Essi Erkkilä yrittää löytää sopuisan yhteiselon teknisten vempainten kanssa, mutta erityisesti tulostimet ja bugiset ohjelmistot ovat nousseet aktiiviseen vastarintaan.
Tarpeetonta teknologiaa, onko sitä olemassa? Vastaan omaan kysymykseeni myöntävästi. Moderni länsimaalainen ihminen elää teknologian ympäröimässä yhteiskunnassa. Teknologiaa eivät ole vain ympärillämme olevat laitteet ja vekottimet, jotka tekevät elämästä helpompaa, vaan myös erilaiset käyttöjärjestelmät ja sovellukset. Niinpä teknologiaa todella on aivan kaikkialla: se auttaa meitä liikkumaan paikasta toiseen, hankkimaan tavaroita ja palveluita sekä esimerkiksi seuraamaan terveydentilaamme.
Teknologia tulee työpaikoillemme, harrastuksiimme ja jopa makuuhuoneisiimme. Erilaiset laitteet ovat entistä hienostuneempia, älykkäämpiä ja huomaamattomampia. Älysormus on kevytrakenteinen ja elegantisti muotoiltu asuste, älykello puolestaan mittaa kaikessa hiljaisuudessa aktiivisuustasosi, unenlaatusi ja muistuttaa vielä saapuneista laskuistakin. Elämme symbioosissa teknologian kanssa ja se on pelottavaa. Haluan purkaa tämän kaikessa hiljaisuudessa tehdyn yhteistyösopimuksen.
Kaikki Tekniikka-lehden lukijat voivat nyt vetäistä kahvit takaisin väärästä kurkusta: en suinkaan väitä teknologiaa hyödyttömäksi. Teknologia mahdollistaa sen, että lääkärit voivat tutkia sisuskalujani ilman valtavaa avoleikkausta. Sen avulla voin sujuvasti ostaa osakkeita kotisohvalta tai luukuttaa langattomista kuulokkeistani tanssimusaa (ja vieläpä reivata ilman johtohelvettiä). Rakastan kaikkea sitä, minkä teknologia mahdollistaa!
Sen sijaan kammoan sitä, että elämämme erilaisten vekottimien joulukuusena alkaa jo muistuttaa jonkinlaista tragediaa. Lähipiirissäni on useita älykelloriippuvaisia. Aamulla herätessä vireystila tarkistetaan kellon näytöltä. Niin ikään treenien onnistumisen ja tehokkuuden saa selville parilla näytön tökkäyksellä. Jos aktiivisuuspisteet uhkaavat jäädä vajaiksi, voi olkkarissa hyvin vetäistä vielä iltamyöhään pienen juoksulenkin. Kahvipöytää kiertäviä aikuisia seuratessani en ole varma, onko olohuoneeni yhtäkkiä muuttunut komedialeffan näyttämöksi vai dystopiseksi tiedeleffaksi, jossa teknologia on alistanut meidät palvelijoikseen.
Hiljattain fysioterapeuttini lievästi järkyttyi kuullessaan, etten käytä lenkkeillessäni mitään harjoitteluani seuraavaa teknologiaa. Vastasin hänelle, etten tarvitse juostakseni älykelloa tai sykemittaria. Minä vain juoksen. En myöskään tarvitse laitetta kertomaan nukuinko yöni hyvin tai 3D-teknologiaa sisältävää 10-ohjelmaista sähköhammasharjaa huolehtiakseni suuhygieniastani. Sovellusten ei myöskään tarvitse kertoa minulle, olenko juuri nyt kaunis, trendikäs tai menestyvä.
Teknologian kehityksen seurauksena kaikenlaisia vempeleitä on ylimäärin tarjolla täyttämään niin todellisia kuin keksittyjäkin tarpeita. Teknologiaa todella tarvitaan ongelmanratkaisun tueksi, mutta siinä vaiheessa kannattaa pysähtyä hetkeksi, kun se alkaa tuottamaan elämään enemmän ongelmia kuin ratkaista niitä. Vaikka älykkäät laitteet helpottavat arkea, eivät ne yksinään tee ihmistä autuaaksi tai onnelliseksi. Onneksi olemme edelleen niin onnellisessa tilanteessa, että itsensä kuuntelemisen taitoa ei vielä yksikään laite pysty korvaamaan. Hyvin nukuttu yö tai kevyemmin sujuva juoksulenkki saavat edelleen aikaan hyvänolon tunteen, eikä sen kertomiseen tarvita tulkiksi jotakin raajaa piipittämään.
