Vapun viettoa vuosikymmenten varrella

Miltä vapun vietto on näyttänyt tasavuosikymmeniä sitten? Oulun ylioppilaslehti kurkisti lehden arkistoihin.

Opiskelijavapun juhlinta on pidentynyt vappuaaton ja vappupäivän pienimuotoisesta vietosta moniviikkoiseksi karkeloinniksi. Samalla vain teekkareiden juhlimasta tapahtumasta on tullut poikkitieteellinen, eri alojen opiskelijoita yhdistävä juhla. Jotkut perinteet pitävät vahvasti paikkansa, kuten vuodesta 1963 lähtien ilmestynyt vappulehti Ööpinen tai vuosikymmeniä vanha Franzénin lakitusperinne.

2014

Vuoden 2014 lehti ilmestyi sopivasti vappuaattona. Serpentiinikuvioidussa keskiaukeaman liitteessä esitel­tiin 15 vuotta täyttänyt Wesibussi. Vapun poikkitieteellisyys näkyi, sillä tapahtuma­kalenteriin oli nostettu menovinkki lähes jokaiselta opintoalalta. Näihin lukeutuivat luonnontieteilijöiden wappupiknik, Finanssin vappusauna, humanistien järjestämä Franzénin patsaan lakitus ja tietenkin teekkareiden aaton ja vappupäivän menot alkaen Rauhalasta käynnistyneestä Wappukulkueesta päättyen fuksilakkien polttohautaukseen.

Keskiaukeamalla lehden toimitus oli haastettu suunnittelemaan uusi haalari­merkki. Lisäksi kerrottiin ruotsalaisesta opiskelijavapusta ja todettiin, että ­Uumaja on huono vappukaupunki. ­Mikäli länsinaapurissa haluaa juhlia vappua, niin Lund tai Uppsala ovat lehden mukaan oikeat osoitteet. Lisäksi OYY:n hallituksen jäsenen Ville Siika­luoman kolumnissa muistutettiin ­vapun olevan sprintin sijaan pitkä maraton.

2004

Kaksikymmentä vuotta sitten vappu näkyi yllättävän vähän Oulun ylioppilaslehdessä. Huhtikuun 28. päivä ilmes­tyneen numeron kannessa komeili silloinen kansanedustaja Mikko Alatalo. Vapun menoihin oli nostettu ainoastaan teekkareiden tapahtumia. Lehden ­mukaan ”teekkarit ovat huomanneet yhden päivän rajallisuuden ja ovat siksi jatkaneet vapun viettoa useammalle päivälle.”

Katsauksessa oli myös ”visusti navan alapuolella” oleva arkkitehtiopiskelijoiden vappulehti Ööpinen ja lukijoille oli tarjolla simaresepti.

Vaikka vappu onkin työväen ­juhla, ­yllättäen lehden Menot-palstalla ­ainoa poliittisten järjestöjen ilmoitus oli ­Oulun kokoomusnuorten Wappuboolit-­tapahtuma vappuaattona.

1994

Lama-ajan kurjuus taisi näkyä vuoden 1994 vappu­numeroissa, sillä kevään tuloa ei juuri juhlittu. Vappua edeltävässä lehdessä (7/1994) ainoastaan legendaarinen opiskelijaravintola ­Reidar mainosti vappuna järjestettävää discoa sekä lauantain ja sunnuntain päiväkaljoja. Vapun jälkeisen lehden (8/1994) kannessa oli kuva­kooste vapun vietosta. Otoksiin on päätynyt haalari­asuista vapun viettäjää kirkkovene­souduista, fuksi­uitoista ja muista tapahtumista.

1984

Jos vappu oli lyhyt 90-luvulla, oli se lehden perusteella vielä tiiviimpi ­kasarilla. Ylioppilaskunta juhlisti vappua silloisella ylioppilastalolla Rauhalassa. Tarjolla oli runonlausuntaa, yhteislaulua ja esiintymässä oli myös nimettömäksi jäänyt Arkkitehtikillan bändi. Lisäksi ohjelmaan oli merkitty muun muassa ”Hyvän aaton toivotukset” ja ”Wapaamuotoista Wapunviettoa”.

