Toinen maailmansota on jättänyt jälkensä Suomeen ja Suomen luontoon. Luonnosta löytyy yhä esineitä, jotka kuuluivat Talvisotaan osallistuneille suomalaisille ja saksalaisille sotilaille. Tällaisia esineitä löytyy etenkin Lapista, ja Oulun yliopiston arkeologian professori Vesa-Pekka Herva on tutkinut Lapista löytyneiden toisen maailmansodan aikaisten esineiden löydöksiä yhdessä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.
Herva ja muut tutkivat, miksi ihmiset ovat kiinnostuneita toiseen maailmansotaan liittyvistä esineistä, joita on jäänyt luontoon saksalaisten sotilaiden jäljiltä. Lisäksi Hervaa ja kumppaneita kiinnostavat arvot ja merkitykset, joita ihmiset esineille antavat.
”Suomalaisten ja saksalaisten suhde oli monimutkainen: aluksi oltiin ystäviä ja myöhemmin vihollisia. Keräly on yksi keino hahmottaa, miten ihmiset suhtautuvat sota-ajan tapahtumiin ja siihen, että Suomessa oli valtava määrä saksalaisia.”
Tutkimuksessa on erotettavissa kaksi saksalaisten esineistä kiinnostunutta ryhmää: keräilijät ja aarteenmetsästäjät. Osaa keräilijöistä kiinnostaa huonolaatuisemmat esineet, kuten maahan jätetyt tai maassa olevat esineet, toisia puolestaan kiinnostaa enemmän esineet, joista on huolehdittu tai joita on säilötty. Suurintaa osaa aarteenmetsästäjistä kiinnostaa itse aarteenmetsästys.
”Aarteenmetsästys tai ”vaihtoehtoinen arkeologia” on se seikkailu, mikä aarteenmetsästäjiä kiinnostaa.”
Valtion omaisuutta ja paikallista kulttuuriperintöä
Tutkimuksesta paljastuu, että Lapissa harrastetaan jonkin verran aarteenmetsästystä. Koska Suomessa on jokamiehen oikeus, ihmiset saavat kulkea toisten mailla esimerkiksi marjojen poimimista ja sienestystä varten. Jokamiehen oikeus ei kuitenkaan koske aarteenmetsästystä tai toisen mailla kaivamista ilman maanomistajan lupaa.
”Kaikki toiseen maailmaansotaan kuuluva irtaimisto, joka on edelleen maassa, kuuluu valtiolle. Oikeasti esineitä ei saisi viedä pois paikaltaan.”
Tällaisia tapauksia on kuitenkin tullut esille eikä tutkimuksen mukaan ole täysin selvää, mitä aarteenmetsästyksen seurauksena löytyneille esineille tapahtuu. Tutkimuksen mukaan näyttää hyvin todennäköiseltä, että maastosta haetuista esineistä tulee osa aarteenmetsästäjien omaa kokoelmaa.
Lapissa keräilijöillä näyttää olevan henkilökohtainen suhde toisen maailmansodan aikaisiin esineisiin. Esineitä keräillään perinnön tai henkilökohtaisen yhteyden vuoksi eikä niinkään aarteenmetsästyksen vuoksi tai rahan takia. Jotkut keräilevät esineitä, koska olivat lapsena leikkineet niillä. Jotkut keräilijöistä ovat puolestaan kiinnostuneita tietyistä esineistä, kuten kypäristä tai vyön soljista.
”Osa keräilijöistä haluaa nostaa esille historiallisia kertomuksia, jotka liittyvät paikalliseen kulttuuriperintöön.”
Tutkimuksen mukaan keräilijöillä ja arteenmetsästäjillä on vaihteleva suhde sekä asenne museoita ja perintöasiantuntijoita kohtaan. Osa tekee mielellään yhteistyötä museoiden kanssa, koska yhteistyö on toimivaa. Osalla on kuitenkin huonoja kokemuksia museoista ja museoyhteistyöstä, jotka ovat saattaneet johtaa niin yksityisten kokoelmien kuin eräänlaisten ”epävirallisten museoiden” syntymiseen. Jotkut jopa lähettävät näihin ”epävirallisiin museoihin” esineitä, koska uskovat museon haltijan pitävän niistä parempaa huolta kuin virallisessa museossa. Lisäksi keräilijöiden pelkona on, että tavallisissa museoissa esineet voivat hautautua varastoon tai ettei museoilla ole oikeaa kiinnostusta esineitä kohtaan.
Voi olettaa, että toisen maailmansodan aikaisten esineiden keräily sekä aarteen metsästys jatkuvat Lapissa vielä vuosia.
Tutkimuksen julkaisi World Archaeology.
