Aate- ja oppihistorian tohtorikoulutettava Samu Sarviaho, mitä meneillään oleva väitöstutkimuksesi käsittelee?
Tarkastelen väitöskirjassani vuonna 1323 solmittua Pähkinäsaaren rauhaa ja sen rajaan liittyviä käsityksiä. Tutkin, miten Pähkinäsaaren rauhaa on käsitelty erityisesti suomalaisessa historiantutkimuksessa 1800- ja 1900-luvuilla, ja miten tutkimuksessa esitetyt käsitykset ilmenevät Suomen historian yleisesityksissä, kuten oppikirjoissa ja paikallishistorioissa.
Miksi juuri Pähkinäsaaren rauha?
Se on pohjoismaisen ja erityisesti suomalaisen historiantutkimuksen kiistellyimpiä aihepiirejä. Pähkinäsaaren rauhaa on Suomessa tutkittu paljon. Kiistojen ja rauhaan liittyvien käsitysten tutkiminen kertoo paljon suomalaisen historiatieteen luonteesta. Pähkinäsaaren rauhaan liittyvillä käsityksillä on rakennettu myös suomalaisten kansallista identiteettiä.
Mistä historiankäsitykset oikein muodostuvat?
Historiankäsityksen muodostuminen on monitahoinen ja jatkuva prosessi. Koulun historianopetus on keskeisessä osassa muokkaamassa historiankäsitystämme. Myös historiallinen fiktio, kuten historialliset romaanit vaikuttavat. Tämän lisäksi siihen vaikuttavat esimerkiksi poliittiset näkemykset.
Miksi niiden tutkiminen on tärkeää?
Historiankäsitykset ovat hyvin olennainen osa jokaisen ihmisen identiteettiä. Ne vaikuttavat siihen, miten toimimme yhteiskunnassa.
Mitä Pähkinäsaaren rauha merkitsee nykypäivän ihmiselle?
Se vaihtelee alueittain ja henkilöittäin. Monissa suuremmat ihmisjoukot tavoittavissa teoksissa Pähkinäsaaren rauha esitetään vieläkin aikakausien välisenä rajana. Siihen mennessä varhainen ”Suomi” oli liittynyt tai liitetty Ruotsiin ja roomalaiskatolilaiseen kirkkoon. Hyvin yleinen on myös näkemys, jonka mukaan rauhassa solmittiin Suomen ensimmäinen Pohjanlahdelle kulkenut itäraja. Nämä käsitykset ovat vanhoja ja palautuvat 1800-luvun keskivaiheille.
Tuon tuosta törmää nykyään suomalaisessa julkisessa keskustelussa myös väitteeseen, jonka mukaan Pähkinäsaaren rauhan raja olisi merkittävä vielä nykyäänkin jonkinlaisena itä- ja länsisuomalaisten jakajana. Se on kuitenkin kyseenalainen väite, joka ei perustu syvälliseen Suomen maantieteen tai asutushistorian tuntemukseen.
