Kyl-mä. Hytisen näyttävästi ja osoitan karttapallosta Suomea. Kolmekymmentä pientä silmäparia tuijottaa elehtimistäni ymmällään. Luokan ainoa tuuletin huokailee laiskasti paljaita varpaitani vasten ja hikoilen tropiikin kuumuuden ja lievän pakokauhun vallassa. Keskittymiseni herpaantuessa etupulpetin pojat päättävät uhmata kielimuuria hyppäämällä ensimmäisen kerroksen luokan ikkunasta ulos. Koulun jalkapallokentällä laiduntava vesipuhveli luo minuun hiukan alentuvan katseen komentaessani Sateenkaarta ja Pannukakkua sisälle vajavaisen thain kielen taitoni avulla. Ensimmäisen tunnin aikana minulle alkaa selvitä koulun kyseenalaisten turvallisuusjärjestelyjen lisäksi myös oppilaiden mielenkiintoinen tapa valita itse englanninkieliset nimensä.
On ensimmäinen työpäiväni englanninopettajana thaimaalaisessa alakoulussa ja tunnen hetken itsekin vastustamatonta halua karata ikkunasta. Olen päätynyt opetusharjoitteluun Koh Phanganin saarelle hongkongilaisesta markkinointifirmasta uuvuttuani 15-tuntisiin työpäiviin. Tapeltuani kiinankielisen Excelinin kanssa neljän kuukauden ajan päätös irrottautua oravanpyörästä syntyy nopeasti ja jo muutaman viikon kuluttua maisemat ovat vaihtuneet taivaita kurkottelevista pilvenpiirtäjistä valkoisiin rantoihin ja bungaloweihin. Uusi kotini ei muistuta juurikaan turistien suosimaa Phuketia: paikallisen viidakkokylän rauhaa rikkovat vain länsimaalaiset henkiset etsijät, jotka ovat tulleet hakemaan saaren lukuisista jooga- ja detox-keskuksista uutta suuntaa elämälleen.
Ensimmäisten päivien jälkeen saaren rento tunnelma alkaa vähitellen sulattaa työstressiäni pois. Aloitettuani päiväni joogasalin lattialla hengitellen ja nautittuani päivän ensimmäisen kookospähkinäni riippumatossa loikoillen suhtaudun zenmäisen tyynesti ympärilläni avautuvaan kaaokseen. Jahtaan neljäntoista kiljuvan oppilaan kanssa torakoita ulos luokasta ja palaan takaisin kieliopin pariin. Hongkongista ostamani Frozen-tarrat paljastuvat yllättävän käyväksi valuutaksi yhteisen kielen puuttuessa, kun jahtaan ikkunoista karkailevia ekaluokkalaisia. Kierrän kielimuuria musiikin avulla: YouTube-karaoken kautta lauletut thain- ja englanninkieliset Disney-laulut herättävät molemminpuolista innostusta.
Kuria ja rentoutta
Thaimaalainen koulujärjestelmä paljastuu kiehtovaksi sekoitukseksi sotilaallisen tiukkaa kuria ja välinpitämättömyyden rajaa hipovaa rentoutta, jota suomalaisessa koulumaailmassa tuskin voisi kuvitella. Oppilaat ovat omatoimisia; he tiskaavat lounaan päätteeksi omat astiansa ulkona paahtavan auringon alla ja lakaisevat luokkien lattiat aina tuntien alussa. Lounaan jälkeen opettajat kiertävät tarkastamassa partiopuvuissa jonottavien oppilaiden sormenaluset ja hampaat. Huolimattomasta harjauksesta saa rangaistukseksi karttakepistä sormille ja viisi minuuttia X-hyppyjä koko koulun paheksuvan katseen alla.
Vaeltelutaipumuksesta huolimatta oppilaat kohtelevat opettajia valtavalla kunnioituksella, mikä tuntuu suomalaiseen tasa-arvoiseen koulumaailmaan tottuneesta hieman vieraalta. Töihin tullessa koko koulu tervehtii meitä kumartamalla kädet yhteen liitettyinä, mutta erityisesti nuorimmat oppilaat karistavat juhlallisuudet pian harteiltaan ja juoksevat halaamaan. Kunnioituksen tunne ei ylety vain kouluympäristöön, vaan myös koko ympäröivään yhteisöön. Opettajan arvostettu asema Thaimaassa näkyy myös phanganilaisen kylän arjessa: manikyyrini tekijä harjaa kynnenalukseni juuriharjalla erityisen hartaasti tunnistaessaan minut tyttärensä opettajaksi ja ravintoloissakin vastaanotto on juhlallisen kunnioittavaa, sillä useimpien oppilaidemme vanhemmat työskentelevät matkailu- ja ravintola-alalla.
Päivittäisten juhlallisten rituaalien vastakohtana rennon kaoottinen kouluarki tarjoaa jatkuvia yllätyksiä. Savun tullessa sisään kolmannen luokan avoimista ikkunoista oppilaat jatkavat tyynesti tehtäviään, vaikka muutaman kymmenen metrin päässä koulun henkilökunta polttaa vanhoja huonekaluja ja koulukirjoja valtavassa kokossa, jonka ympärillä juoksee iloisesti alaston pikkupoika. Luokkaretken kuljetusongelmatkin ratkeavat kätevästi sullomalla koko luokka opettajan avolavalle.
Viimeisenä päivänä koulun kaikki oppilaat jonottavat päästäkseen polvistumaan minun ja kahden kollegani eteen ja itkevät polviamme vasten. Tunnen omienkin silmieni kastuvan. Kuuden viikon aikana olen kokenut ja todistanut onnistumisen iloa, kuullut saman tervetulo- ja hyvästelylaulun satoja kertoja niin luokassa kuin paikallisessa R-kioskissakin, lahjonut oppilaita tarroilla ja tanssinut poronsarvet päässä joulumusiikin tahdissa nauravien lasten kanssa. Suurimpana tuliaisena vien silti lämmön, joka ei johdu pelkästään luokkahuoneiden puuttuvasta ilmastoinnista, vaan jokaisesta kohtaamisesta paikallisten oppilaiden kanssa yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta.
Roosan 6 syytä, miksi harjoittelu ulkomailla kannattaa
» Käytännön kokemus oman alan töistä kertyy.
» Ulkomaanharjoittelun kautta pääsee tutustumaan paikallisen kulttuurin lisäksi myös vieraaseen työkulttuuriin.
» Luottamus omiin kykyihin kasvaa, kun selviää vieraassa työympäristössä.
» Kielitaito ja erityisesti työhön liittyvä sanasto kehittyy.
» Työnantajat arvostavat kansainvälistä työkokemusta.
» Mahdollisuus luoda kansainvälisiä verkostoja.
Jos harjoittelu opiskeluaikana ja ulkomailla kiinnostaa, kannattaa tutustua Oulun yliopiston harjoittelusivuihin.