Erityishuomiona mainittakoon, että Franzénin lakitus tapahtui vappuaattona klo 16 – nykyään tapahtuma on klo 12. Lehden perusteella teekkareiden fuksiuittojen sijaan ensimmäisen vuoden tekniikan opiskelijoille järjestettiin erillinen fuksikaste.

Lisäksi Kom-teatteri esitti vappu­päivänä Avattu ovi -näytöksen, joka perustui ”neuvostoliittolaisten trubaduurien Bulat Okudžavan ja Vladimir Vysotskin lauluihin”.

Lehdestä löytyy myös meteoro­logi Erkki Harjaman vastine tekniikan ylioppilaiden lähettämään kirjeeseen koskien wappusäätä. Harjama kirjoittaa yrittävänsä parhaansa wappusään suhteen, mutta takatalvi kuulemma kolkuttelee ovella.


Kommentti

Olen opiskelijavapun suuri fani. Parhaimpia opiskelijaelämäni kokemuksia oli vuonna 2014 kahden viikon vapun viettäminen. Tämä oli sopivan mittainen rypistys: tapahtumia riitti jokaiselle päivälle, mutta toisaalta myös kevyempiä päiviä mahtui sekaan, eikä aina tarvinnut riekkua aamuyöhön asti.

Usein vapusta puhutaan nimenomaan teekkareiden vappuna. Vaikka vapun näkyvimmät päätapahtumat ovat tekniikan alan opiskelijoiden järjestämiä, kuten Prosessikillan kirkkovenesoudut tai vappuaaton fuksiuitot, näen vapun ennen kaikkea poikkitieteellisenä juhlana. Tämä muutos on lehden arkistoja selaillessa tapahtunut jossain 2010-luvun tienoilla. Esimerkiksi kattokiltojen yhteiset vapun avajaiset järjestettiin hatarien muistikuvieni perusteella ensimmäisen kerran vuoden 2014 tietämillä.

Absurdiudessaan oma suosikkini vapputapahtumista on Ashematunnelin örinät. Mikä olisikaan hienompaa kuin valvoa aamuyön pikkutunneille ja öristä (lue: huutaa) hetki asematunnelissa?

Itseäni vapussa kiehtoo juuri sen monipuolisuus. Yhtenä päivänä voi osallistua satojen muiden bilettäjien kanssa reiveihin, toisena taas viettää oman pienen järjestön kesken leppoisaa saunailtaa. Laajasta tapahtumien vappubuffetista voi kukin koota lautaselleen haluamansa kattauksen. Opiskelijayhteisön monimuotoisuus näkyy ja kuuluu.

Sopii toisaalta heittää ilmoille kysymys, onko opiskelijavappu jo liian pitkä? Sopivasti nimettyjen ”Humanistit ekana” ja ”Humanistit vikana” tapahtumien välissä kun on tänä vuonna peräti kuukausi. Missä menee tarjonnan ja kysynnän raja? Onko tapahtuma vappuinen vain ajankohdan perusteella vai pitäisikö sen näkyä sisällössäkin?

Kalle Parviainen

Kirjoittaja on Oulun ylioppilaslehden entinen toimitusharjoittelija ja opiskelee tiedeviestintää. Hän haluaa parantaa maailmaa viestimällä innostavasti monimutkaisista aiheista.

Lue lisää:

Kännisen opiskelijan kuva kyllästyttää

Alkoholin kuuluminen opiskelijaelämään on kulunut kuva, kertoo Essi Erkkilä.

Alkusyksystä sain eteeni erään mobiilimaksusovelluksen mainoksen Jodelissa. Mainoksessa haalareihin sonnustautunut opiskelija havahtuu sohvalta. Avatessaan puhelimensa maksusovelluksen, liittyvät kaikki viimeisimmät rahasiirrot kännäämiseen: on otettu shottia, drinkkiä ja juomaa tuplana. Kaiken kruunaa loppuillan “taksu” kotiin. Mainoksen seurauksena tunsin turhautumista, kyllästymistä ja myötähäpeää. Miksi opiskelijakulttuuria edelleen markkinoidaan tunkkaisella vanhan viinan lemulla? 

