Hei kaikki te melkein-kandit ja maisterit, tunnelin päässä on valoa!

Minä vapauduin henkisestä vankilasta lopettamalla itseruoskinnan ja hyväksymällä oman opiskelijapolkuni, kirjoittaa Laura Lääveri.

Jos siellä ruudun äärellä istuu tällä hetkellä opiskelija, joka kirjoitti tänä keväänä taas kerran lisäaikahakemuksen opintojen loppuun saattamiseksi – hei vaan, minä kirjoitin myös.

Jos lasket tällä hetkellä kuinka monta opintopistettä tarvitset valmistuaksesi, minä lasken pisteitä kanssasi.

Jos et ehkä kykene enää näkemään mielenkiintoisia kurssisisältöjä vaan silmäsi hamuavat mahdollisimman paljon noppia mahdollisimman pienellä vaivalla, älä tunne syyllisyyttä. 

Jos et aina edes muista olevasi opiskelija koska olet ollut jo useamman vuoden töissä ja gradun kirjoittaminen töiden jälkeen tuntuu vastenmieliselle tervanjuonnille, ymmärrän sinua.

Tuntuuko graduohjaajaan yhteyden ottaminen niin vaikealta, että kulutat päiväsi mielummin alasti tikun nokassa keikkuen?

Älä hätäile, meitä on muitakin.

 

Opintojen junnaamisesta kolumnin kirjoittaminen tuntuu nololta, vaikka koen olevani sinut itseni kanssa ja vaikka olen tehnyt opiskelujen ohessa asioita joista olen haaveillut ja jotka ovat vieneet minua uran suhteen eteenpäin.

Mieleen hiipii silti häpeä ja kiusallinen ajatus siitä, että olisinkin pohjimmiltani helvetin laiska ja saamaton. Tähän perään tekisikin mieli luetella kaikki ne mielenkiintoiset ja inspiroivat asiat joita olen opiskelujen ohella tehnyt. Kertoa kaikille, että en ole vätys.

Opintojen pitkittymiseen on yhtä monta tarinaa kuin on opiskelijaakin. Joskus elämä vie eri suuntaan kun mielenkiintoiset asiat kutsuvat, joskus oma terveys tai henkinen jaksaminen nousee vastaan.

Liian harvoin sanotaan ääneen se tosiasia, kuinka pelottavaa ja raastavaa on olla kaksikymppinen tässä maailmassa. Kun opiskelemisen lomassa rämpii kohti aikuisuutta, haavereilta ei vältytä. Sydänsurut, ero, mielen mureneminen, burn out ja eksistentiaaliset kriisit eivät helpota tiukassa opiskelutahdissa pysymistä.

Opiskelija tietää hyvin myös sen, että yhteiskunta muistaa varmasti syyllistää meitä tästä harhailusta parhaansa mukaan.

 

Huomaan usein ihmisten vähättelevän omia saavutuksiaan. Moni ajattelee, että opiskelut olisi pitänyt hoitaa tehokkaammin ja paremmin kun kurssikaverit porskuttavat jo työelämässä. Myös minulla riittämättömyyden tunne on ollut välillä riipaisevaa, ja kaikenlainen itsensä syyttely ja soimaaminen on tuntunut oikeutetulle.

Minä vapauduin henkisestä vankilasta lopettamalla itseruoskinnan ja hyväksymällä oman opiskelijapolkuni. Päätin olla ylpeä siitä, minkälaisiin seikkailuihin polulta harhailu on minut vienyt.

Omien opintojeni tähänastinen tähtihetki on ollut kandiksi valmistuminen. Monen välivuoden jälkeen pusersin tutkinnon puolessa vuodessa purkkiin, jonka jälkeen juhlin tutkintotodistus kädessäni kuin vitosen gradun kirjoittanut maisteri. Olin nimittäin ehtinyt jo ajatella, ettei minusta koskaan tule edes kandia, koska olin niin irtaantunut opiskelijaelämästä.

