Mitä tutkit, arkeologian oppiaineen akatemiatutkija Anna-Kaisa Salmi?
Tutkin saamelaisten ja ruotsalaisten välistä koloniaalista kohtaamista arkeologisesta näkökulmasta. Aikajänne on keskiajalta 1700-luvulle. Puhun ruotsalaisista, koska Suomi oli silloin osa Ruotsia.
Tarkastelen tänä vuonna alkaneessa tutkimusprojektissani kulttuurien kohtaamista nimenomaan arkeologisesta näkökulmasta. Yleensä koloniaalista kohtaamista koskevan tutkimuksen lähtökohta on, että saamelaisten kulttuuri on muuttunut ja sopeutunut tilanteeseen. Minun tutkimukseni lähtökohta on, että myös niin sanottujen valloittajien kulttuuri on kohtaamisessa muuttunut.
Tutkimuksen keskiössä on ihmisten eläinsuhde. Keskityn tällä hetkellä poroon, sillä se on kulttuurien rajapinnalla. Aloitan sillä tutkimusprojektin avaamisen.
Mitä eläimet kertovat?
Tutkin arkipäivän ihmisten suhteita eläimiin. Paneudun kysymyksiin, kuten miten poroja pidettiin ja hoidettiin, kuka ne omisti, kuka niiden kanssa oli ja kuka niitä paimensi.
Toisaalta tutkin ihmisten käsityksiä eläimistä. Että miten poronhoidon alku vaikutti siihen, miten eläin nähdään omaisuutena, vai nähdäänkö. Ja miten erilaisena poro nähdään villipeuroihin nähden.
Tutkin myös käsityksiä eläimistä uskonnossa. Tarkastelen, miten kulttuurien kohtaamiset ja elinkeinojen muutokset näkyvät eläinuhrauksissa, joilla on saamelaisten uskonnossa pitkä historia.
Miten selvität ihmisten ja eläinten välistä suhdetta?
Tutkin arkeologisista kohteista löytyneitä eläinten luita. Ensinnäkin katson kontekstia: onko kohde uhripaikka, asuinpaikka, vai joku liesi johon on heitetty ruuantähtiä tai roskia. Sitten katson, mitä eläimiä luuaineistossa on. Katson kaikenlaisia piirteitä: minkä ikäisiä eläimet olivat, oliko niillä sairauksia tai näkyykö luissa jälkiä siitä, että ne kuuluivat esimerkiksi vetoeläimille. Se jättää tietynlaisia jälkiä etenkin sorkkaluihin.
Lisäksi projektissa tehdään radiohiiliajoituksia ja stabiili-isotooppianalyysejä. Isotooppianalyyseistä näkee, mitä eläin on syönyt ja mistä se on alun perin. Se voi kertoa porojen kaupasta eri alueiden välillä. Radiohiiliajoitus paljastaa aineiston ajankohdan.
Miten kulttuurit muuttivat toisiaan?
Saamelaisten ruokakulttuuriin kuuluu konttiluiden syöminen: pitkät luut leikataan pitkittäin ja luuydin syödään niiden sisältä. Samanlaisia luita löytyy myös talonpoikaiskohteista – sekä poron- että lehmänluita. Tulkitsen, että kyseessä on saamelainen ruuanlaittotapa, joka on tullut talonpoikaisasutuksen piiriin.
Toisaalta kirkon ja valtiovallan ulottuminen saamelaisalueelle on vaikuttanut poronhoidon kehitykseen. Valtiovalta toi mukanaan verotuksen. Yhtenä tekijänä poronhoidon kehittymisen taustalla on nähty, että sen avulla oli mahdollista tuottaa enemmän porontaljoja myyntiin ja saada sitä kautta tuloja, joilla maksaa veroja. Toisaalta tuli talonpoikaisporonhoitoa, ja kaupunkien porvarit ja pirkkamiehet käyttivät kauppamatkoillaan vetoporoja.
Saamelaisten uskontoon on vaikuttanut, että tuli valtio ja kristinusko. Se näkyy eläinuhrien dramaattisena vähenemisenä juuri siihen aikaan, kun käännytystyö voimallisemmin käynnistyi saamelaisalueella. 1600-luvulla oli vielä paljon eläinuhreja, mutta sen jälkeen ei.
Miksi tutkit juuri näitä aiheita?
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja menneisyydestä. Ja nimenomaan arkipäiväisistä asioista – mitä ihmiset tekivät, millaisia tavaroita heillä oli. Se ajoi arkeologian pariin.
Arkeologia antaa sellaista tietoa, joka historiallisista lähteistä puuttuu. Nimenomaan arkisista käytännöistä, jotka eivät ole päätyneet historiallisiin dokumentteihin.
Täällä tehdään jonkin verran saamelaisarkeologiaa ja historiallisen ajan arkeologiaa. Näin tässä tutkimusaiheessa mielenkiintoisen yhtymäkohdan niiden välillä.
Psst. Anna-Kaisa Salmi kirjoittaa kollegansa kanssa blogia tutkimuksistaan.