Vaikka kuppia ei nosta opiskelija, aihepiiri on täynnä tunnelatausta. Alkoholikeskusteluja suorastaan vältellään, sillä usein ne aiheuttavat epämukavuutta. Juomisen lukuisat lyhyen ja pitkän aikavälin haittavaikutukset ovat yleisesti tiedossa: ryyppääminen ei ole terveellistä ja “ainahan sitä voisi vähän vähentää”. 

Toisaalta kupittelulla on vakiintunut paikka osana sosiaalisia tapahtumia, joihin liittyy täysin toisenlaisia tunteita. Työviikon päätteeksi nautitaan after workeista, illallisella otetaan lasi punkkua ja saunassa kaljat. Näissä tilanteissa tunteet ovat vahvasti positiivisia: rentoutumista, hauskanpitoa ja nautintoa. Kokemamme tunteet ovat täysin toisenlaisia, kuin ne jotka tekevät aiheesta epämukavan. Alkoholista keskusteleminen onkin ehkä juuri siksi niin vaikeaa, koska sen ympärille liittyy laaja ja ristiriitainen tunneskaala. 

Yksi keskustelua vaikeuttava tekijä on aiheeseen ladattu vahva hyvä vastaan paha -asetelma. Täysin holittomat tai maltillisesti alkoa ottavat ovat “parempia ihmisiä”. Jos kuppi taas maistuu enemmän, leimautuu helposti “huonommaksi ihmiseksi”. Tässä kohtaa alkoholisuhteen monimutkaisuus jo paljastuukin, sillä tilanne voi yhtä hyvin olla myös täysin päinvastoin ja kovimmalla viinapäällä varustettuihin tyyppeihin voidaan kohdistaa ihailua. Ilman alkoholia viihtyviin ihmisiin puolestaan voidaan suhtautua takakireinä, tylsinä tai tuomitsevina persoonina. 

Mitä tekemistä tällä sitten on tunteiden kanssa? Lähestulkoon kaikki! 

Psykologi Jarkko Rantanen on kirjoittanut ja puhunut paljon tunteista. Rantasen mukaan tunteet vaikuttavat toimintaamme jopa enemmän kuin järki. Perustelemme tekemisemme järjellä, mutta tunteet ovat tekemiseen vaadittava voima. 

Tunteet vaikuttavat siten myös oleellisesti toimintaamme ja käsityksiimme alkoholin suhteen. Opiskelijana alkoholi liittyy usein tilanteisiin, joissa toimintaan vaikuttavia tunteita voivat olla esimerkiksi pelko ulkopuolisuudesta, jännitys ja paineet tietynlaisen “opiskelijan identiteetin” odotuksien täyttämisestä. 

Näitä odotuksia rakennetaan sekä opiskelijakunnan sisällä että ulkopuolella. Rakentamisen keinoja voivat olla puhetyylit, mainonta, kuvat ja kirjoitukset. Samalla ilmaistaan myös tunteita. Viime aikainen uutisointi opiskelijoiden koronabileistä on ollut surullista luettavaa. Vaikka bileet ja massatapahtumat ovat näinä aikoina huono valinta, tulisiko yhteiskunnan silti katsoa myös peiliin? 

Julkisessa keskustelussa opiskelijan identiteettiä on vahvasti rakennettu juhlimisen ympärille. Ehkä jos keskustelun painopistettä tietoisesti siirrettäisiin koskemaan myös muita puolia opiskelusta, eivät bileetkään olisi niin hallitsevassa asemassa osana opiskelijakulttuuria. 

Jotta voisimme muuttaa keskustelua alkoholista ja siihen liittyvistä rituaaleista, kuten opiskelijoiden alkoholikulttuurista, täytyisi ensin purkaa aiheen ympärille muodostettua tunnelatausta. Tämä ei tapahdu toisintamalla mainonnassa pinttyneitä ja stereotyyppisiä mielikuvia ryyppäävistä opiskelijoista. Kenenkään suhde alkoholinkäyttöön ei määritä häntä opiskelijaksi. Elämme aikaa, jolloin tämän tulisi olla selvää jokaiselle taholle, myös yrityksille. 

