Mitä tutkimuksesi käsittelee, tohtorikoulutettava ja yliopisto-opettaja Sanna Huikari Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulusta?
Teen sosioekonomista tutkimusta eli tutkin sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden yhteisvaikutuksia. Viimeisimmäksi julkaistussa tutkimuksessamme selvitimme työttömyyden yhteyttä itsemurhiin. Sitä ennen työpöydällä olivat muun muassa alkoholismin ja avioerojen yhteydet.
Olen taustaltani kansantaloustieteilijä, joskin nykyään puhutaan vain taloustieteestä. Väitöskirjassani piti olla aivan toinen näkökulma, mutta törmäsin työn alkuvaiheessa noin neljä vuotta sitten kiinnostaviin sosioekonomisiin kysymyksiin. Näistä teemoista ei ole kurssia perustutkinto-opiskelijoille Oulussa, eikä niitä ole aiemmin juuri käsitelty meillä tutkimuksessakaan. Aloin tarkastella kysymyksiä makrotalouden ja soveltavan ekonometrian kautta.
Mitkä ihmeen makrotalous ja soveltava ekonometria?
Makrotalous käsittelee kokonaistaloudellisia ilmiöitä kuten työttömyyttä, työllisyyttä, hintatasoa, kansantuotetta ja niiden välisiä riippuvuuksia. Yksilöiden, kotitalouksien ja yritysten käyttäytymistä havainnoidaan tämän kokonaisuuden osina.
Soveltava ekonometria taas on tilastotieteitä soveltava menetelmä, jota voidaan käyttää esimerkiksi taloustieteen teorian testaamiseen. Olennaista ei ole ainoastaan se, onko kahden asian välillä yhteys, vaan myös se, kuinka suuri yhteys on.
Viimeisin julkaistu tutkimuksesi käsittelee työttömyyden ja itsemurhakuolleisuuden välistä yhteyttä. Mitä aiheesta selvisi?
Tutkimuksessa selvitimme työttömyyden ja itsemurhien välistä yhteyttä Suomessa alueittain.
Taloustieteessä puhutaan paljon odotuksista, ja yksi aiemmin selvittämätön tekijä oli työttömyyden odotus. Emme siis tuijottaneet vain eri alueiden työttömyysasteita, vaan tarkastelussa olivat mukana työttömäksi joutumisen alueelliset odotukset. Yllättäen negatiivisilla tulevaisuudenodotuksilla eli mahdollisuudella joutua työttömäksi lähitulevaisuudessa näyttäisi olevan vaikutusta itsemurhakuolleisuuteen, toisin kuin aiemmalla työttömyydellä.
Toinen kiinnostava löytö on sosiaalisten normien vaikutus. Vertailimme maantieteellisiä alueita toisiinsa. Jos työttömyys oli ollut alueella matalalla maan keskiarvon alapuolella ja yhtäkkiä työttömien määrä kasvoi, nosti tämä myös itsemurhamääriä. Samanlaista vaikutusta ei ollut alueella, jossa työttömyysprosentti oli jo alun perin korkea. Yksi selitys voi olla, että omaa elämää ei siis ainoastaan verrata omaan aikaisempaan olotilaan, vaan myös ympäröivään yhteiskuntaan. Voidaan puhua niin kutsutusta virtasvaikutuksesta (engl. keeping up with the Joneses) – pitäisi mennä vähintään yhtä hyvin kuin toisillakin.
Itsemurhat, avioerot, alkoholismi – tutkimuksesi vilisee elämän varjopuolia. Eikö hyvinvointia voisi tutkia myös positiivisemmin?
Minusta on tärkeää, että tässä saa olla ihmisiä koskettavien ja yhteiskunnallisesti merkittävien perusasioiden äärellä. Yleinen mielikuva taloustieteilijästä on melko kova. Meidän ajatellaan vain maksimoivan voittoja tai minivoivan kustannuksia. Taloustiede on paljon muutakin. Siinä voi olla mukana koko elämän kirjo.
Toki on olemassa myös onnellisuustaloustiedettä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on paljon well-being -tutkimusta ja myös Saksasta löytyy kattavia onnellisuus- ja hyvinvointikyselyitä ja niihin pohjautuvaa tutkimusta. Onnellisuutta on kuitenkin vaikea mitata, ja tutkimusta täytyy tehdä olemassa olevilla aineistoilla.
Masentava tilasto voi olla myös heräte. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuoden 2008 talouskriisiä seurannut itsemurhapiikki julkaistiin lääketieteen ykköstutkimusjulkaisuissa, millä oli käytännön seurauksia esimerkiksi lääkärien antamiin suosituksiin.
Mitä tutkimuksessasi tapahtuu seuraavaksi?
Viime aikoina olen tutkinut kriisejä. Olemme luokitelleet erilaisia talouden kriisejä ja romahduksia öljykriisistä osakemarkkinakriisiin 1960-luvulta lähtien ja tarkastelleet eri kriisityyppien vaikutuksia itsemurhakuolleisuuteen.
Toisaalta kiinnostuksenkohteisiin kuuluu myös talouden pitkittynyt pysähtyneisyys, eli sellaiset ajanjaksot jolloin talouskasvua ei juurikaan tapahdu. Minua kiinnostaa, voiko paikallaan junnaavassa taloudessa olla itse asiassa jotain hyvääkin yhteiskunnalle. Tukeeko tasaisuus ihmisten hyvinvointia?
