sebastian Tynkkynen ja vasemmistoliiton Hanna Sarkkinen moittivat Twitterissä Tellusta huonoksi ständeilypaikaksi.
Miksi vaalikylä laitettiin ensin Tellukseen eikä avoimempaan tilaan, OYY:n viestintäasiantuntija Janne Hakkarainen?
”Kysyimme alun perin yliopiston vahtimestareilta mahdollisuutta olla joko vihreillä naulakoilla tai Väylän varrella, mutta kumpikaan näistä ei onnistunut. Vihreillä naulakoilla oli ilmoitettu olevan varaus, mutta Väylä ei muuten vain onnistunut. Siksi varasimme Telluksen.”
Miksi vaalikylää ei voinut alun perin laittaa Väylälle, Oulun yliopiston hallintojohtaja Essi Kiuru?
”Turvallisuus on syynä. Oli vähän huoli siitä, että ihmiset eivät pääsisi liikkumaan Väylällä. Ajattelimme, että Tellus olisi kiva, tilava ja rauhallinen paikka ja siellä on tilaa riittävästi. Vaaleissa on tärkeää huomioida yhdenvertaisuus, että kaikille on tilaa saada asiansa esille. Oli yritetty löytää paras mahdollinen tila, johon kaikki mahtuisivat.
Käsittääkseni kaikki meni nytkin lopulta hyvin, kun vihreillä naulakoilla tehtiin vähän tilaa lisää.”
Kuinka paljon vaalit saavat ylipäänsä näkyä yliopistolla?
”Tehtävämme ovat opetus ja tutkimus, ja niiden lisäksi tietysti myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Myös yhteiskunnalliset asiat on tärkeitä, ja haluamme saada ihmiset myös äänestämään. Ehdottomasti haluamme, että yhteiskunnallisesti iso asia näkyy myös kampuksella.
Pitää aina kuitenkin huolehtia myös siitä, että kunnioitetaan sitä, että ihmiset voivat liikkua vapaasti ja turvallisesti, ja että tilaa on kaikkien äänille riittävästi. Arviointia tehdään tapauskohtaisesti.”
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.
Linnanmaalla järjestetyssä yliopistotentissä eduskuntavaaliehdokkaat korostivat tieteen ja tutkimuksen arvoa ja kantoivat huolta opiskelijoiden jaksamisesta.
“Koulutusleikkausten aika on nyt ohi”, lupasi jatkokautta hakeva kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) maanantaina 18. maaliskuuta järjestetyssä vaalipaneelissa.
Tuppurainen ei ollut suinkaan ainoa, joka vannoi tutkimuksen ja koulutuksen nimeen maanantaisessa vaalipaneelissa, vaan ymmärrystä löytyi kaikista kanssatentattavista: Jaana Isohätälästä (vihr.), Olli Kohosesta (vas.), Vaili Jämsä-Uusitalosta (sin.), Ulla Parviaisesta (kesk.), Mari-Leena Talvitiestä (kok.) ja Ville Vähämäestä (ps.).
Oulun ylioppilaslehden päätoimittajan Anni Hyypiön ja lehden entisen päätoimittajan Ville Koivuniemen juontamassa kaksituntisessa tentissä teemat pyörivät tutkimuksen, tieteen ja koulutuksen ympärillä.
Sopuinen paneeli ei tarjonnut suuria irtiottoja tai näkemyseroja, mutta eroja tarjotuissa konkreettisissa keinoissa kylläkin.
Maanantain paneelissa keskustelua herättivät muun muassa tutkijoiden osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun, Oulun yliopiston rahoitus, tutkijan ja opiskelijan elämä ja ilmastoasiat.
Kukaan panelisteista ei vielä povannut korkeakoulukentälle isoja myllerryksiä. Paneeli oli yksimielinen, kun heiltä kysyttiin korkeakoulujen määrästä Suomessa: kaikkien mielestä määrä pitäisi säilyttää nykyisellään.
Yksimielisesti puollettiin myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen duaalimallin säilyttämistä. Kysymys uuden tiedeministerin salkun perustamisesta sai panelisteilta varovaisen myöntymyksen vasemmistoliiton Olli Kohosta lukuunottamatta.
Paljonko tutkija tienaa?
Vastauksista löytyi kuitenkin myös eroavaisuuksia. Esimerkiksi panelistien käsitys vastavalmistuneen väitöskirjatutkijan palkasta vaihteli.
Panelisteja pyydettiin arvioimaan vastavalmistuneen, kokoaikaisessa työsuhteessa olevan väitöskirjatutkijan kuukausittaista mediaanipalkkaa. Panelistien arvioissa haarukka oli 1900 eurosta (Tytti Tuppurainen) 3115 euroon (Ulla Parviainen), kun todellinen luku asettuu Tieteentekijöiden liiton kyselyn mukaan haarukkaan 2000–2500 euroa.
Vihreiden ehdokas Jaana Isohätälä tosin muistutti, ettei läheskään kaikille väitöskirjatutkijoille makseta kuukausipalkkaa, moni väitöskirjaa tekevä työskentelee täysin ilman rahoitusta tai turvautuu muihin tuloihin. Siksi väitöskirjatutkija, joka saa 2200 euroa kuussa, on itse asiassa onnekas – saahan hän ylipäänsä palkkaa.
Kokoomuksen Mari-Leena Talvitie ja vihreiden Isohätälä ehdottivat osatutkintojen suorittamisen helpottamista osaamisen täydentämiseksi, kun taas sinisten Vaili Jämsä-Uusitalo vastusti ajatusta: “Me tarvitaan enemmän kandeja.” Hänen mielestään samoille ihmisille kasaantuvat uudet tutkinnot eivät nosta koulutustasoa. Ratkaisu ongelmaan olisi siirtyminen työelämään jo kandidaatin tutkinnon jälkeen, ja jatko-opiskelu vasta oman alan varmistuttua.
Keskustan Ulla Parviainen esitti, että tutkintojen lisäämiseksi tulisi nykyään rajattujen koulutusalojen, kuten psykologian, tarjontaa laajentaa aiempaa useampiin korkeakouluihin.
Oulun yliopiston rahoituksen kasvattaminen on mainittu Oulun kaupungin, yliopiston ja Pohjois-Pohjanmaan liiton yhteisissä vaalitavoitteissa.
Lisärahan puolesta puhui muun muassa perussuomalaisten Ville Vähämäki, jonka mukaan Oulun yliopiston tulisi saada 15–20 miljoonan euron lisärahoitus. Tytti Tuppurainen taas näki, että perusrahoituksen saaminen kuntoon vaatisi yhteistä tahtotilaa alueen kansanedustajilta.
Yliopistojen perusrahoituksen väheneminen näkyy muun muassa sitä, että tutkijat joutuvat nyt käyttämään työaikaansa erilaisten apurahahakemusten tekemiseen.
Sinisten Jämsä-Uusitalo esitti, että yliopistotutkijat voisivat tavata vuosittain keskenään sopiakseen siitä, kuka hakee mitäkin rahoitusta, ettei kaikkien tarvitsisi kilpailla keskenään.
“Siinä olisi vastaisku”, hän sanoi.
Paneelin aikana kysymyksiä kuultiin myös opiskelijoilta, yliopiston johdolta ja professoreilta. Oulun yliopiston teoreettisen fysiikan professori Matti Alatalo kertoi professorien olevan huolissaan opiskelijoiden jaksamisesta ja pahoinvoinnin lisääntymisestä. Mitä tälle asialle voitaisiin tehdä?
Panelistien vastauksissa toistuivat kehut hyvästä kysymyksestä, mielenterveyspalveluiden saatavuuden tärkeys ja erilaiset matalan kynnyksen palvelut.
Joukosta poikkeava vastaus opiskelijan hyvinvointiin tuli Ville Vähämäeltä, joka nosti esiin oululaisen Tuudo-mobiilisovelluksen ja sen roolin opiskelijan ajanhallinnassa.
“Mobiiliapplikaatiot antavat vastauksen opiskelijan suurimpaan ongelmaan eli siihen, miten ajankäyttönsä saa suunniteltua”, Vähämäki sanoi.
Ajan ja rahan rahallisuus tuntuivat olevan paneelin suuria teemoja koulutukseen liittyen. Panelistit pohtivat puheenvuoroissaan niin opiskelijan kuin professorienkin riittämättömän ajan syitä.
Olli Kohosen mielestä yksi syy professorien kiireisyyteen on tukihenkilöstön määrästä leikkaaminen. Tytti Tuppuraisen mielestä kiireen syy taas oli opintotuen leikkauksissa, jonka seurauksena opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella.
“Opintotukijärjestelmän täytyy olla sellainen, että se mahdollistaa keskittymisen opintoihin”, Tuppurainen sanoi.
Viimeisenä vaalitentissä kysyttiin myös konkreettisia keinoja taistella ilmastonmuutosta vastaan.
Ehdokkaiden näkemykset Suomen roolista ilmastonmuutoksen ehkäisyssä erosivat, vaikka raideliikenteen tärkeys saikin kannatusta monissa puheenvuoroissa. Esimerkiksi kokoomuksen Talvitie näki Suomen tuottamien päästöjen olevan niin pienet, että Suomi saisi aikaan suuremman vaikutuksen tuomalla uusia vähäpäästöisiä innovaatioita kansainvälisille markkinoille.
Perussuomalaisten Ville Vähämäki näki ratkaisun olevan Suomen viiden isoimman päästötuottajan yritystukien leikkaamisessa, keskustan ehdokas Ulla Parviainen taas mainitsi uusiutuvien polttoaineiden hinnanalennuksen. Vihreiden Isohätälä nosti esille myös verotuksen keinona ohjata kuluttajia kestävämpiin vaihtoehtoihin, kuten kestävästi kasvatetun kotimaisen ruoan pariin.
Keskustelu tieteen, tutkimuksen ja koulutuksen asemasta jatkuu. Samankaltaisia tiede- ja tutkimusaiheisia vaalitenttejä järjestetään kevään aikana myös Tampereella (28.3.) ja Turussa (2.4.).
Vaalitentin järjestivät yhteistyössä Oulun yliopisto, Oulun yliopiston ylioppilaskunta, Professoriliitto, Sivistystyönantajat, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI, Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta, Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Tieteentekijöiden liitto. Voit katsoa tallenteen vaalipaneelistatäältä.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.
Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Tiedeviestinnän maisteri ja glögin ympärivuotinen kuluttaja. Etsii revontulia, riippumattoja ja juuri oikeita sanoja.
Nuoret ovat entistä kiinnostuneempia politiikasta, mutta siitä huolimatta äänestysprosentti on vanhempia sukupolvia selvästi alhaisempi. Tutkijan mukaan huolestuttavinta on, että äänestysaktiivisuudesta voidaan lukea merkkejä yhteiskunnan eriarvoistumisesta.
Opiskelijajärjestöt uskovat, että äänestäjiä aktivoidaan tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Myös sillä on merkitystä, kuinka helppoa äänestäminen on.
Viime viikolla julkaistun Nuorisobarometrin mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan on ennätystasolla. Vuoden 2018 kyselyssä politiikasta ainakin jonkin verran kiinnostuneiden osuus on suurempi ja vastaavasti kokonaan välinpitämättömien osuus pienempi kuin kertaakaan aiemmin yli 20 vuoden seuranta-aikana.
Myös poliittisessa toiminnassa mukana olleiden määrä on kasvanut erityisesti alle 20-vuotiaiden joukossa. Enemmistö nuorista uskoo perinteisen vaikuttamisen tapoihin, kuten äänestämiseen, ehdokkaaksi asettumiseen ja järjestössä tai nuorisovaltuustossa toimimiseen.
Nuorisobarometri toteutetaan vuosittain Valtion nuorisoneuvoston ja Nuorisotutkimusverkoston yhteistyönä. Vuoden 2018 tutkimukseen haastateltiin 1901:tä 15–29-vuotiasta Suomessa asuvaa nuorta.
Vaikka politiikasta kiinnostuneiden määrä on kasvanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, asiassa on myös varjopuolensa, sillä nuorten poliittinen osallistuminen vaihtelee rutkasti koulutustason mukaan.
Saman on huomannut myös sosiologi Hannu Lahtinen, joka tekee Helsingin yliopistossa väitöskirjaa eri väestöryhmien välisistä eroista äänestysaktiivisuudessa.
Eroja äänestysaktiivisuudessa eri koulutustaustaisten ihmisten välillä on kaikissa ikäluokissa, mutta nuorten aikuisten keskuudessa erot ovat erityisen jyrkät. Esimerkiksi 24–30-vuotiaista korkeakoulutetuista äänestämässä kävi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa 79 prosenttia, kun samanikäisistä perusasteen suorittaneista äänesti vain 31 prosenttia.
Lahtisen mielestä asiasta saa ja pitää olla huolissaan.
”Tämän voi nähdä monenlaisena sosiaalisena indikaattorina. Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”
Mitään yhtä, selkeää syytä ilmiölle ole.
Lahtinen uskoo, että politiikka ei enää puhuttele heikossa asemassa olevia ihmisiä. Politiikan maailma on lähempänä hyväosaisten maailmaa, jossa luottamus politiikkaan ja demokraattiseen päätöksentekoon on vahvempaa.
”Nähtävissä on jakautumista. He, joilla menee hyvin, voi mennä tulevaisuudessa vielä entistä paremmin, ja ne, joilla menee huonosti, menee entistäkin huonommin”, Lahtinen sanoo.
”Puolueiden teemoissa ei oteta tarpeeksi huomioon huonompiosaisia. Puhutaan kyllä syrjäytymisestä ja köyhyydestä, mutta se tulee vähän liikaa ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi ei-korkeakoulutettujen tai duunaritaustaisten ehdokkaiden ja edustajien määrä on käynyt politiikassa kovin vähiin. Ja onhan se monelle myös resurssikysymys. Jos elämässä menee kaikki huomio ja energia jokapäiväisessä elämässä selviytymiseen ja jaksamiseen, voi tuntua liian raskaalta edes miettiä politiikkaa.”
”Näkisin, että heikompiosaiset nuoret eivät koe olevansa mukana systeemissä enää samalla tavalla kuin ennen.”
Lahtisen mukaan eroja äänestysaktiivisuudessa voitaisiin tasoittaa esimerkiksi sosiaalisia verkostoja laajentamalla. Tätä ehdottaa myös pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettama eriarvoisuutta käsittelevä työryhmä viime keväänä julkaistussa loppuraportissaan.
Yksi raportin ehdotuksista on, että haavoittuvassa asemassa olevien osallistumista ja vuoropuhelua päättäjien kanssa pitäisi vahvistaa entisestään. Käytännössä se tarkoittaisi esimerkiksi kansalaisjärjestöjen, oppilaitosten, poliittisten puolueiden ja nuorisojärjestöjen yhteistyötä.
”Olisi tärkeää, etteivät hyväosaiset ja poliittinen eliitti erkaantuisi köyhistä. Jos hyväosaiset ovat vain toisten hyväosaisten kanssa ja huono-osaiset toisten huono-osaisten kanssa, se lisää eriarvoisuutta entisestään”, Lahtinen sanoo.
Myös äänestysiän laskeminen voi tasoittaa eroja äänestysaktiivisuudessa.
”Äänestysiän laskeminen 16 vuoteen on yksi konkreettinen asia, mitä voi harkita, jos näitä eroja halutaan tasoittaa. Varsinkin Itävallassa on saatu lupaavia tuloksia ikärajan laskusta.”
Järjestöt haluavat lisää nuoria vaaliuurnille
Myös korkeakoulujen opiskelijajärjestöt haluavat kannustaa nuoria äänestämään.
Vaikka nuoret ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, viime eduskuntavaaleissa äänestysprosentti laahasi silti vanhempien sukupolvien jäljessä.
Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa alle puolet kaikista 18–24-vuotiaista käytti äänioikeuttaan, 25–34-vuotiaista äänensä antoi 58 prosenttia. Vertailukohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi 55–69-vuotiaat, joista jopa neljä viidestä käytti äänioikeuttaan.
Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK on julkaissut aiheesta oman selvityksensä tammikuussa. Äänestämään vai ei? -selvityksessä kartoitettiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteiskunnallisia arvoja ja asenteita. Kyselyyn vastasi 3213 ammattikorkeakouluopiskelijaa ympäri Suomen.
Vastaajien yleisin syy äänestämättä jättämiselle oli vaikeus löytää sopiva ehdokas. Toiseksi yleisin syy oli mielipiteiden puute, ja kolmanneksi yleisin se, ettei äänestämisestä katsottu olevan hyötyä. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat valitsevat ehdokkaansa ennen muuta mielipiteiden ja arvojen perusteella, toissijaisesti puolueen tai ehdokkaan ajaman talouspolitiikan perusteella.
Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla.
Myös sillä on merkitystä, miten helppoa äänestämisestä tehdään.
”Mitä lähempänä nuorten arkielämää äänestyspaikat ovat, sitä pienempi kynnys on äänestää. Äänestyspaikkoja pitää olla siellä, missä on nuoria”, Lehtinen sanoo.
”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”
Oulun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Miriam Putula on Lehtisen kanssa samaa mieltä.
”Me yritämme saada vaaleja mahdollisimman näkyväksi niin, ettei ennakkoäänestyspaikat ole yliopiston kaukaisimmassa nurkassa, vaan lähellä keskusaulaa, missä kulkee mahdollisimman paljon ihmisiä”, Putula kertoo.
”Sen lisäksi järjestämme tiistaina 2.4. Oulun yliopistolla vaalitorin, johon on kutsuttu lähes kaikista puolueista ehdokkaita pitämään omaa vaalistandia ja kohtaamaan opiskelijoita. Silloin opiskelijoilla on myös mahdollisuus päästä haastamaan ehdokkaita.”
Sanni Lehtinen toivoo, että nuorten äänestysprosentti nousee näissä vaaleissa.
”Toivoisin oikeudenmukaisempaa sukupolvipolitiikkaa. Tällä hallituskaudella on sivuutettu lähes kokonaan meidän nuorten asiat ja politiikkaa on tehty lähinnä vanhemmalle sukupolvelle. Se on tietysti tärkeää, mutta sekin on tärkeää, että yhteiskunnassa puhutaan myös meidän nuorempien tulevaisuudesta ja huolista. Jos nyt ei panosteta nuoriin, se näkyy tulevaisuudessa ja seuraavienkin sukupolvien hyvinvoinnissa”, Lehtinen sanoo.
”Mitä enemmän me saadaan nuoria äänestämään, sitä todennäköisemmin siellä Arkadianmäellä politiikassakin huomioidaan nuoret, meidän sukupolvi ja seuraavat sukupolvet.”
SYL:n puheenjohtaja Sanni Lehtinen uskoo, että nuoria kannustetaan äänestämään parhaiten tietoisuuden lisäämisellä sekä erilaisilla tempauksilla ja kampanjoilla. Kuva: Salla Merikukka.
Nuoria huolestuttaa ilmastonmuutos
Nuorisobarometristä kävi ilmi, että nuoria huolettaa entistä enemmän ilmastonmuutos. Vajaa 70 prosenttia vastanneista koki olonsa epävarmaksi tai turvattomaksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vuoksi. Kymmenen vuotta sitten vain puolet vastaajista oli huolissaan ilmastonmuutoksesta.
Viime aikoina tämä on näkynyt myös konkreettisina toimina, kun nuoret ympäri Suomen ovat lakkoilleet vahvemman ilmastopolitiikan puolesta. Lakkoon osallistuttiin Suomessakin monella eri paikkakunnalla perjantaina 15.3. globaalina koululaisten ilmastolakkopäivänä.
Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) on kannustanut lukiolaisia osallistumaan ilmastolakkoon. SLL toivoo myös, että lukioissa käytäisiin keskustelua siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten siinä voi vaikuttaa, mikä merkitys omilla toimilla ja poliittisella päätöksenteolla on.
“Meillä on käsissämme mahdollisuus hyvin konkreettisella tavalla tukea nuorten toimia myönteisen muutoksen puolesta. Monille tämä voi olla ensimmäinen kokemus kansalaisvaikuttamisesta. Toivon lukioilta joustavuutta niin, että ilmastolakko voidaan katsoa hyväksytyksi syyksi poissaololle”, SLL:n puheenjohtaja Roosa Pajunen totesi ilmastolakosta kertovassa tiedotteessa.
Myös SYL ja SAMOK osallistuivat perjantain ilmastolakkoon. Opiskelijajärjestöjen yhteisessä vaaliohjelmassa ilmastonmuutos on päässyt kolmen tärkeimmän teeman joukkoon.
SYL:n Sanni Lehtinen uskoo, että ilmastonmuutos nousi yhdeksi eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista viimeistään syksyllä julkaistun IPCC-raportin myötä. Toisaalta ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on ollut jo pitkään opiskelijaliikkeiden puheenaiheena.
”Nyt puhutaan meidän sukupolven ja tulevien sukupolvien tulevaisuudesta. Kysehän on siitä, että meillä on täällä ylipäätään tulevaisuudessakin planeetta, jolla elää”, Lehtinen sanoo.
Ilmastonmuutoksen lisäksi opiskelijajärjestöjen kärkiteemoja ovat koulutukseen panostaminen ja opiskelijoiden toimeentulo. Teemoja tuodaan esiin sosiaalisessa mediassa #Koulutustaprkl-kampanjalla. Kampanja antaa suoria ratkaisuja: korkeakoulujen rahoitus takaisin indeksiin, koulutuksen saatavuutta parannettava, Suomen tulee olla hiilineutraali vuonna 2030.
”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta.”
”Kampanja pyrkii ratkaisukeskeisesti mutta päättäväisesti tuomaan opiskelijaliikkeelle tärkeitä teemoja julkiseen keskusteluun, kannustamaan opiskelijoita vaaliuurnille ja haastamaan ehdokkaita”, SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen kertoo.
”Korkeakoulut ovat kärsineet nyt jo kahden hallituksen toteuttamista leikkauksista ja siksi odotammekin nyt päättäjiltä lupausten sijaan ratkaisuja, sukupolvipolitiikkaa ja panostuksia koulutukseen.”
”Opiskelijat ovat ainoa ryhmä, joka joutuu velkaantumaan elääkseen tai vaihtoehtoisesti käymään töissä koulun ohella, mikä pidentää valmistumisaikoja ja lisää henkistä kuormittavuutta”, Lehtinen sanoo.
”Toimeentulon niukkuus on iso stressitekijä, joka luo taloudellista epävarmuutta ja vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin.”
SAMOKin puheenjohtaja Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta. Kuva: Miikka Lönnqvist.
Koulutuksesta ei leikata?
#Koulutustaprkl-tunnisteen rinnalle on noussut tällä viikolla myös #osaamisenpuolesta-tunniste. Siinä on kyse Elinkeinoelämän keskusliiton, Akavan, kaikkien Suomen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä opiskelijoiden yhteisestä kannanotosta.
Kannanotossa vaaditaan, että hallituksen on nostettava koulutus, tutkimus ja innovaatioihin panostaminen seuraavaksi strategiseksi painopisteekseen. Kannanotossa muistutetaan, että Suomi pärjää tulevaisuudessakin vain, jos korkeakoulujen, tutkimuksen ja osaamisen rahoituksesta huolehditaan.
Näiden tavoitteiden valossa Uutissuomalaisen uutisointi vaikuttaa lupaavalta: lehden mukaan eduskuntavaaliehdokkaista 88 prosenttia katsoo, että tämän ja edellisen hallituskauden koulutusleikkaukset on peruttava. Eri tai täysin eri mieltä koulutusleikkausten perumisesta on vain yhdeksän prosenttia ehdokkaista. Luvut käyvät ilmi Uutissuomalaisen vaalikoneaineistosta.
SYL ja SAMOK haastoivat poliitikkoja myös edellisissä eduskuntavaaleissa tekemään lupauksia seuraavalle eduskuntakaudelle. Koulutuslupaus-kampanja rakentui neljän teeman ympärille: koulutuksesta ei leikata, opintotukea ei heikennetä, koulutus on maksutonta ja YTHS tarjotaan kaikille korkeakouluopiskelijoille.
SYL:n Sanni Lehtisen mielestä hallitus ei onnistunut koulutuslupauksessaan YTHS:n palveluiden laajentamista koskenutta lupausta lukuunottamatta.
”Suurin osa leikkauksista on osunut yliopistojen perusrahoitukseen, eli koulutukseen, tutkimukseen ja opiskelijoiden tukipalveluihin ja sitä kautta opiskelijoiden saamaan apuun ja neuvontaan, mikä näkyy merkittävästi myös siinä, miten korkeakouluissa tällä hetkellä henkisesti voidaan”, Lehtinen sanoo.
Myös SAMOKin Iiris Hynönen sanoo yllättyneensä viime vaalien alla käydyn koulutuskeskustelun ja hallitusohjelman ristiriidasta.
Hynönen kuitenkin kokee, että opiskelijajärjestöjen mielipiteitä kuunnellaan tarpeeksi päätöksenteossa.
”Suomessa opiskelijajärjestöillä on eurooppalaisittain erittäin hyvä asema päätöksenteossa. Meillä on hyvät yhteydet päättäjiin ja valmistelijoihin. Vaikka kaikissa kysymyksissä – erityisesti taloudellisissa päätöksissä – nuorten ja opiskelijoiden mielipiteet eivät aina ole voittaneet, mielestäni olemme päässeet vaikuttamaan ja osallistumaan valmisteluun hyvin”, Hynönen sanoo.
Eduskuntavaalien ennakkoäänestys järjestetään kotimaassa 3.–9.4., ulkomailla 3.–6.4. Varsinainen vaalipäivä on sunnuntai 14.4.2019.
Oulussa järjestetään ennen vaaleja monia vaalitenttejä, tässä vain muutama tärppi. Maanantaina 18.3. Linnanmaalla Saalastinsalissa kello 13–15 järjestetään tiedeaiheinen vaalipaneeli, johon on vapaa pääsy. Maanantaina 1.4. Yle ja Kaleva järjestävät puolueiden puheenjohtajatentin, jonka yleisöön on varattu 75 paikkaa Oulun yliopiston opiskelijoille. 1.4. pidettävään tenttiin on ennakkoilmoittautuminen 20.3. mennessä. Oulun vaalipiirin poliittiset nuorisojärjestöt järjestävät torstaina 4.4. yhteistyössä nuorten ehdokkaiden vaalipaneelin Konst. o Delissä.
"Kehotan sinua nauttimaan tulevasta vaalikeväästä: seuraa keskustelua somessa, tee vaalikoneita ja äänestä juuri sitä ehdokasta, jota itse haluat", kannustaa Jenna Suorsa.
Lähtiessäni mukaan ylioppilaskunnan hallitukseen moni tuttavistani kyseli, lähdenkö seuraavaksi mukaan kunnallispolitiikkaan. En pitänyt itseäni koskaan poliittisena nuorena, ja suorastaan kavahdin sitä sanaa.
Minulle politiikka tarkoitti eduskunnan kyselytuntia, jossa karikatyyrit huutelivat toistensa päälle. Siksi politiikka tai poliittiset kysymykset eivät tuntuneet koskettavan minua.
Politiikka merkitsi myös leimaantumista. En halunnut lokeroida itseäni, enkä edelleenkään halua antaa muille sellaista valtaa, että he määrittäisivät minua puolestani.
Tämä mielikuva politiikasta seurasi minua pitkälle aikuisikääni. Alkuperältään politiikka on kuitenkin sanana tarkoittanut asioihin vaikuttamista. Sitä olinkin tehnyt jo opintojen alusta asti opiskelijajärjestö Oulu Entrepreneurship Societyssa ja sitä tein myös ylioppilaskunnassa. Voisi siis sanoa, että aivan huomaamattani olin vuodesta 2015 lähtien tehnyt poliittista vaikuttamistyötä.
OYY:n hallitusvuoden aikana sukelsin muun muassa koulutuspolitiikan maailmaan, vierailin eduskunnassa ja tapasin hyvin erilaisia ihmisiä. Koulutuspolitiikkaan liittyen olin mukana tekemässä ylioppilaskuntien yhteistä työelämäpamflettia, tapasin yliopiston johtoa ja olin mukana järjestämässä kansainvälisten opiskelijoiden työelämätapahtumaa, Löylyä.
Vaikka en vieläkään pidä itseäni kopon asiantuntijana, seuraan sekä yliopistomaailmaan liittyvää uutisointia että politiikkaa koskevia uutisia paljon tarkemmin kuin aiemmin.
Nyt olen myös ymmärtänyt äänestämisen tärkeyden. Erityisesti sen, että opiskelijoiden ja nuorten ääni täytyy saada kuuluviin.
Mielestäni sinun ei tarvitse käydä samanlaista polkua hoksataksesi äänestämisen tärkeyden. Opiskelija, älä aliarvioi oman äänesi tärkeyttä. Elämästäsi löytyy tärkeitä teemoja, joihin sinulla on varmasti halua vaikuttaa jollain tavalla.
Sinulle tärkeitä teemoja voivat olla mielenterveyspalveluiden saatavuuden takaaminen korkeakouluopiskelijoille tai vaikka ilmastonmuutoksen hidastaminen todellisilla teoilla.
Jos omien teemojen löytäminen tuntuu vaikealta, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) eduskuntavaaleihin laatima vaaliohjelma avaa mielestäni opiskelijoiden ajatusmaailmaa hyvin.
Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) teettämän kyselyn mukaan 80 prosenttia ammattikorkeakouluopiskelijoista aikoo äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa. Toivottavasti myös suurin osa yliopisto-opiskelijoista lähtee vaaliuurnille.
Kehotan sinua nauttimaan tulevasta vaalikeväästä: seuraa keskustelua somessa, tee vaalikoneita ja äänestä juuri sitä ehdokasta, jota itse haluat.
Vaalisalaisuus on olemassa syystä. Sinun ei tarvitse kertoa valitsemaasi ehdokasta kellekään vaan riittää, että perustelet valintasi itsellesi.
Ja lopuksi: jos jotakuta jäi mietityttämään niin ei, en ole lähdössä kunnallispolitiikkaan.
Julkaistu
SHARE
Jenna Suorsa
Monessa liemessä keitetty tapahtumatuottaja ja kauppatieteiden opiskelija. Ihmisten kuuntelija ja loputon pähkäilijä. Tulevaisuudessa haluaisi työskennellä digitaalisen markkinoinnin ja teknologian parissa.