Modernin opiskelijaidentiteetin rakentamiseksi voisi sen sijaan käydä esimerkiksi keskustelua opiskelijan monista kasvoista: opiskelija voi olla alanvaihtaja, perheellinen, työssäkäyvä tai vaikkapa ammattiurheilija. Olisikin tärkeää pohtia, miten moninaisia tunteita opiskelijana olemiseen voidaan liittää, eikä vain toisintaa vanhentuneita mielikuvia opiskelijoista. 

Essi Erkkilä

Vastikään Oulusta Vaasaan muuttanut opiskelija, joka pohtii opintoja ja elämää niiden ympärillä. Instagram: @rautainenmuija.

Lue lisää:

Riitit vievät meitä elämässä eteenpäin – Siksi juhlia kannattaa aina, kun sille on aihetta

”Tästä keväästä opimme, että juhlia kannattaa aina, kun on aihetta, oli kyseessä sitten kesätöiden saaminen, läpimennyt tentti tai killan pyöreät vuodet”, kirjoittaa Ville-Valtteri Visuri.

Tänä keväänä moni opiskelija on erikoisessa tilanteessa. Fukseilla jää väliin uitot, osalla kesätyöt ja useimmilla lähiopetus. Koronakriisin myötä opinnoista on saksittu pois yhteisöllisyys ja jäljelle jää vain villakoiran ydin: prujujen pänttääminen, tentit ja harjoitustyöt. 

Osalle tämä on viimeinen kevät opiskelijana. Valmistuminen merkitsee opiskeluajan loppua ja siirtymistä elämässä eteenpäin. Ihmismieli ei kuitenkaan noin vain hyväksy nykyisen ja tulevan minuuden ristiriitaa. Siksi väliin tarvitaan riitti.

Kastajaiset, ylioppilasjuhlat, valmistuminen, häät, hautajaiset – siirtymäriitit siivittävät muutosta elämäntilanteesta toiseen. Niiden tarkoitus ei ole selittää muutosta pelkästään meille itsellemme, vaan historiallisesti niillä on viestitty myös muutosta yhteisössä: siirtymistä yhdestä ryhmästä toiseen. Akateemisessa maailmassa publiikki merkitsee valmistuvien julkistamistilaisuutta ja siirtymistä opiskelijasta työelämään, osaksi ammattikuntaa.

Ei ole sattumaa, että yliopistomaailman näyttävin perinne on tohtoripromootio, jossa promovendit vihitään munkkilatinan saattelemana tiedeyhteisönsä täysivaltaisiksi jäseniksi. Ja järjestetäänpä joissain yliopistoissa vielä maisteripromootioitakin.

Tänä keväänä valmistuvia eivät välttämättä odotakaan publiikki, kukkakimppu ja kavereiden kanssa suunnitellut valmistujaiset. Vuosien aikana latautunut kutkuttava odotus valmistumisesta purkautuu tyhjyyteen kuin puristuksissa ollut jousi.

Tutkintotodistus kirjekuoressa, tässäkö tämä nyt oli? 

Thomas Mannin klassikkokirjassa Buddenbrookit (1901) samannimisen kauppahuoneen tarmokas esikoislapsi Thomas Buddenbrook etenee senaattoriksi ja saa lopuksi rakennutettua talon, joka on vielä suurempi ja loisteliaampi kuin hänen esi-isiensä rakentama sukutalo. Työnsä uuvuttama Thomas ei kuitenkaan osaa iloita uudesta talostaan, joka näyttäytyy hänelle vain pienempien ja suurempien uhrausten monumenttina. Päämäärä ei ollut hänelle kuljetun matkan väärti.

Lähes yhtä tärkeää kuin se, että omaksuu kursseilla opitut menetelmät, on se, että viettää nuoruutensa parhaat vuodet ajattelua stimuloivassa seurassa ja ympäristössä. Ei ole siis haitaksi, vaikka opiskelujen sivussa nauttiikin matkasta kohti oman alan asiantuntijuutta.

Menneen vapun haikeus vappupäivän iltana, yhteiset hetket kiltahuoneella, ryhmätöiden vääntäminen alkuillasta ja yhteinen jännitys tenttituloksista ovat kaikki kokemuksia, joita ei välttämättä enää myöhemmin elämässä tule vastaan. Puhumattakaan maailmanparannuksesta Humus-kuppilassa. 

