Lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Eppu Normaalin laulun sanoihin kiteytyy suomalaisen kansanluonteen karikatyyrin lisäksi myös Sanna Huikarin väitöskirjan, Empiirisiä tutkimuksia itsemurhien ja avioerojen taloustieteestä, teemat.
Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija tarkasteli syyskuun puolivälissä julkaistussa väitöksessään alkoholin käytön vaikutusta avioeroihin sekä työttömyyden ja taloudellisten kriisien yhteyttä itsemurhiin.
Huikarin väitöskirja koostuu kolmesta artikkelista. Ensimmäisessä hän tutki alkoholinkäyttöä ja sen yhteyttä avioeroihin 23 OECD-maassa.
”Aineistona meillä oli tilastoja aina vuodesta 1960 vuoteen 2010, joten puhutaan aika laajasta tutkimuksesta.”
Tutkimuksessa selvisi, että alkoholin käytöllä on tutkituissa OECD-maissa sekä lyhyen että pitkän aikavälin yhteys avioeroihin.
”Toki voidaan ajatella, että avioerot nostavat alkoholin kulutusta, mutta meidän aineistomme mukaan näin päin asioiden välillä ei kausaalisuhdetta löytynyt.”
Työttömyys yhteydessä itsemurhiin
Huikarin tutkimuksessa käytiin läpi myös työttömyyden ja itsemurhien yhteyttä. Hänen mukaansa työttömyys on usein esimerkiksi bruttokansantuotetta parempi mittari talouden tutkimiseen.
Tutkimusaineistona olleesta Tilastokeskuksen kuluttajabarometristä selvisi myös työllisyysodotukset. Tutkimuksen mukaan ympäröivän yhteiskunnan odotuksilla on selkeä yhteys itsemurhiin.
”Työllisyyden nousun vaikutusta itsemurhiin on tutkittu ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tutkittiin myös ihmisten työllisyysodotusten vaikutusta itsemurhiin.”
Huikarin mukaan sosiaalisella normilla on suuri vaikutus siihen, miten elämän vastoinkäymiset otetaan vastaan. Syvässä istuva ajatus siitä, että “meni, miten meni, kunhan menee paremmin kuin naapurilla” voi elämän aallonpohjalla olla kova pala purtavaksi.
Tutkimuksessa Huikari yhdisti myös sosiaalisen normin käsitteen työttömyyteen. Hän jakoi aineiston perusteella Suomen matalan ja korkean työttömyyden alueisiin, joilla tarkasteli työttömyyden vaikutusta itsemurhiin.
”Niillä alueilla missä työttömyys oli alkujaan matala, työttömyyden noustessa sen vaikutus itsemurhiin oli suurempi.”
Huikarin mukaan sosiaalisella normilla on siis suuri vaikutus siihen, miten elämän vastoinkäymiset otetaan vastaan. Syvässä istuva ajatus siitä, että “meni, miten meni, kunhan menee paremmin kuin naapurilla” voi elämän aallonpohjalla olla kova pala purtavaksi.
”On helpompi jäädä työttömäksi, jos ympärillä on muitakin työttömiä. Jos on itse se kaveripiirin ainoa työtön, niin kyllähän se voi ottaa koville.”
Huikarin mukaan esimerkiksi valtiollisia tukitoimia voisi tulevaisuudessa kuvitella kohdennettavan tämän kaltaisten tutkimustulosten pohjalta.
Talouskriisien luonteella on väliä
Väitöskirjansa viimeisessä osassa Sanna Huikari tutki talouskriisien vaikutusta itsemurhiin. Niiden vaikutuksia itsemurhiin on tutkittu ennenkin, mutta Huikarin tutkimuksessa käsiteltiin ensimmäistä kertaa sitä, vaikuttaako talouskriisin luonne jotenkin itsemurhien määrään.
“Talouskriisejä on erilaisia. Esimerkiksi vuoden 2008 pankkikriisi oli luonteeltaan hyvin erilainen verrattuna vaikkapa vuonna 1973 maailmanmarkkinoita ravistelleeseen öljykriisiin.”
Tutkimuksessa selvisi, että vuosien 2001, 2008 ja 2011 talouskriisit näkyivät aikaisempaa suurempina piikkeinä itsemurhatilastoissa. Tilastojen tulkinnassa pitää kuitenkin olla tarkkana.
“Vaikka luvut olivat määrällisesti isompia kuin edellisten kriisien yhteydessä, niin suhteutettuna väestönkasvuun ero käytännössä katosi.”
Itsemurhien määrä on myös hyvin kulttuurisidonnaista. Huikarin mukaan yksittäisistä kriiseistä parhaiten jäi mieleen Japanin vuoden 1997 talouskriisi. Tuolloin maassa tehtiin vuoden aikana kymmenentuhatta itsemurhaa enemmän kuin edellisinä vuosina.
“Niitä tilastoja katsellessa piti useaan kertaa tarkistaa lähdeaineistosta lukujen oikeellisuus. Niin hurjia ne olivat.”
Kriisityypeistä itsemurhatilastojen mukaan vakavimpia olivat osakemarkkina- ja pankkikriisit. Huikarin mukaan kriisi on itsemurhatilastojen valossa sitä vakavampi, mitä enemmän se kohdistuu yksilöön.
“Esimerkiksi Suomessa 1990-luvun alun laman seurauksena yhden ihmisen henkilökohtainen velkataakka saattoi kriisin seurauksena kasvaa yhdessä yössä sellaiseksi, että siitä oli mahdoton selvitä.”
Tutkittu tieto tärkeää yhteiskunnallisesti
Itsemurhat, työttömyys ja avioerot eivät ole kevyimpiä aiheita tutkittavaksi. Mikä sai Huikarin kiinnostumaan aiheista?
”Vuonna 2012 British Medical Journalissa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vuoden 2008 finanssikriisi näkyi piikkinä Iso-Britannian itsemurhatilastoissa. Luin tutkimuksen ja innostuin.”
Brittitutkimuksen lisäksi Huikaria motivoi Suomen korkeat itsemurhatilastot.
”Tuolloin Suomi oli vielä itsemurhatilastojen kärkimaita Euroopassa. Ajattelin, että samantyyppinen tutkimus olisi hyvä toteuttaa myös kotimaisesta aineistosta.”
Synkät tutkimusteemat ovat Huikarin mielestä tärkeitä myös yhteiskunnalliselta kannalta. Hänen mukaansa kaikki uusi tieto, joka voi valottaa mekanismeja esimerkiksi itsemurhien taustalta, vie eteenpäin ja voi osaltaan auttaa tulevaisuudessa vähentämään itsemurhia.
”Uskon, että näissä asioissa kaikki tieto on askel parempaan.”
Huikarin tutkimusintressit eivät ole aivan perinteisiä taloustieteen aiheita. Hänen tutkimustensa teemat liikkuvat alueilla, jotka on perinteisesti mielletty esimerkiksi sosiologian tai lääketieteen osaamisalueeksi.
Pahimmillaan taloustieteilijöitä on Huikarin mukaan syytetty jopa “taloustieteen imperialismista” eli ilmiöstä, jossa taloustiede tunkeutuu omine tutkimusmetodeineen muille tieteenaloille ja yrittää tehdä tieteenalan omat metodit ja käytänteet tarpeettomiksi.
”Eihän tässä olla kertomassa, miten lääketiedettä tai sosiologiaa tulisi tutkia, vaan tuoda osaltaan lisävalaisua näihin teemoihin. Uskon, että tällainen toiminta on kaikkien etu.”
Silpputyö ja sukupolven tuska
Huikarin tutkimuksista nousee esille yksi teema: tulevaisuuden odotukset, tai niiden puute, vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Näköalattomuudesta on puhuttu niin sanotun Y-sukupolven kohdalla, joka joutuu painimaan yhteiskunnan odotusten kanssa historiallisessa tilanteessa, jossa työ on muuttunut pätkäksi ja silpuksi. Eläkevirkoja on tarjolla vain harvoille ja valituille.
”Näköalattomuus on myös osaltaan itseään ruokkiva kehä: jatkuva puhe epävarmuudesta synnyttää epävarmuutta.”
”Siinä mielessä nämä ajatukset ovat huolestuttavia, että meillä menee materiaalisessa mielessä nyt paremmin kuin koskaan.”
Oman tutkimuksensa valossa Huikari haluaa laittaa ajatukset näköalattomasta tulevaisuudesta perspektiiviin.
”Jos tarkastellaan niin radikaaleja toimia kuin itsemurhia, niin niiden määrä on viime vuodet ollut selvässä laskussa. Näköalattomuus on myös osaltaan itseään ruokkiva kehä: jatkuva puhe epävarmuudesta synnyttää epävarmuutta.”
Monitieteellisyyden puolestapuhuja
Tulevaisuudessa Sanna Huikari suunnittelee tutkimusta lääketieteen kentällä. Hän on mukana Pohjois-Suomen syntymäkohorttia tutkivassa työryhmässä.
“Kohortissa on laaja aineisto vuosina 1966 ja 1986 syntyneistä suomalaisista. Näiden tilastojen pohjalta olisi tarkoitus tutkia muun muassa ihmisten liikuntatottumuksia ja niiden kustannuksia yhteiskunnalle.”
Yhdestä asiasta Huikari on kuitenkin varma. Hän haluaa tehdä monitieteellistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta myös tulevaisuudessa.
“Toivon, että tiedeyhteisössä voitaisiin vielä avoimemmin mielin miettiä, mitä toisella tieteenalalla olisi annettavaa, ja lähdettäisiin rohkeasti tekemään yhteistyötä. Jos toinen tieteenala voi antaa edes ripauksen jotain uutta tietoa esimerkiksi itsemurhista, on se silloin myös yhteiskunnallisesti merkittävää.”
Lue lisää Huikarin tutkimusaiheista: Viikon 39 tutkijatapaaminen: Sosiaalisia normeja ja virtasvaikutusta.