Siis kaikki te melkein-kandit ja maisterit, opintopisteiden kanssa kamppailevat ja lisäaikahakemuksia kirjottavat – tunnelin päässä on valoa!  

Te, jotka kevään viimeisessä publiikissa nostatte maljaa kandin ja maisterin papereille – tehkää se ilolla! Vietit opintojen parissa sitten viisi tai kymmenen vuotta, juhli saavutuksiasi ylpeydellä.

Sillä kun tämän vuoden viimeisessä publiikissa saan käsiini maisterin paperit, lupaan tuulettaa sitä täydestä sydämestäni.

Laura Lääveri

Oululainen tanssija, nykyinen OSAKOn kulttuurisihteeri ja entinen OYYn hallintosihteeri.

Lue lisää:

Kuka hyötyy avajaisista elokuussa?

Orientaation aloittaminen elokuun 22. päivä on herättänyt keskustelua ainakin tekniikan alan opiskelijoiden keskuudessa. Lukuvuoden aloittaminen ja kesätöiden lopettaminen ovat monella menneet ristiin ja fuksien mielestä lukuvuoden aloitus eli orientaatioviikko ja ensimmäiset opiskeluviikot, ovat olleet huonosti toteutettuja ja vaikuttavat väkisin venytetyiltä liian pitkälle ajalle, jolloin järkevää päivittäistä ohjelmaa on ollut hyvin vähän. Ensi vuonna orientaatio saattaa […]

Orientaation aloittaminen elokuun 22. päivä on herättänyt keskustelua ainakin tekniikan alan opiskelijoiden keskuudessa. Lukuvuoden aloittaminen ja kesätöiden lopettaminen ovat monella menneet ristiin ja fuksien mielestä lukuvuoden aloitus eli orientaatioviikko ja ensimmäiset opiskeluviikot, ovat olleet huonosti toteutettuja ja vaikuttavat väkisin venytetyiltä liian pitkälle ajalle, jolloin järkevää päivittäistä ohjelmaa on ollut hyvin vähän.

Ensi vuonna orientaatio saattaa alkaa vieläkin aiemmin, jo viikolla 33 eli luultavasti elokuun 14. päivä. Kuka tätä muutosta ajaa? Käskyt tulevat kuulemma ministeriötasolta, mutta mikseivät kaikki yliopistot ole aikaistaneet aloitusta? Esimerkiksi Helsingin yliopisto ja Jyväskylän yliopisto aloittivat tänä vuonna orientaationsa vasta seuraavalla viikolla ja suurin osa Aalto-yliopistosta vasta 5.9. Uskon, että orientaation aikaistaminen johtaa ajallaan myös opiskelujen aikaistamiseen, kun tähtäimenä on mahdollisuus opiskella ympäri vuoden. Kuka tästä järjestelystä hyötyisi? Tarkoituksena on ilmeisesti jakaa tasaisemmin opiskelutaakkaa vuodelle, mutta ainakin opiskelukaverieni kurssit alkoivat jo tänä vuonna aloitusluennoilla, joita seurasivat viikon tai kahden itseopiskelujaksot – onko tällaisessa järjestelyssä järkeä? Jos kurssien rakennetta ei muuteta jatkossa, vaan pelkästään venytetään, opintojen alkamisen aikaistamisesta aiheutuisi lähinnä hukka-aikaa alkulukuvuodelle.

Oulun yliopiston lukuvuosi korkattiin 22.8. Rotuaari GET-TOGETHER! -tapahtumalla. Ajankohta oli itselleni ja monelle muulle yliopisto-opiskelijalle erittäin huono, sillä kesätyöt vaativat sitoutumista elokuun loppuun saakka. Yliopiston suunnittelija vastasi sähköpostikyselyyni, että ”kaikille opiskelijoille tarkoitettu Rotuaari –tapahtuma jää oletettavasti isolta osalta vanhoja opiskelijoita kokematta sen ajoituksen vuoksi” ja kysymys kuuluukin: mitä järkeä on järjestää kaikille opiskelijoille tarkoitettu aloitustapahtuma silloin, kun suuri osa vanhoista opiskelijoista ei pääse paikalle? Viestin perusteella yliopisto tiedostaa, että vanhat opiskelijat ovat vielä kesätöissä, kun lukuvuosi alkaa, mutta ei oletettavasti välitä.