Helpommin sanottu kuin tehty! Yliopisto-opiskelusta on tullut aiempaa tutkintokeskeisempää ja suoritusajaltaan tavoitteellisempaa. Opiskelijajärjestöillä onkin haaste muuttua mukana siten, ettei opiskelijajärjestöissä toimimista koeta opintoja hidastavana riippakivenä, vaan opintoja ja työelämävalmiuksia tukevana yhteisöllisenä toimintana. 

Tästä keväästä opimme, että juhlia kannattaa aina, kun on aihetta, oli kyseessä sitten kesätöiden saaminen, läpimennyt tentti tai killan pyöreät vuodet. Koskaan ei tiedä, milloin kohdalle osuu poikkeustilanne, jossa publiikki jää väliin.

Onneksi vapunvietto ei ole koskaan ollut olosuhteista kiinni: joskus on satanut, toisinaan on paistanut ja tällä kertaa ollaan ensimmäistä kertaa etäyhteyksien päässä. Ehkäpä tästä vapusta tulee lopulta se mieleenpainuvin!

Ville-Valtteri Visuri

Ajoittain Humus-kuppilassa päivystävä dosentti.

Lue lisää:

Kuvagalleria: ”Nautitaan opiskeluvuosistamme vielä, kun niitä on jäljellä” – Aattona Franzén lakitettiin ja fuksit kastettiin

Oululaiset vappuaaton perinteet toistuivat tänäkin vuonna tutussa järjestyksessä: juhlinta käynnistyi puoliltapäivin Frans Mikael Franzénin patsaan lakituksella, jota seurasi kaupungin keskustan läpi vaeltanut teekkarikulkue. Kulkue matkasi lopulta Åströmin puistoon, jossa teekkarifuksit pääsivät liukumaan Lasaretinväylän rusehtavaan virtaan. Ensimmäisenä teekkarikiltana kastautumaan pääsi tänä vuonna Oulun yliopiston Koneinsinöörikilta.

TEKSTI Anni Hyypiö

KUVAT Anni Hyypiö

Vappuaatto huipentaa opiskelijoiden monipäiväisen (tai -viikkoisen) juhlinnan. Tänä vuonna Oulun vappupiknikeillä ei tarvinnut hytistä pilkkihaalareita ja villahanskoja kaivaten, sillä sää oli vappuperinteisiin nähden epätyypillisen lämmin ja aurinkoinen.

Humanistisen Killan puheenjohtaja Anni Siika-aho siteerasi aaton lakituspuheessaan runoilija Frans Mikael Franzénin runoa Juokse porosein (”Päiv’ on lyhyinen, mutta pitkä tie! Laulaissain’ nyt vie matka joutuen!”) ja toivoi, että tulevaisuudessa Oulussa vallitsisi se sama yhteisöllinen opiskelijakulttuuri, jonka hän on itse saanut kokea. Hän myös totesi jokaisen opiskelijan ansaitsevan tunteen kuulumisesta joukkoon. Siksi ketään ei pitäisi jättää syrjään.

”Pidetään yhtä, ja nautitaan opiskeluvuosistamme vielä, kun niitä on jäljellä.”

Vappuaaton perinteitä seurasi myös Oulun ylioppilaslehti. Klikkaa kuvagallerian pikkukuvia nähdäksesi kuvat täysikokoisina.

 

 

Anni Hyypiö

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja. Twitter: @AnniHyypio

Lue lisää:

Wapun Tiedekysymys IV: Millainen maine vapulla on?

Vappu on kevään, työväen ja ylioppilaiden juhla. Oulussa erityisesti opiskelijat ovat ottaneet juhlan omakseen. Huhtikuussa haalarikansan ilmestyminen katukuvaan on yhtä varmaa kuin muuttolintujen ja moottoripyörien paluu. Vappujuhlijat, nämä riehakkaat paluumuuttajat, jakavat mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tiedekysymyksessä halutaan tietää, mistä opiskelijavapun maine syntyy.

TEKSTI Venla Tuohino

KUVAT Anni Hyypiö

Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen ja viestinnän professori Erkki Karvonen on tutkinut imagoiden ja brändien rakentamisen prosessia sekä mielikuvien ja maineen muodostumista. Karvonen lähtee hakemaan vapun merkitystä karnevaalista.

”Vappu on talven loppumisen ja kesän tulon karnevaali. Syyspuolella vastaava juhla on kesän lopettava kekri eli köyri, nykyisin pikkujoulu. Karnevaalissa normaali vakavahenkinen arki käännetään nurinpäin hullutteluksi ja ilonpidoksi.”

Karnevaaleilla on ikivanhat juuret. Antiikin Kreikassa karnevaalit olivat viinin jumala Dionysoksen ja hänen irstailevan seurueensa kunniaksi vietettyjä Dionysia-juhlia. Roomassa puolestaan juhlittiin Bacchusta esimerkiksi Saturnalia-juhlissa, joissa orjista tuli isäntiä ja isännistä orjia.

”Nykyäänkin viinin jumalille uhraaminen on keskeinen osa vappua ja sen mainetta. Normaali selväpäinen maailma saa väistyä ja siirrytään alkoholin avittamana hullunkuriseen maailmaan, jossa työläisistä voi tulla herroja ja herroista narreja.”

”Ehkä opiskelijoista sitten tulee yliopiston herroja vappuna”, Karvonen pohtii.

Karnevalistinen pukeutuminen kuuluu vappuun. Oppikirjat viskataan joka tapauksessa nurkkaan ja tartutaan mieluummin vaikkapa Ööpiseen. Karnevaali on myös lihan eli kehon juhla, jossa mässäillään, juopotellaan ja sekstaillaan villisti − ainakin mielikuvissa.

”Jos ihmiset pantaisiin piirtämään vappu, niin luultavasti siinä kuvassa juhlisi valkolakkinen ylioppilas tai teekkari, ”simapullo” kädessä, haalarit päällä, ilmapallo, serpentiiniä ja tekonenä päässä jossain puistossa. Wesibussi ja Ykänen liikennöisivät iloisesti taustalla”, Karvonen summaa stereotyyppistä oululaista opiskelijavappua.

Maineella tarkoitetaan muun muassa ”jotakin koskevaa ja kerrottuna leviävää tietoa, kulkupuhetta, huhua”. Sellainenkin sanonta tunnetaan kuin ”kunnia meni, mutta maine kasvaa”, ja eikö vain se kuvaa joidenkin vapunjuhlintaa osuvasti?

Silti suurimmalle osalle vappu on mainettaan rauhallisempi.

”Vapun maine tuottaa kuitenkin normatiivisia paineita juhlimiseen edes jossain määrin”, Karvonen tuumaa.

 

Lue muut wappuisat Tiedekysymykset täältä: I, II ja III.

Venla Tuohino

Tiedeviestinnän maisteriohjelman kasvatti, graduntekijä ja skeptikko.

Lue lisää:

Miksi Verba haukkuu teekkareita fuksivalassaan?

Uusien kielten opiskelijoiden ainejärjestö Verballa on ollut syksyyn 2015 saakka käytössään fuksivala, jossa puhutaan hyvin ikävään sävyyn teekkareista: (…) säälinsekaisin väheksynnäntuntein suhtaudun niihin, jotka itseään teekkareiksi kutsuvat ja käytän jokaisen kohdalleni sattuvan tilanteen osoittaakseni heille älykkyyteni ja kaikinpuolisen paremmuuteni (…) Fuksivalan herättämää tuohtumusta on puitu useaan otteeseen ja värikkäin sanakääntein muun muassa keskustelupalsta Jodelissa. Verbalaisia on […]

TEKSTI Minna Koivunen

KUVAT KM/Verba

Uusien kielten opiskelijoiden ainejärjestö Verballa on ollut syksyyn 2015 saakka käytössään fuksivala, jossa puhutaan hyvin ikävään sävyyn teekkareista:

(…) säälinsekaisin väheksynnäntuntein suhtaudun niihin, jotka itseään teekkareiksi kutsuvat ja käytän jokaisen kohdalleni sattuvan tilanteen osoittaakseni heille älykkyyteni ja kaikinpuolisen paremmuuteni (…)

Fuksivalan herättämää tuohtumusta on puitu useaan otteeseen ja värikkäin sanakääntein muun muassa keskustelupalsta Jodelissa. Verbalaisia on Jodelissa moitittu muun muassa väkivaltaisuudesta ja kusipäisyydestä. Osansa kritiikistä ovat saaneet myös Oulun ylioppilaslehti ja oululaishumanistit ylipäänsä.

Verban vuoden 2016 puheenjohtaja Laura Kämäräinen vastasi Oulun ylioppilaslehdelle järjestön fuksivalaa koskeviin kysymyksiin.

 

Onko kyseisen kohdan sisältävä fuksivala Verballa vielä käytössä, Laura Kämäräinen?

”Fuksivala ei ole enää käytössä, sillä vuoden 2016 hallitus päätti luopua siitä. Viimeisen kerran tämä vala on ollut käytössä fuksisuunnistuksessa syksyllä 2015.

Kukaan Verban vuoden 2016 hallituksesta ei ole ollut tietoinen valan sisällöstä, ja sain itsekin kuulla asiasta vasta Oulun ylioppilaslehden yhteydenoton myötä.

Valan sisältö tuli minullekin melkoisena pommina, ja olin järkyttynyt. Jos olisin tiennyt valan sisällöstä, olisimme puuttuneet asiaan jo aiemmin.”

 

Miten hallituksenne ei tiennyt valan sisällöstä?

”Itse olen lausunut valan fuksivuonna 2012, mutta se ei ole jäänyt mieleen. Vala on ollut kirjoitettuna versiona tallessa vain puheenjohtajan muistitikulla, ei esimerkiksi hallituksen yleisissä materiaaleissa.

Lisäksi fuksisuunnistuksessa harvemmin on mukana vanhempia opiskelijoita: vala vannotaan siis kaikkien suunnistuksen päätteeksi papereiden palautuksen jälkeen, jolloin vanhemmat opiskelijat ja rastinpitäjät ovat jo jatkoilla lämmittelemässä. Suunnistuksen jälkeisen mahdollisen humalatilan vuoksi sanat eivät älyttömän hyvin välttämättä jää mieleen.”

 

Miksi tällainen vala on ollut käytössä?

”Se on Verban oma perinne, joka on kuulunut humanistien fuksisuunnistukseen ja lausuttu sen lopuksi. Vaikka vala ei ole ollut meille iso juttu, se ei poista sitä, että se on huono juttu. Emme lakaise asiaa maton alle.

Verba onkin pahoillaan kaikesta fuksivalan aiheuttamasta mielipahasta. Meillä ei ole oikeutta pilkata teekkareita eikä ketään muitakaan. Olemme reagoineet vala-asiaan heti, ja toivon, että toisten väheksyminen loppuu.

Emme tiedä vielä tulevasta, teemmekö uuden fuksivalan vai jätämmekö valan lausumisen kokonaan pois fuksisuunnistuksesta.”

 

Milloin vala on otettu käyttöön?

”Vala on siirretty tietokoneelle vuonna 2005, mutta luulen valan olevan sitä vanhempi. Veikkaan, että sen juuret ovat edellisissä vuosikymmenissä, jolloin asenteet ovat olleet erilaiset. Vielä silloinkin kun olen itse aloittanut opiskelut, asenteet olivat nykyistä kärkkäämpiä.”

 

Oletteko kiltana tehneet jotain sen eteen, ettei eri alojen opiskelijoita mollattaisi?

”Meillä on nollatoleranssi tällaiseen. Jos muita ainejärjestöjä on meidän opiskelijoidemme toimesta mollattu, olemme puuttuneet siihen heti.”

 

Minkä verran teette yhteistyötä muiden kiltojen kanssa?

”Vuonna 2016 Verbassa otettiin linjaus mahdollisimman monen uuden yhteistyökumppanin hankkimisesta. Teimme viime vuonna yhteistyötä humanistien lisäksi myös esimerkiksi Blankon ja Oulun Tietoteekkareiden kanssa. Myös vuodelle 2017 on myös suunnitteilla bileitä ja sitsejä sekä teekkareiden että muiden kanssa.”

 

Minna Koivunen

Oulun ylioppilaslehden entinen päätoimittaja, joka pyrkii ymmärtämään maailmaa pala palalta, oppii joka päivä jotain uutta ja rakastaa uimista. Twitter: @koominna

Lue lisää: