Kuvitellaanpa seuraava tilanne: Olet tavannut ihanan tyypin. Alun pienestä sutinasta on kehkeytymässä varteenotettava ihmissuhde.
Yksi seikka silti varjostaa orastavaa onnea, sinua nimittäin hiertää suunnattomasti kumppanin kirjamaku. Onko suhteella tulevaisuutta, jos kumppanin hyllyssä on Aku Ankkaa, Sukkanauhakäärme ja Juoppohullun päiväkirja?
Oulun yliopiston kirjallisuuden yliopistonlehtori Jussi Ojajärvi ehdottaa, että kannattaa ruveta lukemaan niitä huonoja kirjoja uudelleen.
”Ne, jotka eivät onnistu lukemaan uudelleen, ovat tuomittuja löytämään saman tarinan kaikkialta”, Ojajärvi siteeraa ranskalaista kirjallisuudentutkijaa Roland Barthesia.
”Entä jos jokin tyhmä kertomus onkin uudelleen luettaessa eri? Jospa se vie rakkautenne uuden kukkeuden äärelle?”
Makuasiat ovat monisyisiä, niistä voi toki kiistellä, mutta johtaako se mihinkään? Ehkäpä oma näkemyksesi vaatii päivittämistä ja katseesi avartamista.
”Oma makukin voi aina paljastua jollain tavoin oman position sanelemaksi ennakkoluuloksi”, lehtori miettii.
”Toisaalta sitten, jos kirjat ovat oikeasti vain ja ainoastaan törkeän huonoja, kannattaa erota!”
Suhteen alkuvaiheeseen mahtuu monenlaista haparointia, arviointia ja tunnustelua. Siinä samassa hötäkässä molempien osapuolten makumieltymykset voidaan laittaa tarkkaan syyniin. Mikä onkaan kirjamaun merkitys, kun puntaroidaan koko suhteen jatkumista?
”On olemassa pieni mahdollisuus siihenkin, että kysymys kirjojen huonoudesta tai hyvyydestä on rakkaudessa toisarvoinen”, Ojajärvi sanoo.