Lukuvuoden aikainen aloitus aiheuttaa harmia myös uusille opiskelijoille. Kun itse aloitin opiskeluni syksyllä 2011, vuokrasin asuntoni syyskuun alusta lähtien. Ylivoimaisesti suurin osa vuokra-asunnoistahan vuokrataan kuun alusta, joten elokuun viimeisellä viikolla aloittaminen on tarkoittanut sitä, että uudet opiskelijat ovat joutuneet luultavasti vuokraamaan asuntonsa jo elokuun alusta. Tänä vuonna elokuulle ei voinut hakea opintotukea, sillä kalenterikuukaudessa tulee olla 18 opiskeluaikaan kuuluvaa päivää.

Ensi vuonna orientaatiot viikolla 33 aloitettaessa (14.8.) 18 päivää tulee täyteen, mikäli viikonloputkin lasketaan opiskeluajaksi. Vanhat opiskelijat eivät tästä ole tietenkään riemastuneet, sillä töitä on totuttu tekemään elokuun loppuun saakka. Jos suunnitelmana on orientaation aloitus viikolla 33 ja varsinaisen opiskelun aloitus viikolla 36, tämä tarkoittaisi sitä, että vaihtoehtoina on joko fuksien pyöriminen yliopistolla kolmen viikon ajan ilman pienryhmäohjaajia (PRO), tai pienryhmäohjaajien aloittamista elokuun puolessa välissä. Työmahdollisuuksista tai PRO-hommista tulee siis tinkiä.

Käsittämätöntä ajatella skenaariota, jossa tulevaisuuden diplomi-insinöörit ja muut yliopistosta valmistuneet toimivat työuransa alussa vailla lähes minkäänlaista työkokemusta.

Oman koulutusohjelmani, ympäristötekniikan, pienryhmäohjaajia (PRO) on jo aiemmin saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa ja tilannetta tuskin parantaa se, että kesätyöt pitäisi lopettaa jo elokuun puolivälissä, sillä uudet opiskelijat on integroitava opiskelijayhteisöön heti alusta alkaen. Tämä velvollisuus asettaa PROt huonompaan asemaan kesätöiden suhteen, sillä totta kai työnantaja valitsee mieluummin elokuun loppuun asti työskentelevän opiskelijan esimerkiksi vakituisten työntekijöiden lomitusjärjestelyiden takia. Itsekin tuurasin tänä kesänä vakituista työntekijää elokuun loppuun asti. En olisi saanut työpaikkaa, jos olisi pitänyt olla 22. päivä Oulussa.

PROna toimitaan yleisesti opintojen alkuvaiheessa, jolloin on myös kriittistä saada ensimmäiset oman alan kesätyökokemukset. Jos kesätöissä olisi ollut samassa paikassa töissä ja esimies olisi vanha tuttu, niin asiat saattaisikin pystyä sopimaan, mutta ei kukaan – varsinkaan uusi opiskelija – lähde ehdottelemaan, että lopettaisi elokuun puolella, jos harjoittelijaa haetaan elokuun loppuun saakka. Yliopiston tarjoama pienryhmäohjaajan pesti siis laskee mahdollisuuksia työkokemuksen kerryttämiseen kesälomien aikana. PROt ovat avainasemassa uusien opiskelijoiden syrjäytymisen estämiseksi, joten heidät on saatava paikalle alusta alkaen.

Ainakin teknisillä aloilla työkokemus on paitsi elintärkeää ensimmäisen työpaikan saamiseksi valmistumisen jälkeen, myös ehto valmistumiselle. Ollaanko kohta tilanteessa, jossa pakolliset kymmenen viikon harjoittelut suoritetaan palkattomana lukuvuoden aikana? Käsittämätöntä ajatella skenaariota, jossa tulevaisuuden diplomi-insinöörit ja muut yliopistosta valmistuneet toimivat työuransa alussa vailla lähes minkäänlaista työkokemusta.

Silloin kun minä olin fuksi, kurssit alkoivat syyskuussa ja loppuivat hyvissä ajoin ennen Wappua, ja kesätöihin uskalsi mennä hyvillä mielin toukokuun alusta. Periodijaon uudistuttua pakollisia seminaareja on ollut toukokuunkin puolella, nyt kurssit alkavat elokuussa ja neljällä periodilla kuormitus on mielestäni jakautunut epätasaisemmin. Ennen kaikki oli paremmin.

EDIT: Juttua muokattu 28.9. klo 11:50. Oulun yliopiston orientaatioviikko alkoi tänä vuonna 22.8., mutta lukuvuosi opiskelujen osalta ei. Ensi lukuvuoden 2017-2018 orientaation ja opiskelujen alkamisen ajankohtaa ei ole vielä päätetty.

Aleksi Hursti

Ännännen vuoden ympäristöteekkari ja ensimmäisen kauden TeTaattori. OYY:n hallituksen jäsen vuonna 2017.

Lue lisää:

Jolleivät opinnot etene, on kohtalona passiivirekisteri

Oulun yliopisto otti tänä syksynä käyttöön passiivirekisterin. Sinne joutunut opiskelija ei voi edistää opintojaan, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada ylioppilaskunnan tarraa opiskelijakorttiinsa. Passivoitumisen uhka herätti parisensataa opiskelijaa jatkamaan opintojaan.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Arffman

Oulun yliopisto otti passiivirekisterin käyttöön elokuun ensimmäisenä päivänä.

Nyt kaksi lukuvuotta opinnoissaan laahanneen perus- ja jatkotutkinto-opiskelijan opiskeluoikeus voidaan siirtää passiiviseksi. Passiivirekisterissä oleva opiskelija ei voi suorittaa opintojaan, saada opintotukea, käyttää opintososiaalisia etuuksia tai saada opiskelija-alennuksia.

Passiivirekisteri koskee ennen 1.8.2005 alkaneita perustutkinto-opiskeluoikeuksia sekä kaikkia jatkotutkinto-oikeuksia.

Perustutkinto-opiskelija siirretään passiivirekisteriin, jos hänen opiskeluoikeutensa on alkanut ennen 1.8.2005 eikä opintosuorituksia ole kertynyt kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana. Jatko-opiskelijoilla opiskeluoikeuden alkamisella ei ole merkitystä – opiskelija siirretään passiivirekisteriin, mikäli hän ei ole kahden edellisen peräkkäisen lukuvuoden aikana suorittanut opintoja.

Passiivirekisteri odottaa myös heitä, jotka ovat ilmoittautuneet poissaolevaksi tai laiminlyöneet yliopistoon ilmoittautumisen viimeisen kahden lukuvuoden aikana.

Oulun yliopiston koulutuspalveluiden johtajan Eva Maria Raudasojan mukaan passiivirekisteristä hyötyy niin yliopisto kuin opiskelija. Yliopisto saa rekisterillä päivitetyn tiedon siitä, kuinka paljon sillä on aktiivisia opiskelijoita, ja kuinka paljon opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita. Opiskelija taas saa apua opintonsa saattamisessa päätökseen.

”Passiivirekisterin luomisen yhteydessä olemme kehittäneet erilaisia tukitoimenpiteitä opiskelijoille, joilla opinnot eivät ole edenneet.  Nyt meillä on esimerkiksi opinnäytetyöryhmä, jossa autetaan opiskelijoita saamaan opinnäytetyöt valmiiksi. Apua saa myös oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) päivittämiseen ajan tasalle.”

Koska opinto-oikeus säilyy passiivirekisterissäkin, eivät passivoidut opiskelijat katoa yliopiston opiskelijatilastoista minnekään.

”Uskon passiivirekisterin vaikuttavan niin, että rekisteriin laitetut opiskelijat siirtyvät ensin aktiivisiksi, läsnä oleviksi opiskelijoiksi ja saavat sen jälkeen tutkintonsa suoritettua”, Raudasoja sanoo.

Rekisteriin joutuneita opiskelijoita on Oulun yliopistossa tällä hetkellä 1365 kappaletta. Viime lukuvuonna läsnä olevaksi ilmoittautuneista opiskelijoista passiivirekisteriin joutui 708 perustutkinto-opiskelijaa ja 318 jatko-opiskelijaa.  Viime lukuvuonna poissaolevaksi ilmoittautuneita ja passiivirekisteriin passitettuja on 339, joista 289 on perustutkinto-opiskelijoita ja 50 jatko-opiskelijaa.

Koulutuspalveluiden palvelupäällikön Katja Puran mukaan passiivirekisterissä on paljon vanhoja opinto-oikeuksia, eli tapauksia, joissa opiskelija on laiminlyönyt ilmoittautumisen ja ollut kirjoilta poistettuna jo vuosikaudet.

Sen lisäksi rekisteristä löytyy myös opiskelijoita, jotka ovat kyllä vuosittain ilmoittautuneet yliopistoon läsnä oleviksi, mutta eivät ole suorittaneet yhtään opintoja vuosien aikana.

 

Passiivirekisteri syö OYY:n jäsenmaksutuloja

Passiivirekisteriin joutuva opiskelija ei voi enää kuulua ylioppilaskuntaan. Siten passiivirekisterin käyttöönotto luo Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) budjettiin ison loven.

OYY:n pääsihteerin Aino-Kaisa Mannisen arvion mukaan rekisterin vaikutus ylioppilaskunnan jäsenmaksutuloihin on noin 40 000 euroa.

”Voi olla, että osa rekisteriin joutuneista hakeutuu sieltä pois, tekee opintosuunnitelman ja edistää opintojaan. Opinto-oikeushan passiivirekisterissäkin olevilla säilyy edelleen”, Manninen sanoo.

Passiivirekisterin tulo on yksi syy sille, että OYY etsii Linnanmaalta paraikaa edullisempia tiloja itselleen. Neuvottelut uusien tilojen löytämisestä käynnistettiin viime vuonna.

Nyt OYY:lle on tarjottu mahdollisuutta muuttaa vuokralaiseksi joko luonnontieteellisen tiedekunnan entiseen opintotoimistoon Telluksen tietämille tai hallintosiipeen avoimen yliopiston vanhoihin tiloihin. Ensimmäistä tilaa tarjoaa yliopisto, toista Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiö (PSOAS).

OYY:n tila-asioita käsiteltiin edustajiston kokouksessa 14. syyskuuta, mutta asia päätettiin vielä pöydätä. Uusista tiloista päätetään 29. syyskuuta pidettävässä edustajiston kokouksessa.

Aino-Kaisa Mannisen mukaan OYY on saanut Oulun yliopistolta tälle vuodelle rahaa opiskelijarekrytoinnin kehittämistä varten, mutta varsinaista passiivirekisteriä koskevaa kompensaatiorahaa ylioppilaskunnalle ei ole myönnetty.

Mannisen mukaan OYY:n ajatuksena on kehittää yliopiston kanssa tehtävää yhteistyötä, jossa myös OYY:n rahoituspohjaa voisi laajentaa yhteistyöprojektien avulla.

”Ajatukset ovat kuitenkin vielä alustavia, ja yliopiston kanssa pitää neuvotella asiasta”, hän sanoo.

 

Passiivirekisteri vaikuttaa asumiseenkin

Rekisteri tullee vaikuttamaan myös PSOASin asuntovuokraukseen. PSOAS omistaa tällä hetkellä Oulussa 3000 opiskelija-asuntoa, joihin mahtuu yhteensä 5500 vuokralaista. Säätiön asunnoissa asuu sekä perustutkinto- että jatko-opiskelijoita.

PSOASin palvelupäällikön Jari Simosen mukaan säätiö käy paraikaa neuvotteluja Oulun yliopiston kanssa rekisterin hyödyntämisestä. Tällä hetkellä säätiöllä ei ole pääsyä passiivirekisterin tietoihin.

Simosen mukaan passiivirekisteriin joutuminen ei tarkoita automaattista häätöä. Säätiön tehtävänä on kuitenkin valvoa sitä, että opiskelija-asunnossa asuva myös oikeasti opiskelee.

”Me haluamme hyödyntää maalaisjärkeä ja olla asiassa inhimillisiä. Todennäköisesti asiassa edetään niin, että huomatessamme asukkaan olevan passiivirekisterissä keskustellaan ensin siitä, miksi näin on käynyt, ja onko hän jatkamassa opintojaan. Periaatteena on, että PSOASin asunnot on tarkoitettu opiskelijoille, ja jollei vuokralainen selkeästi opiskele, meidän tehtävänämme on vapauttaa asunto opiskelijalle. Jos asukas on asunut meillä vähintään vuoden, vuokranantajan irtisanomisaika on puoli vuotta. Jos vuokralainen on asunut PSOASilla alle vuoden, irtisanomisaika on kolme kuukautta.”

 

Rekisteristä pääsee pois suorittamalla opintoja

Passiivirekisteriin päätyminen ei tarkoita opiskelujen päättymistä. Mikäli passivoitu opiskelija haluaa jatkaa opintojaan, hänen tulee hakea opiskeluoikeuden aktivointia omalla hakulomakkeella. Passiivirekisteristä pääsy vaatii lisäksi ajantasaisen HOPSin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen. Lisäksi opiskelijalta odotetaan toki opintojen edistymistä.

Perustutkinto-opiskelija palauttaa hakulomakkeen ja HOPSin tiedekunnan koulutuksen lähipalveluihin, jatko-opiskelija taas palauttaa hakulomakkeen sekä pääohjaajan ja seurantaryhmän hyväksymä HOPSin ja tutkimussuunnitelman Opiskelijakeskukseen UniOGS:n koordinaattoreille.

Katja Puran mukaan passiiviuhan alla olleet opiskelijat saivat tiedon rekisteriin joutumisesta sähköpostitse. Tiedon saatuaan osa opiskelijoista havahtui edistämään opintojaan.

”Aktivoituneita, eli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat menossa passiivirekisteriin, mutta suoritusten perusteella pääsivät pois, on tähän mennessä noin 200.”

Passiivirekisteri on ennen Oulua ollut käytössä Helsingin, Turun ja Jyväskylän yliopistoissa. Jyväskylässä passiivirekisteriin siirretään nykyään enää jatko-opiskelijoita.

Katja Puran mukaan passiivirekisteri on Oulun yliopistossa toistaiseksi voimassaoleva käytäntö, joka on linjattu yliopiston koulutuksen johtosäännössä. Mahdolliset muutokset koulutuksen johtosääntöön käsitellään tarvittaessa yliopiston hallituksessa.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Tulevaisuustehdas ja unelmatsempparit

Yliopisto-opiskelun pitäisi olla kunnianhimoista ja hieman myös pilvilinnoja rakentavaa.

Mistä unelmoit? Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa? Mietitkö näitä asioita ylipäätään, kurkotteletko unelmiasi kohti määrätietoisesti?

Mielestäni jokaisella yliopistosta valmistuvalla tulisi olla fiilis, että olen nyt valmis maisteri, maailma odottaa ja tämä koulutus antaa minulle erinomaiset eväät olla mukana ratkaisemassa globaaleja haasteita.

Yliopistosta valmistuessa saattaa kuitenkin miettiä, että tässä tämä paperi osoituksena korkeakoulututkinnosta nyt on, mitähän tekisin tällä ja elämälläni. Tulevaisuudennäkymät eivät välttämättä vaikuta ruusuisilta, kun viikoittain uutisoidaan yritysten yt-neuvotteluista ja irtisanomisista.

Sanooko kukaan Oulun yliopistossa aloittaville fukseille, että Martti Ahtisaari aloitti opintonsa täällä niin kuin tekin ja nyt hänellä on Nobelin rauhanpalkinto, ottakaapa Martista mallia! Mielestäni pitäisi sanoa. Muitakin menestystarinoita yliopistostamme löytyy. Esimerkkejä menestyneistä Oulun yliopiston alumneista täytyisi tuoda opiskeluelämän jokapäiväiseen arkeen ja kertoa tarinoita heidän urapoluistaan.

Yliopisto-opiskelun pitäisi olla kunnianhimoista ja hieman myös pilvilinnoja rakentavaa. Jokaisessa tiedekunnassa ja tutkinto-ohjelmassa voisi myös olla unelmatsemppari, joka havaitsisi jo lukuvuoden ensimmäisenä päivänä epävarman fuksin salaiset tulevaisuudenhaaveet ja houkuttelisi esiin piilevät kyvyt, valaisi uskoa loistaviin uranäkymiin ja kuiskaisi epätoivon hetkellä: ”Sinä pystyt mihin vain.”

Tänä syksynä yliopistossamme aloittavilla uusilla opiskelijoilla oli heti orientaatioviikolla mahdollisuus osallistua Future Factoryyn, jossa tarkoituksena oli ratkoa tulevaisuuden tärkeimpiä haasteita: teknologisen kehityksen vaikutusta arkeen, globaalia keskinäisriippuvuutta sekä kestävyyskriisiä. Future Factory toteutettiin yhteistyössä nämä kolme tulevaisuuteen vaikuttavaa megatrendiä määritelleen Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa. Työpajoissa opiskelijat saivat pohtia ryhmissä näitä ilmiöitä.

Keksittiinkö Future Factory -työpajoissa sitten vastaus globaaleihin ongelmiin? Kaikkia maailman ongelmia ei välttämättä vielä ratkottu, mutta tällaisia kunnianhimoisia tavoitteita täytyy koulutuksella olla. Meillä korkeakoulutetuilla on kaikki edellytykset niiden ratkaisemiseksi.

Juuli Juntura

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan kansainvälisten asioiden ja järjestöasioiden asiantuntija ja freelancer-kääntäjä. Twitter: @JuuliLouhi

Lue lisää:

Energiaekonomisti haaveilee lapsenkasvatusajasta

Antti Tumelius tarvitsee työssään controllerina ihmissuhdetaitoja ja vankkaa numeroiden tajua. Työura ei ole katkennut kertaakaan, sillä mieluisa ala löytyi jo lukiossa.

Urapolulle on helppoa astella, kun tie on selvillä. Antti Tumelius, 36, tiesi jo lukioikäisenä matkan jatkuvan seuraavaksi taloustieteiden opintoihin.

Aivan ensimmäisellä yrityksellä vuonna 2000 ovi aukeni tosin väärään tiedekuntaan. Matematiikan fuksi tiesi heti alan olevan hänelle sopimaton, muttei antanut sen häiritä työntekoa. Kahden ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen hän hyppäsi tekemään matematiikan opettajan sijaisuuksia yläkoulussa ja lukiossa.

Vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi valmistunut Tumelius ei ole ollut valmistumispäivänsä jälkeen päivääkään työttömänä.

Siirtyminen opiskeluista työelämään kävi sujuvasti valtion Energiavirastolle tehdyn pro gradun -tutkielman ja sitä seuranneiden määräaikaisten työsopimusten vuoksi.
”Tutkintopapereiden saamista seuraavana aamuna minulle tarjottiin virkaa virastolla. Olin siis työttömänä nolla päivää.”

Tumeliuksen reittiä yliopistosta työelämään ei hidastanut edes hallituspaikka Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Vuoden 2007 hallituksen varapuheenjohtajana ja kv-vastaavana Tumelius viimeisteli kandintutkintonsa ja paiski töitä.

Työn riittämisen syyksi hän arvelee tuplarooliaan sekä rahaa että energiaa ymmärtävänä asiantuntijana. Laskentatoimen opinnot antoivat edellytykset taloushallintaan, työkokemus Energiavirastolla ja energia- ja ympäristöalan tutkimusyhtiö CLEEN Oy:llä taas antoivat avaimet energia-alalle.

”Varmasti löytyisi minua parempia talous- tai energiamiehiä, mutta kahden alan osaamisen yhdistelmä samassa ihmisessä on hyödyllinen. Oman pääaineen substanssiosaaminen ja toimialatuntemus ovat hyvä pari missä vain.”

Menestyminen uralla vaatii kaikesta muusta tinkimistä. Tumelius sanoo ajatelleensa vuodesta 2007 alkaen pelkästään töitä. Nyt miestä työllistää myös alle vuoden ikäinen poika, joten elämään on ollut pakko mahduttaa muutakin.

Kirjanpitoa ei auta skipata

Antti Tumelius palasi seitsemän vuotta kestäneeltä Helsingin komennukseltaan Ouluun viime vuoden tammikuussa. Nykyisessä työssä Oulun Energia -konsernin controllerina Tumelius sanoo tarvitsevansa eniten ihmissuhdetaitoja. Vaikka työ taloushallinnon pyörittäjänä sisältää tietysti paljon talousrutiinia ja numeroiden pyörittelyä, iso osa arjesta on kollegojen ja konsernin johdon kanssa työskentelyä.

”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.”

Tähän häntä valmensivat erilaiset pestit yliopiston vapaa-ajanjärjestöissä. Tumeliuksen mukaan yliopistovuosien konkreettisin hyöty on tullut järjestötoiminnan lisäksi Juha Huikarin kirjanpitokursseilta.

”Perusasiat eli kirjanpito on pakko osata, ja sen puutteeseen moni kauppatieteilijä kompastuu. Aivan vastikään olen työtehtävieni takia joutunut kaivamaan aiheen oppikirjoja esiin”, Tumelius muistuttaa.

KTM-tutkinto on Tumeliuksesta lähtökohtaisesti työelämärelevantti tutkinto, joten työllistymisvaihtoehdot ovat selkeämpiä kuin monella muulla alalla. Unelmien työpaikkaa on silti hyvä miettiä jo opiskeluaikana. Tumelius kannustaa fukseja kyselemään valmistuneilta taloustieteilijöiltä sitä, mitä kautta he ovat omat työpaikkansa löytäneet.

”Minua harmittaa aivan sikana, etten hakenut kesätöihin kaikkiin Oulun tilitoimistoihin! En vain tajunnut, että niinkin voi tehdä. Olin Taivalkoskelta kotoisin ja arvelin, ettei niitä töitä vain ole.”

 

Kuka?
Antti Tumelius
» Valmistunut vuonna 2008 kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan laskentatoimi. Sivuaineina johtaminen, yritysjuridiikka ja Aasia-opinnot.
» Yliopisto-opinnoissa parasta oli järjestötoiminta. Oli mukana opiskeluvuosinaan mm. Cryon, Finanssin, Sigman ja OYY:n toiminnassa. Valmistumisensa jälkeen mukana Energiaekonomistit-järjestön hallituksessa.
» Haastavinta opiskeluissa oli oman kiinnostuksen rajaaminen ja ajankäytön hallinta.
» Ensimmäinen oman alan työ oli Helsingissä Energiavirastossa vuonna 2007, jonne hän teki myös pro gradu -tutkielmansa. Energiavirastoa edelsivät kesätyöt oululaisessa Finnkarelco-perheyhtiössä ja harjoittelujakso Finprolla Kuala Lumpurissa.
» Töissä Oulun Energialla controllerina. Työssään hän vastaa kahden yrityksen taloushallinnosta.
» Unelmoi lapsenkasvatusajasta.

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää: